Terveydenhuollon tieteellistä perustaa etsimässä

EBM eli evidence based medicine - suomalaisittain näyttöön perustuva lääketiede on muotikäsite, joka on lyönyt itsensä läpi kansainvälisessä terveydenhuoltokeskustelussa. Käsitteellä viitataan siihen, että hoitopäätösten, mutta myös laajemmin koko terveydenhuollon toiminnan pitäisi olla tieteellisesti perusteltavissa. Lääketieteessä vaatimus ei ole uusi, pikemminkin se heijastelee perinteistä mutta valitettavan virheellistä käsitystä lääketieteellisten hoitokäytäntöjen tieteellisestä perustasta.

Ilmo Keskimäki

Vilppi ja sen torjunta lääketieteessä

Väärennykset ja väärinkäytökset (lääke)tieteellisessä tutkimus- ja julkaisutoiminnassa jatkuvat ja puhuttavat, ja siksi tämäkin kokoomateos ilmestyy uusilla tapauksilla täydennettynä toisena painoksena jo kolmisen vuotta ensimmäisen jälkeen. Aihe on aina ajankohtainen ja tärkeä, vaikka suomalainen lehdenlukija onkin siihen ehkä jo kyllästynyt.

Lauri Saxén

Varusmiesten mielenterveysongelmien ehkäisyyn

Tämä lyhyt ja naseva kirjanen on miellyttävää luettavaa. Se on tarkoitettu käytettäväksi "varusmiesten mielenterveystyössä, puolustusvoimien henkisessä työsuojelussa ja näistä toiminnoista vastaavien henkilöiden koulutuksessa sekä taistelustressin hallintaa palvelevassa opiskelussa ja opetuksessa". Se motivoidaan aivan oikein mielenterveyshäiriöiden keskeisellä merkityksellä varusmiespalveluksen keskeytymisessä.

Pekka Tienari

Tiedemiehen myytti ja todellisuus

Kun 1960-luvulla ranskalaisilta koululapsilta kysyttiin, kuka historian henkilö on eniten hyödyttänyt isänmaataan, peräti 48 prosenttia nimesi Louis Pasteurin. Vasta kolmannella sijalla oli Napoleon. Tämä on vain yksi esimerkki siitä erityisasemasta, joka Pasteurilla on maailman ja etenkin Ranskan tiedehistoriassa. Mutta kieltämättä Louis Pasteurin (1822-95) ura oli ainutlaatuinen ja hänen saavutuksensa luonnontieteiden parissa sellaiset, ettei hänen asemaansa New-tonin, Darwinin tai Einsteinin joukossa aseta kyseenalaiseksi edes Gerald L. Geisonin uusi, kriittinen elämäkerta.

Timo Hannu

Uskomuslääkinnän uusi opas

Uskomuslääkintä korvaa hyvin vaihtoehtolääkintä-termin, koska potilaat eivät suhtaudu asioihin joko-tai-hengessä rajoja vetäen. Kaikki apua lupaavat terapiat kelpaavat. Myös uskomuslääkinnän sisäinen rajanveto on epämääräistä. Valittujen Palojen tuore terveyskirja edustaa virallisen lääkinnän ulkopuolisia näkemyksiä. Tästä kertoo jo sen yksisivuinen lähdekirjallisuusluettelo, jossa on pelkästään uskomuslääkinnän kirjoja. Kirja ei silti suoranaisesti hyljeksi lääketiedettäkään, vaan tarjoilee sen tietoja tarkoituksiinsa sopivasti.

Veijo Saano

Terapeuttista luettavaa keski-ikäisille

Mikä tekee hurmaavista nuorista naisista täydellisyyteen pyrkiviä frigidejä hermokimppuja? Entä mikä saa iloiset nuoret miehet muuttumaan kiireen näivertämiksi pönäköiksi otuksiksi. Elämän vimmainen suorittaminen ja iän mukana tuleva voimien ja motivaation väheneminen johtavat tilaan, jonka Eeva Nikoskelainen on esikoisromaanissaan nimennyt Hytösen oireyhtymäksi. Sen esiintyvyys keski-iässä on ilmeisen suuri ja siitä on syytä kirjoittaa.

Ken Malanin

Johtamistaitoa lääkäreille

Jokainen lääkäri joutuu työssään jossain määrin toimimaan johtajana. Enää ei ole mahdollista aloittaa terveydenhuollossa uutta toimintaa, parantaa hoidon laatua tai hoitaa henkilöstösuhteita, jollei ole jonkinlaista ymmärrystä ja käsitystä johtamistekniikoista.

