Sinilevätoksiinit terveysriskinä - in aqua sanitas?

Sinilevien massaesiintymät ovat miltei jokakesäinen vitsaus rehevöityneissä vesissä. Useat yleiset sinilevälajit tuottavat voimakkaita maksa- ja hermomyrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa ongelmia mm. turvallisen juomaveden ja veden virkistyskäytön suhteen. Lapselle voi kulauksessa puuromaista levämassaa olla jopa kuolettava annos levämyrkkyjä. Sinilevien myrkylliset yhdisteet voivat joutua elimistöön myös hengitysteiden kautta: kiukaalle heitetystä löylyvedestä voi saada oireita, samoin vauhdikkaissa vesiurheilulajeissa aerosolina hengitetystä leväpitoisesta vedestä.

Jussi Meriluoto, Kirsti Lahti

Sinileväpitoinen saunavesi voi aiheuttaa oireita ihmiselle

Noin puolet Suomen järvien sinileväkukinnoista tuottaa toksiineja, joita ei voi havaita ulkonäön, hajun tai maun perusteella. Myrkylliselle sinilevälle altistuminen voi aiheuttaa ihottumaa sekä erilaisia silmien, hengitysteiden ja ruoansulatuskanavan oireita. Sinileväpitoista järvivettä ei pitäisi käyttää saunassa löyly- eikä pesuvetenä, sillä sekä hengityksen että ihon kautta altistumisen havaittiin aiheuttavan voimakkaampia ja vakavampia oireita kuin muulla tavalla altistumalla. Tiedot perustuvat Myrkytystietokeskukseen tulleista puhelintiedusteluista koottuun aineistoon.

Jaana Salmela, Kirsti Lahti, Kalle Hoppu

Aivoiskemia ja hermovälittäjäaineet

Hermovälittäjäaineiden, erityisesti glutamaatin ja typpioksidin, osuus aivoiskemiassa on viime vuosina melko hyvin selkiytynyt. Iskemiassa vapautuu hermo- ja gliasoluista paljon glutamaattia, joka on kiihottava välittäjäaine. Sen eksitotoksisuus saa aikaan etenevän hermosolutuhon. Glutamaattireseptorien aktivoituminen lisää myös typpioksidin muodostumista. Tämä lisää aluksi hermosolujen elinkykyisyyttä, mutta myöhemmin tuhoaa niitä. Glutamaatin toimintaan ja typpioksidin syntyyn vaikuttamalla on voitu olennaisesti parantaa koe-eläinten selviytymistä aivoiskemiassa. Lähivuosina näihin tutkimuksiin perustuvia lääkkeitä lienee odotettavissa potilaskäyttöön.

Simo S. Oja, Pirjo Saransaari

Kehitysvammaiset ongelmineen - kehitysvammaisuuden kuva

Kehitysvammaisuus on monimuotoinen oireyhtymä, johon liittyy älyllinen jälkeenjääneisyys (ÄO < 70) sekä vaikeuksia selvitä arkielämän vaatimuksista. Sen syy on perintötekijöiden poikkeavuuden tai ulkoisten, usein myös tuntemattomien tekijöiden aiheuttama keskushermoston rakenteellinen tai toiminnallinen häiriö. Kehitysvammaisuuteen liittyy usein liitännäisvammaisuutena CP, epilepsia, aistivammaisuus, autismi sekä kielen kehityksen ja käytöksen häiriöitä. Kehitysvammaisilla esiintyy tavallisia sairauksia sekä emotionaalisia ja psykiatrisia ongelmia enemmän kuin muilla, mutta niillä on erityispiirteitä ymmärryksen heikkouden ja kommunikaation vaikeuksien vuoksi.

