Ostoslista auttaa erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeen ennustamisessa

Monet kunnat suunnittelevat erikoissairaanhoidon palvelujen hankkimista ostosopimuksin ja käyvät asiasta neuvotteluja. Usein tehtävä lankeaa perusterveydenhuollon yksiköille. Tässä työssä suunnittelijoita ja neuvottelijoita auttaa ostoslista, jonka avulla voidaan ennustaa vuodeosastopalvelujen käyttöä. Ostoslista on jo käytössä noin 1,5 miljoonan asukkaan alueella, mm. Uudenmaan sairaanhoitopiirissä.

Pekka Paunio, Ilkka Sahi

Kokemukset Etelä-Pohjanmaan lääkärikoulutuksesta innostavia

Kaikki Tampereen yliopiston lääketieteen opiskelijat saavat osan koulutuksestaan - kolme kahden viikon tiivistä jaksoa - Seinäjoella. Lääkärien peruskoulutuksen osien siirtäminen yliopistokaupungin ulkopuolelle on herättänyt mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan vakaana tavoitteena on parantaa lääkärin peruskoulutusta, ja ensimmäiset kokemukset yhteistyöstä eteläpohjalaisten kanssa ovat innostavia.

Kari Eskola, Kari Mattila, Amos Pasternack Matti Rekiaro, Saara Sippola, Veikko Viljanen

Sepelvaltimotautikohtausten sairaalahoidot 1980-luvulla

Samanaikaisesti kuin sairastuvuus ja kuolleisuus sepelvaltimotautiin on keski-ikäisessä väestössämme vähentynyt, on sydäninfarktien ja muiden sepelvaltimotautikohtausten sairaalahoitoa tarvittu vuosittain yhä enemmän ja entistä iäkkäämmille potilaille. Sairaaloiden poistoilmoitusrekisterin mukaan näitä hoitopäiviä kertyi sairaaloissamme 1980-luvun lopulla noin 550 000 vuosittain. Eniten lisääntyivät yli 74-vuotiaiden naisten hoidot. Eliniän piteneminen ja suurten ikäluokkien tulo riski-ikään lisäävät lähivuosikymmeninä edelleen sepelvaltimotaudin aiheuttamaa sairaaloiden kuormitusta.

Pertti Palomäki, Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Veikko Salomaa Markku Mähönen, Jorma Torppa, Harri Mustaniemi, Jaakko Tuomilehto Kalevi Pyörälä

Paikallisen rintasyövän hoidon valinta

Paikallisten eli rintaan rajoittuneiden rintasyöpien osuus kaikista rintasyövistä on kasvanut varhaisemman toteamisen vuoksi 10 vuodessa 55 %:sta 70 %:iin, ja potilaiden ennuste on hyvä. TAYS:ssa paikallisista rintasyövistä leikataan säästävästi yli 70 %. Leikkauksen jälkeen annetuista liitännäishoidoista on hyötyä osalle potilaista, mutta niiden antaminen kaikille ei ole perusteltua. Ennustetekijöiden avulla voidaan määrittää korkean uusimisriskin potilaat, joille liitäntähoitoa tulisi tarjota. TAYS:ssa on laadittu nk. biologinen aggressiivisuusluokitus, joka kasvaimen koon ja histologian ohella auttaa paikallisen rintasyövän hoidon valinnassa.

Kaija Holli, Jorma Isola, Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen Rauni Saaristo

Riittääkö paikallispuudutus karsastusleikkauksessa?

Vuosina 1987-91 OYKS:ssa tehtiin 13 % karsastusleikkauksista paikallispuudutuksessa. Analysoidut sata tapausta tukivat selkeästi rajoitetun peribulbaaripuudutuksen käyttöä aikuispotilaiden karsastusleikkauksissa. Paikallisia puudutuskomplikaatioita ei sattunut eikä okulokardiaalinen heijaste aiheuttanut ongelmia. Kipua tuntui vaihtelevasti 21 tapauksessa, mutta siitä päästiin yleensä puudutetta lisäämällä. Tämä aineisto osoittaa, että kaikentyyppiset karsastusleikkaukset on mahdollista tehdä paikallispuudutuksessa.