Timo Keistinen

Eilispäivän psykiatriaa

Suomen Lääkärilehti julkaisi vuonna 1955 artikkelisarjan "Psykiatrian hoitomuodot 1900-luvulla". Kirjoitukset perustuivat Kellokosken sairaalan ja Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian yksikön toimesta järjestettyyn valtakunnalliseen seminaariin. Ne on nyt koottu Eero Elomaan ja Ilkka Taipaleen toimittamaksi, yhteistyössä Mielenterveyden Keskusliiton kanssa julkaistuksi kirjaksi.

Yrjö O. Alanen

Selkeästi ruoka-allergiasta

Ruoka-aineallergiasta on ilmestynyt uusi varsin laaja-alaisesti aihetta käsittelevä selkeä kirja, joka ensisijaisesti on tarkoitettu ruoka-aineallergisille ja heidän perheenjäsenilleen, mutta siitä on varmasti hyötyä myös lääkäreille ja sekä lasten että aikuisten parissa työskentelevälle muulle terveydenhuoltohenkilöstölle.

Merja Kajosaari

Cecilin uusin painos

Sisätautiopin peruskäsikirja on taas viiden vuoden tauon jälkeen uusittu. Toimittajakuntakin on uusiutunut, ja konsultoivien toimittajien joukossa on suomalaisväriäkin. Nefrologian osasta vastaa professori Juha P. Kokko Atlantan olympiakaupungin Emory-yliopistosta.

Eero Kentala

Korkeatasoinen suomalainen silmätautien oppikirja laajoille lääkäripiireille

Silmätautien nopeassa kehityksessä monet asiat koskettavat myös yleislääketieteen alaa. Yleislääkärin tulee olla tietoinen uusien silmälääkkeiden vaikutuksista ja sivuvaikutuksista. Toisaalta yleistautien uusilla lääkkeillä saattaa olla haitallisia sivuvaikutuksia silmiin. Silmäkirurgiassa on tapahtunut suuria muutoksia, ja lähes jokaiselle kaihipotilaalle asetetaan nykyisin tekomykiö. Laserhoidon lisäksi lasiaiskirurgia antaa uutta toivoa diabeettisen retinopatian hoidossa. Kirjan toimittaja, professori Ahti Tarkkanen, viittaa esipuheessaan näihin näkökohtiin ja mainitsee, että Principles of Ophthalmology on tarkoitettu mahdollisimman laajalle lukijakunnalle: yleislääkäreille, päivystäville lääkäreille, sisätautilääkäreille, neurologeille, lastenlääkäreille, lääketieteen opiskelijoille ja muille, jotka ovat kiinnostuneet silmäsairauksista.

Matti Saari

Suomalaisen psykoterapian puitteet

Psykoterapiasta on edelleen olemassa paljon tietoon perustumattomia käsityksiä ja epäselvyyttä sen luonteesta. Lääkintöhallitus perusti psykoterapian asiantuntijaryhmän vuonna 1979 koordinoimaan psykoterapiatyötä terveydenhuollossa ja laatimaan pätevyyskriteerejä psykoterapeuteille. Lääkintöhallituksen lopettamisen jälkeen ryhmä jatkoi sosiaali- ja terveyshallituksen ja STAKESin puitteissa, ja sen työrupeama päättyi samana vuonna, kun laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä tuli voimaan 1994. Laissa määritettiin psykoterapeutti nimikesuojatuksi terveydenhuollon ammatiksi ja esitettiin psykoterapeutin koulutukselliset vähimmäisvaatimukset. Tämän jälkeen psykoterapeutiksi ei ole enää voinut julistautua.

Johannes Lehtonen

Englantilaisen omalääkärin sepelvaltimotautiopas

Englantilaisten perusterveydenhuolto on pitkään rakentunut omalääkärijärjestelmän pohjalle ja omalääkäreiden jatkokoulutuksesta pidetään hyvää huolta. Yhtenä tekijänä jatkokoulutuksessa on monipuolinen julkaisusarja, jonka kliinisessä osassa on vastikään ilmestynyt sepelvaltimotautiin paneutuva kirjanen. Oppaan toimittaja ja kirjoittajat ovat pääosin valveutuneita omalääkäreitä, ja kardiologista konsultaatioapua ilmoitetaan käytetyn vain angina pectoriksen diagnostiikkaa koskevassa osassa.

Antti Reunanen

Henkisen tukityön peruskirjallisuutta

Atle Dyregrov on norjalainen psykiatri, joka tunnetaan onnettomuuksien henkisen avun pioneerina Skandinaviassa. Hän on ollut merkittävä tuki henkisen ensiavun kehittämisessä Suomessa. Hänen perusteoksensa katastrofipsykologiasta on käyttökelpoinen kirja myös Suomen oloissa.