Maija Wilska, Markus Kaski

Uudet kansainväliset perinnöllisen hemokromatoosin diagnostiikka- ja hoitosuositukset

Perinnöllinen hemokromatoosi on yleisin tunnettu autosomisesti peittyvästi periytyvä sairaus. Siinä raudan imeytyminen suolistosta on lisääntynyt 3-4-kertaiseksi normaaliin verrattuna. Pohjois-Euroopassa tärkeimmän perinnöllistä hemokromatoosia aiheuttavan geenimutaation kantajia on jopa 10 % väestöstä. Koska raudan ylimääräinen kertyminen elimistöön aiheuttaa vaikeita elinvaurioita, on tärkeää löytää hemokromatoosille alttiit henkilöt mahdollisimman varhain. Elinkomplikaatioiden kehittymistä voidaan tehokkaasti estää yksinkertaisella hoidolla, toistuvilla venesektioilla.

Seppo Parkkila, Onni Niemelä

Dementiapotilaiden käytösoireiden lääkkeetön hoito

Käytösoireet kuten levottomuus ja vaeltelu ovat tavallinen osa

Suomen Muistitutkimusyksiköiden Asiantuntijaryhmä

Kannabis päihteenä

Kannabis on huumausaineista tavallisimmin käytetty, ja lääkärien on tärkeää oppia tunnistamaan sen käyttöön liittyvät oireet ja riskit. Potilaan haastattelu, kliininen tutkiminen ja joissakin tilanteissa virtsan huumetestit auttavat tunnistamisessa. Luottamuksellinen hoitosuhde on hoidon perusta. Moniongelmaisten potilaiden hoito edellyttää yhteistyötä päihdehoitoihin erikoistuneiden hoitoyksiköiden kanssa.

Pekka Heinälä

Kudoksensisäinen sädehoito paikallisen eturauhassyövän hoidossa

Tutkimusmenetelmien kehittymisen ja miesten lisääntyneen aktiivisuuden johdosta eturauhassyöpä löytyy yhä varhaisemmassa vaiheessa. Perinteisten hoitojen rinnalle on tullut uusi hoitomuoto: eturauhasen kudoksensisäinen sädehoito eli brakyterapia, jossa säteilylähteinä toimivat isotooppijyväset asetetaan tietokonepohjaisen annossuunnitelman mukaisesti eturauhaskudoksen sisään. Brakyterapia vaatii suorittajalta tarkkuutta ja huolellisuutta, mutta ei rasita potilasta samalla tavalla kuin eturauhasen poistoleikkaus tai ulkoinen sädehoito.

Vesa Kataja, Tapani Lahtinen, Martti Ala-Opas

Traumaperäiset stressioireet ja niiden hoito - missä mennään

Psykiatrisen lääkärikunnan suhtautuminen erilaisten traumojen uhreille ja auttajille annettavaan debriefing-toimintaan on ollut hyvin kriittistä tieteellisen näytön puuttuessa sen hyödystä ja posttraumaattista stressioireyhtymää (PTSD) ehkäisevästä vaikutuksesta. Tutkimusten paradoksaalisena löydöksenä on jopa noussut pintaan näkemys menetelmän haitallisuudesta stressihäiriön mahdollisena aiheuttajanakin. Debriefing-menetelmän kannattajat ja siihen uskovat ovat vastaavasti pyrkineet osoittamaan tutkimustulosten heikkouksia ja toimintamallinsa oikeutusta ja välttämättömyyttäkin traumahoidon perusmenetelmänä.

Osteoporoosin lääkkeetön ehkäisy ja hoito - oikea ravitsemus ja liikunta elämäntavaksi

Osteoporoosin lääkkeetön hoito perustuu terveille elämäntavoille, joista säännöllinen luustoa vahvistava liikunta ja oikea ravitsemus ovat tärkeimmät. Liikunnallinen aktiivisuus nuorena edistää luun huippumassan kehitystä, ja aikuisilla liikunta ylläpitää luun mekaanista lujuutta sekä liikkumisen ketteryyttä ja tasapainon hallintaa. Suurin osa suomalaisista saa ravinnostaan riittävästi kalsiumia, mutta D-vitamiinin saanti ei ole kaikilla riittävä. Kaatumisriskiä lisäävien sairauksien hyvä hoito, ympäristötekijöiden hallinta ja vanhuksilla lonkkasuojainten käyttö ovat myös osa ehkäisyä ja hoitoa.

