Tarvitaanko selkäydinnestetutkimuksia 2000-luvulla?

Tässä kirjoituksessa esitellään eräitä hermostovaurioiden tai sairauksien toteamiseen soveltuvia määrityksiä sekä tavallisimpia sairaustiloja, joiden diagnostiikassa tarvitaan edelleen selkäydinnesteen tutkimuksia. Vaikka hermoston infektioiden diagnostiikka on ehkä tärkein käytännön lääkäriä koskettava osa selkäydinnesteen tutkimistarpeesta sekä nykyään että todennäköisesti myös tulevaisuudessa, käsitellään se tässä kirjoituksessa hyvin lyhyesti. Harvinaisten metabolisten sairauksien diagnostiikassa käytettyjä selkäydinnesteen metaboliittien määrityksiä ei käsitellä lainkaan.

Tuula Pirttilä, Jarmo Oksi

Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen perheneuvolassa

Kirjoitus perustuu psykologian lisensiaatin tutkimukseeni Perheneuvolan työkäytännöt selvitettäessä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä, joka tarkastettiin syksyllä 1999 Jyväskylän yliopistossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin 54 Jyväskylän perheneuvolaan vuosina 1985-1995 hakeutunutta asiakastapausta, joissa oli käsitelty lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Tulokset osoittivat mm., että hyväksikäytön yleisyyteen nähden alueen lapsista vain murto-osa tuli tutkimuksiin, he olivat iältään odotettua nuorempia ja hyväksikäyttäjä oli yleensä isä tai isäpuoli.

Annaliisa Heikinheimo

Kehitysvammaisen dementia

Kehitysvammaisilla esiintyy dementiaa huomattavasti aikaisemmin ja enemmän kuin väestöllä keskimäärin. Esim. Downin oireyhtymässä voidaan havaita Alzheimerin taudin kaltaisia aivomuutoksia jo 30-vuotiailla. Dementian oireiden tunnistamista ja sen esiintyvyyttä arvioivaa testaamista vaikeuttavat kehitysvammaisten suorituskyvyn suuret vaihtelut. Kehitysvammaisuuden erityisasiantuntijuus on Suomessa viime vuosiin asti kertynyt erityishuoltopiirien kuntayhtymiin. Avohuollossa kehitysvammaisten tarvitsemia tutkimuksia ja kuntoutusta toteutetaan asuinkunnan peruspalveluissa, joissa tulisi myös arvioida kehitysvammaisuutta moniammatillisesti ja tunnistaa kehitysvammaisen dementia.

Pekka Mölsä

Halstedista nykypäivään - rintasyövän prognostisista tekijöistä prediktiivisiin tekijöihin

Tutkimustyö syövän ennusteeseen vaikuttavien tekijöiden löytämiseksi on johtanut hoitovastetta ennakoivien, prediktiivisten tekijöiden löytämiseen. Ne ovat lisänneet ymmärtämystämme kasvaimen kasvusta ja leviämisestä, ja niillä on yhä tärkeämpi merkitys myös hoitoratkaisuja tehtäessä. Naisten yleisimmän syövän, rintasyövän, prognostiset ja prediktiiviset tekijät ovat kliinisen onkologian tärkeimpiä haasteita.

Guillermo Blanco

Liikenteen ja energiantuotannon päästöt ja terveys

Vastoin 1980-luvun optimistisia käsityksiä ilmansaasteiden terveysvaikutuksista ei ole päästy eroon merkittävistä ilmansuojelutoimista huolimatta. 1990-luvulla julkaistut väestötutkimukset ovat muuttaneet arvioita perusteellisesti, ja pienet hiukkaset, typen oksidit ja otsoni nähdään merkittäviksi kansanterveydellisiksi ympäristötekijöiksi. Sen lisäksi ilmastonmuutos voi tuoda vaikeasti ennustettavia vaikutuksia myös terveyteen.

Jouko Tuomisto

Skitsofrenian diagnoosi ja varhaistunnistaminen

Skitsofrenian diagnostiset kriteerit ovat vakiintuneet nykyisten luokittelujärjestelmien ansiosta. Oirekuvan ja sairaudenkulun monimuotoisuus vaikeuttavat kuitenkin skitsofrenian tunnistamista, ja usein hoidon aloitus viivästyy. Ennen ensimmäistä psykoosivaihetta ilmeneviä psyykkisiä oireita kutsutaan ennakkovaiheen oireiksi. Varhaistunnistusohjelmien avulla pyritään ennakko-oireiden tunnistamiseen ja aikaiseen hoitoon. Tavoitteena on myös ehkäistä osa uusista skitsofreniatapauksista.