Pentti U. Koskela, Tuuli Juutinen, Leila Laatikainen

Tinnituspotilaan hoito ja kuntoutus

Korvan ja kuulojärjestelmän vaurioon liittyy usein korvan soiminen, suhina tai humina, jota kutsutaan tinnitukseksi. Sillä tarkoitetaan ääntä, joka ei aiheudu ulkopuolisesta äänilähteestä. Ulkomaisten tilastojen pohjalta arvioiden maassamme voi olla noin 100 000 henkeä, joilla tinnitus on jatkuvaa ja häiritsevää. Vaivan hoito on pulmallista, koska tarkoitukseen sopivaa lääkettä ei ole, ja monet lääkärit eivät paneudukaan tinnitusvaivoihin riittävän perusteellisesti. Potilaat kokevat usein, ettei tätä näkymätöntä ja vaikeasti mitattavaa oiretta oteta vakavasti.

Tapani Jauhiainen, Sari Levänen, Päivi Yli-Pohja

Erikoistuvat lääkärit kiinnostuneita hallinnon koulutuksesta

Tampereen yliopiston kansanterveystieteen laitoksessa kartoitettiin erikoistuvien lääkärien mielipiteitä hallintoon liittyvistä tehtävistä ja järjestetystä hallinnon kurssista. Kurssilaiset pitivät hallinnon tehtäviä hyvin kiinnostavina. Tärkeimpänä koulutusaiheena pidettiin terveydenhuollon paikallista suunnittelua. Kurssin lopussa valmiudet hallinnon tehtäviin koettiin paremmiksi kuin alussa, ja kommenteissa korostettiin motivaation hallintotehtäviin lisääntyneen kurssin aikana.

Kaija Seppä, Irma Virjo, Mauri Isokoski

Raskaudenaikainen veriryhmäimmunisaatio ja vastasyntyneen hemolyyttinen tauti

Kaikista äitiysneuvoloissa asioivista äideistä otetaan 8.-12. raskausviikolla verinäyte veriryhmävasta-ainetutkimuksia varten. Vuonna 1992 seulonnassa löytyi 243 äidin näytteestä raskauden kannalta merkityksellinen veriryhmävasta-aine; näistä äideistä 160 oli Rh-positiivisia ja 83 Rh-negatiivisia. Lisäksi 267 äidiltä todettiin raskauden kannalta merkityksetön vasta-aine. Seulonta on perustana immunisoituneiden äitien hoidosta ja seurannasta päätettäessä. Tärkeimpiä syntyvän lapsen kannalta ovat sellaiset veriryhmäimmunisaatiot, jotka voivat aiheuttaa sikiössä hemolyyttisen anemian ja erytroblastoositaudin. Sikiön vaikea-asteista erytroblastoositautia voidaan joutua hoitamaan kohdunsisäisillä verensiirroilla.

Hannele Sareneva, Kari Teramo, Malla Kuosmanen, Martin Renlund Jarl Eklund

Sepelvaltimo-ohite pysyy hyvin auki pelkällä ASA:llakin

Ohitusleikkauksen tärkein tavoite on taata kunnon verenkierto sydänlihakselle, ja siksi ohitteen tukkeutumista tulee kaikin tavoin ehkäistä. Ohite tukkeutuu 15- 30 %:lla potilaista vuoden kuluessa leikkauksesta. Tukkeutumista pyritään vähentämään antitromboottisilla aineilla (asetyylisalisyylihapolla ja dipyridamolilla) ja antikoagulanteilla. Mikä on näiden aineiden teho verrattuna toisiinsa?

