Liikuntalääketieteestä kotimainen oppikirja

Maallamme on kohtalaiset perinteet kilpaurheiluun liittyvästä lääketieteellisestä palvelu- ja tutkimustoiminnasta. Vuonna 1981 Suomi toisena Länsi-Euroopan maana Hollannin jälkeen hyväksyi liikuntalääketieteen viralliseksi erikoisalaksi eräiden komiteamietintöjen, Euroopan Neuvoston, urheilujärjestöjen ja Suomen Fysiologiyhdistyksen aloitteiden pohjalta. Päätöksen ja siihen liittyvän järjestelmällisen koulutuksen tarpeen perusteina olivat liikunnan eri tasojen vaatimat erikoistiedot ja palvelut, jotka eivät sisälly perinteiseen lääkärikoulutukseen.

Kaarlo Hartiala

Sähköistävää ja tarttuvaa tietoa aivotoiminnasta

Teos on ensimmäinen ihmisaivojen normaalia ja poikkeavaa sähköistä toimintaa eli elektrofysiologiaa käsittelevä suomenkielinen oppikirja. Sen 14 päälukua sisältävät 56 itsenäistä artikkelia. Nämä esittelevät keskushermoston sähköisten ja magneettisten ilmiöiden perusteiden ja EEG:n rekisteröintitekniikan lisäksi runsaasti käytännön sovellutuksia mm. seuraavissa ongelmissa: epilepsiat, aivojen tulehdustaudit, dementiat, progressiiviset aivotaudit, lääkkeet ja intoksikaatiot, aivovammat, oppimis- ja kehityshäiriöt, aivoverenkiertohäiriöt, aineenvaihdunnan häiriöt, aivokasvaimet ja psykiatriset sairaudet. Jokaisen artikkelin lopussa on ajankohtainen kirjallisuusluettelo. Kirjaan liittyy myös laaja kaksiportainen aakkosellinen asiahakemisto.

Matti Iivanainen

Asklepius Minervan kintereillä

Kirjoittavia lääkäreitä on varmasti ollut niin kauan kuin tämän nimisiä parantajiakin. Tunnetuimpia, vaikkakaan ei varmasti ensimmäisiä on Raamatun Luukas. Paavali päättää erään kirjeensä sanoin "Luukas, rakas lääkäri lähettää teille tervehdyksensä". 1500-luvun suuri romaanikirjailija Rabelais oli myös tunnettu lääkäri; hänen teostensa sisältämät yksityiskohtaiset kuvaukset ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta ovat tästä vakuutena. Omaksi tavoitteekseen hän sanoi, että on parempi kirjoittaa naurusta kuin kyynelistä, sillä juuri nauruhan on ihmisen tunnusmerkki.

Mikko Niemi

Naisten ejakulaatio

Onko naisella ejakulaatio, miehellä klitoris, naisella prostata? Sabine zur Nieden, joka työskentelee Kölnissä gynekologina, on tehnyt väitöskirjansa tästä, lääketieteessä epätavallisesta aiheesta. Kirjan keskeinen tavoite on osoittaa, että miesten ja naisten anatomiset ja fysiologiset sukupuolierot ovat pitkälti kulttuurin ja kielen kautta rakennettuja. Todelliset erot ovat paljon oletettua pienempiä. Kirjoittaja kuvaa ja tutkii naisten ejakulaatiota, orgasmin kiihotusvaiheessa nestesyöksyä uretrasta ja vertailee sitä miesten ejakulaatioon.

Maria Socada

Näkökulmia terveyden antropologiaan

Sairauden ja terveyden antropologia on vakiintunut poikkitieteellinen tutkimuksen ala, jolla on harrastajia eri puolilla maailmaa ja muutama oppituolikin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Myös suomalaiset uskontotieteilijät ja kulttuurin tutkijat ovat monissa yhteyksissä kirjoittaneet aihepiiristä. Uusimpia osoituksia kiinnostuksesta ovat esimerkiksi Helsingin yliopistossa viime lukuvuonna järjestetty terveysantropologian kurssi sekä Katja Hyryn toimittama kirja Sairaus ja ihminen.

Pekka Louhiala

Eettinen keskustelu jatkuu vireänä

"Pienen sairaalan ensiapuklinikalle tuodaan samanaikaisesti kolme kriittisessä tilassa olevaa potilasta. Potilas A, nuori kahden pienen lapsen yksinhuoltajaäiti ja leski, on jäänyt suojatiellä rattijuopon yliajamaksi. Potilas B on pitkälle edennyttä keuhkosyöpää sairastava keski-ikäinen ja hyvätuloinen poikamies, joka on vuosikausia tuprutellut neljän tupakka-askin päivävauhtia. Potilas C puolestaan on sydänkohtauksen saanut eläkeikää lähestyvä syövän hoitoon ja ennaltaehkäisyyn perehtynyt kuuluisa tutkija, joka on äskettäin käynnistänyt merkittävän kansainvälisen syöpäprojektin. Kuvitellaan vielä, että niukkojen voimavarojen takia vain yhdelle näistä potilaista voidaan tarjota elämää säilyttävä ja ylläpitävä hoito. Kenelle potilaista pitäisi antaa hoitoa ja millä perustein, kun kahden heistä on jäätävä ilman hoitoa? Mikä taas olisi oikeudenmukainen ratkaisu?"

Reino Pöyhiä

Kannustusta ja kritiikkiä suomalaiselle tiedepolitiikalle

Kun lääketieteen kandidaattina 1948 sain juhlallisen kutsun Duodecim-Seuran jäseneksi, aloin saada myös seuran aikakauslehteä. Se oli ulkonaisesti aika vaatimaton ja sisällöllisesti, voinee sanoa monessa suhteessa vielä vaatimattomampi. Vähän ymmärtävä kandidaattikin ihmetteli kymmenen potilaan aineistoja, joista jakaumia esitettiin sadasosaprosentin tarkkuudella ilman mitään tilastollista käsittelyä. Eipä silti, kun hiukan perehtyy tieteen filosofiaan ja tieteelliseen päättelyyn ja selittämiseen esimerkiksi Ilkka Niiniluodon erinomaisten teosten pohjalta, huomaa miten paljon huteroa lääketieteellisissä julkaisuissa vielä saattaa olla, vaikka tulokset perustuvatkin näennäisesti virheettömään tilastolliseen menettelytapaan. Tällaisista seikoista johtuvat ihmeelliset, toisinaan kohuakin herättäneet tulokset ja äkilliset näkemysten muutokset. Biologia ja tilastotiede ovat kosketuspinnoiltaan usein huonosti toisiinsa sovitettavissa.

Pekka Vuoria

Faktoja ja kannanottoja keskusteluun terveydehuollon laadusta

Terveydenhuollon toimenpiteiden ja terveystuloksen välinen mutkikas suhde siivitti BMA:n, BMJ:n ja Euroopan terveystulosten verkoston ECHHO:n edeltäjän yhteistä kongressia, jonka tuotoksena on tämä kirja. Kirjoittajat pohtivat eri lähtökohdista, kuinka terveydenhuollon aikaansaannoksia tulisi mitata ja miten tulosten avulla voitaisiin parantaa työkäytäntöjä. Brittien ongelmat ja mahdolliset ratkaisut ovat kovin samanlaisia kuin omamme, ja kirja tarjoaakin tiiviin lukupaketin suomalaisen tuloskeskustelun rikastamiseen.

Marjukka Mäkelä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030