Jari P. A. Arokoski, Outi Pohjolainen, Marika Laaksonen, Irma Saarinen, Merja H. Arokoski

Alaraajan syvän laskimotukoksen pitkäaikaisennuste

Syvän laskimotukoksen jälkeen usein jo kahden ensimmäisen vuoden kuluessa ilmaantuvan posttromboottisen oireyhtymän taustalla on krooninen laskimoiden vajaatoiminta, jonka tärkeimpänä aiheuttajana pidetään vioittuneista laskimoläpistä johtuvaa patologista takaisinvirtausta. Syvän laskimotukoksen konservatiivinen hoito hepariinilla ja varfariinilla ei suojaa laskimoläppää, mutta se saattaa vaikuttaa ennusteeseen epäsuorasti vähentämällä uusiutumia. Lääketieteellisen hoitosukan käyttö vähentää jälkioireita merkitsevästi. Systeemisen trombolyysin ja invasiivisen hoidon vaikutus läpän toiminnan säilymiseen on edelleen epäselvä.

Jukka Saarinen

Kun sarveiskalvon taittovirhekirurgia ei onnistu Mitä potilastapaukset voivat opettaa?

Taittovirhekirurgisten toimenpiteiden mainonta lupaa usein, että silmälaseista päästään eroon. Näin synnytetään epärealistisia odotuksia, jotka saattavat jopa olla turvallisuuden kanssa ristiriitaisia. Paras lopputulos ei ole jokin tietty taitteisuusarvo, vaan leikkaus on räätälöitävä kullekin potilaalle yksilöllisesti. Hyvin usein taittovirhekirurgian ongelmien alkusyy on itse hoitopäätöksessä: potilasta ei ole tutkittu eikä leikkausta harkittu riittävän huolellisesti. Vaikka valtaosa toimenpiteistä onnistuu hyvin, ongelmien seurantaa ja valvontaa olisi kehitettävä.

Timo Tervo

Psykoottisen häiriön ennakko-oireet

Skitsofrenian ja muiden psykoosien mahdollisimman varhainen toteaminen hyödyttää sekä sairastunutta yksilöä että yhteiskuntaa. Psykoosien varhaistoteamisessa on kysymys toisaalta hoitamattoman psykoosin keston lyhentämisestä ja toisaalta psykoosialttiuden tunnistamisesta. Psykoosin ennakko-oireiden kartoittamiseen on kehitetty instrumentteja, joiden osuvuus myöhemmän psykoosin ennustamisessa on kohtalainen. Ennakko-oireisen potilaan hoidossa ensisijaista on tiivis seuranta, jotta myöhemmin mahdollisesti ilmaantuvaa psykoosia päästään hoitamaan välittömästi. Parhaillaan on kehitteillä ennakko-oireilevien tutkimus- ja hoitomalleja terveydenhuollon käyttöön.

Tanja Suomela, Markus Heinimaa, Raimo K. R. Salokangas

Kenelle rautaa raskauden aikana?

Odottavan äidin veren hemoglobiinin pitoisuuden pieneneminen kuuluu raskauden fysiologiaan. Se johtuu etupäässä plasman tilavuuden kasvusta ja on sikiön ennusteelle suotuisaa. Miltei kaikki äidit saavat ravinnostaan riittämättömästi rautaa, suurelle osalle kehittyy raudanpuute ja osalle raudanpuuteanemiakin raskausaikana. Tämän takia raskaana oleville on suositeltu rutiiniluonteista rautaprofylaksia tai suunnattua rautalääkitystä. Tutkimuksissa rautalääkitys on lisännyt odottavan äidin rautavarastoja ja kohottanut hemoglobiinitasoa, mutta toisaalta se ei ole parantanut, jos kohta ei huonontanutkaan, äidin tai sikiön ennustetta.

Pekka Leinonen, Kari Teramo

Kouluikäisen ruoka-allergia

Ruoka-allergia on kouluikäisillä ja nuorilla aikuisilla lähes yhtä yleinen kuin pienillä lapsilla. Viiden ikävuoden jälkeen sen taudinkuva poikkeaa varhaislapsuuden ruoka-allergiasta. IgE-välitteisten ja yleisoireisten tautitapausten määrä on vähentynyt ja pääsääntöisesti suolioireinen taudinkuva on tullut niiden tilalle. Kouluiälläkin ruoka-allergian lopullinen diagnoosi saadaan tarkkaan valvotussa välttämis-altistuskokeessa.