Sepelvaltimotautikuolleisuus ja sydäninfarktin ilmaantuvuus Suomessa vuosina 1983-1988

FINMONICA-projekti päättyi vuosi sitten. Tutkimusta varten perustetun sydäninfarktirekisterin ensimmäiset analyysit osoittavat kesksi-ikäisen väestön sepelvaltimotautitilanteen edelleen parantuneen 80-luvulla. Miesten sepelvaltimotautikuolleisuus pieneni tässä artikkelissa tarkasteltuna kuuden vuoden jaksona 5 % vuodessa. Muutos oli sama sekä Itä- että Lounais-Suomessa. Naisten luvuissa oli samansuuntaista kehitystä, joskin vähäisempää ja tapahtumien pienten määrien vuoksi se oli vaikeammin arvioitavissa. Kun sydän- ja verisuonitautien väheneminen näytti 1970-luvulla olevan lähinnä elintapamuutosten ansiota, on nyt todettuihin entistä parempiin tuloksiin vaikuttanut myös sydäninfarktipotilaiden hoidon kehitys viime vuosikymmenellä.

Veikko Salomaa, Seppo Lehto, Pertti Palomäki, Heikki Miettinen Harri Mustaniemi, Matti Ketonen, Matti Arstila, Tapio Vuorenmaa Esko Kaarsalo, Matti Niemelä, Jorma Torppa, Kalevi Pyörälä Jaakko Tuomilehto

Gravesin oftalmopatian hoito

Eutyreoosin saavuttamisen jälkeen Gravesin oftalmopatiaa hoidetaan usein immunosuppressiivisella hoidolla. Aktiivisen tulehduksen rauhoituttua monet potilaat myöhemmin vielä leikataan. Immunosupressiivisena hoitona on yleensä käytetty usean kuukauden kestävää kortisonikuuria, ja retrobulbaaritilan sädetystä on pidetty kortisonihoidon vaihtoehtona. Satunnaistettuun tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, kumpi immunosupressiivinen hoito olisi parempi, ei ole ollut käytettävissä. Niinpä 56 melko vaikeaa Gravesin oftalmopatiaa sairastavaa potilasta hoidettiin kaksoissokkokokeessa joko kolmen kuukauden ajan kortisonilla (alkuun 60 mg/vrk, sitten vähenevin annoksin) ja valesädehoidolla tai sitten kahden viikon sädehoidolla (kokonaisannos 20 Gy) ja lumelääkkeellä.

Äkillinen maksan toiminnan pettäminen: maksansiirto hoitona

Aiemmin terveen ihmisen maksan toiminnan äkillisesti pettäessä ovat nopeat toimenpiteet tarpeen taudin syyn ja potilaan kliinisen tilan selvittämiseksi. Maksansiirron tulokset näiden potilaiden hoidossa ovat nykyisin varsin hyvät. Ongelmaksi on osoittautunut se, ettei niitä potilaita, jotka voivat hyötyä maksansiirrosta, tunnisteta ajoissa. Jotta maksansiirron mahdollisuudet voitaisiin optimoida, on tunnistettava varhain potilaat, joilla konservatiivisen hoidon ennuste on huono. Potilaan ennustetta voidaan arvioida taudin etiologian ja kliinisen kuvan kehityksen perusteella.

Helena Isoniemi, Kaija Salmela, Krister Höckerstedt

Pre-eklampsian varhaisen toteamisen ja ehkäisyn mahdollisuudet

Vaikka pre-eklampsian patofysiologiaa on opittu viime vuosina syvällisesti tuntemaan, taudin etiologia on edelleen epäselvä. Osa pre-eklampsiatapauksista voidaan ennakoida anamneesin ja kohtuvaltimoiden verenvirtausmittausten avulla raskauden puolivälissä. Muuttamalla näissä tilanteissa pieniannoksisella asetyylisalisyylihappohoidolla äidin prostaglandiiniaineenvaihduntaa raskaudelle suosiolliseen suuntaan on mahdollista parantaa tilanteen ennustetta ja osassa tapauksia kokonaan ehkäistä pre-eklampsian syntyminen. Ennen tarkempien selvitysten valmistumista asetyylisalisyylihappoprofylaksia on syytä antaa hyvin valikoidulle potilasryhmälle.

Pertti Kirkinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030