Risto Koskinen

Kiehtovasti allergologiasta

Fred Björkstén ja Allergiatutkimussäätiö ansaitsevat kunniamaininnan siitä, että allergologian syntyä ja kehitystä kuvaava historiikki on saatu aikaan. Kirja julkaistiin Helsingissä äskettäin pidetyn allergologiakongressin kynnyksellä. Fred Björkstén on onnistunut kirjoittajavalinta paitsi hyvän kirjoitustaitonsa vuoksi myös siksi, että hän on elänyt pari viime vuosikymmentä lähellä tapahtumien keskipistettä työskennellessään Allergiasairaalan laboratoriossa.

Timo Klaukka

Geneetikon tulkinta ihmiskunnan historiasta

Yksi maailman johtavista geneetikoista on onnistunut kirjoittamaan poikkitieteellisen ja helppolukuisen jännityskirjan siitä, miten ihmiskunnan historiaa voidaan tutkia myös genetiikan näkökulmasta. Hänen huomionsa ihmiskunnan perimän monimuotoisuudesta ja näiden yhteensopivuuksista ja ristiriidoista arkeologisten löydösten kanssa on jännittävää luettavaa.

Juha Kiehelä

Työuupumuksesta maallikoille ja lääkäreillekin

Ilkka Vartiovaara on kirjoittanut uudistetun ja ajantasaistetun laitoksen vuonna 1987 ilmestyneestä kirjastaan Burnout - henkinen pahoinvointi. Nyt ilmestynyt kirja on mielenkiintoinen lisä keskusteluun depressiosta, itsehoidosta ja onnellisuuspillereistä. Se valaisee hyvin esimerkein burnoutin kehittymistä ja siitä selviytymistäkin. Kuitenkin terminä burnout pitäisi kitkeä pois suomalaisesta sanastosta, sillä työuupumus (ICD-10 luokituksessa Z73.0), loppuunpalaminen tai mikä muu tahansa vastaavaa ilmentävä suomalainen sana olisi parempi. Asioista pitää voida puhua kaikille ymmärrettävällä kielellä, ja nyt, kun itse asia on hyväksytty tautiluokitukseenkin, niin myös sen suomenkielinen ja itse asiassa etiologiankin ilmaiseva nimi pitäisi voida hyväksyä. Ihminen voi olla masentunut, miksei joku toinen myös työuupunut tai loppuunpalanut.

Ulla-Kaija Lammi

Nykytieto kohdunulkoisesta raskaudesta

Professori Isabel Stabile Floridasta on löytänyt todellisen polttopisteen gynekologiassa, ja koonnut 160 sivulle nykytiedon kohdunulkoisesta raskaudesta. Tämän nykyisin varsin yleisen sairauden diagnostiikka ja hoito ovat viime vuosina kehittyneet ja muuttuneet niin nopeasti, että oikeastaan voisi puhua täydellisestä mullistuksesta.

Martti Gummerus

Jalkaterän ja nilkan artroskopiatietoutta

Kirja on johdannon jälkeen jaettu kahteen loogiseen osaan. Ensimmäisessä käsitellään nilkka-artroskopian perusteet, alkaen aivan kyseisen nivelen preoperatiivisesta kliinisestä ja radiologisesta dia-gnostiikasta ja edeten itse skopiavälineistöön ja tekniikan perusteisiin. Toisessa osassa esitellään patologiset löydökset ja niihin liittyvät artroskooppisen hoidon mahdollisuudet. Tämä osa sisältää myös katsaukset subtalaarinivelen sekä MCP I -nivelen artroskopiatekniikkoihin ja terapeuttisiin mahdollisuuksiin, jalkaterän ja nilkan kuntoutusnäkymiin, potentiaalisiin komplikaatioihin, tämän alueen artroskopian tulevaisuudennäkymiin sekä joihinkin "eksoottisiin" toimenpidemahdollisuuksiin.

Esko Kaartinen

Seulontojen perusteet ja suunnittelu

Terveystarkastusten ja seulontojen asema on kehitysmaissa ollut aina hyvin sekava. Erilaiset vapaaehtoisjärjestöt ja kehitystyöohjelmat ovat toisistaan tietämättä ja riippumatta tehneet erilaisia terveystarkastuksia ja seulontoja ympäri maailmaa. Niiden tarkoituksenmukaisuudesta ja hyödyllisyydestä on keskusteltu, mutta vasta WHO:n tässä esillä oleva kirjanen on asettanut niille yhteiset perusteet ja edellytykset ja antaa myös käytännön ohjeita eri tilanteisiin.

Juha Kiehelä