Jorma Kokkonen

Maha-suolikanavan sairauksien aiheuttamat suumuutokset

Maha-suolikanavan sairaudet voivat aiheuttaa tulehdusmuutoksia myös suun alueelle. Yleisimpiä ovat kielen ja suun limakalvojen pitkäaikainen tulehdus ja aftaa muistuttavat haavaumat. Gastroesofageaalista refluksia sairastavilla esiintyy hampaiden eroosiovaurioita, ja keliaakikoilla on usein hammaskiilteen kehityshäiriöitä. Crohnin tautia sairastavilla voi ilmetä kasvojen ja huulten turvotusta sekä poskien limakalvopaksunnoksia. Maha-suolikanavan sairauksiin liittyvien suumuutosten tunnistaminen voi jouduttaa potilaan taudinmääritystä ja hoidon aloitusta.

Kristiina Heikinheimo, Tia Turunen, Veikko Luostarinen, Asko Kuusilehto

Ensilinjan hoito hormoniherkässä rintasyövässä

Hormoniherkkien rintasyöpien hoidossa tapahtuu jatkuvasti kehitystä ja hoitokäytännöt muuttuvat uusien lääkkeiden ansiosta. Viime vuosikymmenellä käyttöön otetut ei-steroidaaliset aromataasientsyymin estäjät ovat osoittautuneet tehokkaammiksi ja vähintään yhtä turvallisiksi kuin aikaisemmin käytetyt antiestrogeenivalmisteet.

Eeva Salminen, Outi Ahokoski

Estrogeenia tarvitaan myös paikallishoitona emättimeen

Estrogeenia käytetään vaihdevuosiongelmiin varsin yleisesti joko laastarina, tabletteina tai geelinä. Tämän systeemisen hormonikorvaushoidon lisänä voidaan käyttää myös paikallisesti emättimeen annosteltavaa estrogeenia. Usein paikallishoito yksinään riittää erityisesti ikääntyneille naisille helpottamaan urogenitaalialueen oireita, kuten tulehduksia, virtsankarkailua, emättimen kirvelyä ja kuivuutta sekä yhdyntäkipua.

Juha Mäkinen, Seija Meltomaa, Otto Neirama, Pekka Klemi, Tiina Miettunen, Juha Kenraali, Jukka Mäenpää

Alaraajan syvän laskimotukoksen avohoito

Pienimolekyyliset hepariinivalmisteet ovat yksinkertaistaneet laskimotromboosin hoitoa. Nykyään valikoiduilla potilailla voidaan alaraajan syvän laskimotukoksen hoito pienimolekyylisellä hepariinilla ja varfariinilla toteuttaa turvallisesti ja tehokkaasti kokonaan avohoidossa. Pistosopetus ja muu ohjaus potilaille annetaan päivystyspoliklinikalla, mutta muuten jatkoseuranta tapahtuu avoterveydenhoidossa. Potilaat ovat tyytyväisiä ja hoitopäiviä erikoissairaanhoidossa ei synny.

Pekka Koskinen, Vesa Naukkarinen

Uudet paikallishoitokeinot kroonisen haavan hoidossa, kasvutekijät ja keinoiho

Uudet haavanhoitomenetelmät, kasvutekijät ja keinoiho, ovat jo käytössä kroonisten ihohaavojen hoidossa. Suomessakin jo saatavilla olevat keinoihovalmisteet eivät toistaiseksi ole ensisijaishoitoja, mutta ne ovat hyvä vaihtoehto valikoidulle joukolle potilaita, joiden haavoja ei ole saatu perinteisin keinoin paranemaan. Keinoiho ei juurru haavaan perinteisen vapaan ihonsiirteen tavoin vaan edistää potilaan omaa paranemistaipumusta erittämiensä kasvutekijöiden avulla.

Annikki Vaalasti