Olli Kampman

Liittyvätkö lahjakkuus ja mielenterveyshäiriö toisiinsa?

Kansanviisaus väittää liian viisauden olevan pahaksi ja hulluuden ja nerouden kulkevan käsi kädessä. Tieteellisesti lahjakkuuden ja psyykkisen haavoittuvuuden yhteys on paljolti ratkaisematta. Julkaisuissa on kuvattu lukuisia lahjakkaita henkilöitä, joilla on mielenterveyshäiriö, useimmiten mielialahäiriö mutta myös skitsofrenia tai persoonallisuushäiriö. Teoreettisesti tämä yhteys voidaan ymmärtää keskushermoston kehityksen eräänä ulottuvuutena tai poikkeavuuteen liittyvän hyödyn perusteella. Lahjakkaan henkilön psykopatologia voi joskus edistää taiteellisia, poliittisia tai uskonnollisia saavutuksia.

Matti Isohanni, Irene Isohanni

Lääkkeiden haittavaikutukset suussa

Lähes kaikilla lääkeaineilla on sivuvaikutuksia, joista osa ilmenee haittavaikutuksina suun limakalvolla ja joskus myös hampaistossa. Muutokset voivat ilmetä limakalvon värjäytyminä, syöpyminä, liikakasvuna tai tulehduksena sekä neurologisina tai suun puolustusmekanismien häiriöinä. Hampaistohaittoja ovat ohimenevät tai pysyvät värjäytymät sekä lisääntynyt hampaiden reikiintyminen. Limakalvomuutokset voivat ilmaantua vasta vuosien päästä pysyvän lääkityksen aloittamisesta.

Panu Peitsaro, Marianne Lenander-Lumikari, Asko Kuusilehto

Lääkeaineihottumat

Ihottumat ovat tavallisimpia yliherkkyyden aiheuttamista lääkkeiden sivuvaikutuksista. Eksanteema ja urtikaria ovat tavallisimmat lääkeaineihottumat, mutta molempia aiheuttavat yleisesti myös muut syyt. Erythema fixum on ainoa ihoreaktiotyyppi, joka on aina ja yksinomaan lääkeaineen aiheuttama. Lääkeaineihottuman diagnoosi tehdään yleensä esitietojen ja taudinkuvan perusteella, ja epäillyn lääkeaineihottuman syytä tutkittaessa on ensisijainen toimenpide lääkkeen käytön lopettaminen. Diagnoosi voidaan varmistaa lääkeainealtistuksella. Lääkeaineihottumien immunologista taustaa ei juurikaan tunneta, mikä vaikeuttaa tutkimusmenetelmien kehittämistä.

Kristiina Alanko, Kirsti Kauppinen

Palliatiivinen sädehoito - tehokas lievitys potilaan oireisiin

Palliatiivisella hoidolla pyritään parantamaan potilaan elämänlaatua ja vähentämään erilaisia primaarikasvaimen tai etäpesäkkeiden aiheuttamia oireita, kuten kipua, verenvuotoa, hengenahdistusta ja paineoireita. Se voi myös hidastaa taudin kulkua tai tilapäisesti pysäyttää syövän etenemisen ja joskus pidentää elinaikaa. Palliatiivista sädehoitoa annetaan yleisimmin ulkoisena sädehoitona, mutta myös kudoksen- tai ontelonsisäisenä sädehoitona sekä isotooppihoitona. Se on tehokasta, nopeaa ja suhteellisen halpaa kivunhoitoa.

Pirkko Kellokumpu-Lehtinen, Martti Flander, Eeva Salminen

Voidaanko imeytymishäiriöstä johtuvaa B12-vitamiinin puutosta hoitaa oraalisilla valmisteilla?

Imeytymishäiriöihin liittyvää B12-vitamiinin puutosta on totuttu hoitamaan parenteraalisesti annettavilla valmisteilla. Lääketieteellisistä tietokannoista tehty kirjallisuushaku kuitenkin toi tuloksen, että oraalisesti annettu hoito on yhtä tehokasta. Se tuntuukin mielekkäältä vaihtoehdolta, varsinkin jos potilas sietää huonosti injektioita.

Jukka Pitkänen, Juhani Vilpo

Miksi skitsofreenikko kessuttaa?

Skitsofreniaa sairastavista potilaista jopa 60-90 % tupakoi. Runsaan tupakoinnin on ajateltu johtuvan potilaiden taantumisesta oraaliseen vaiheeseen ja pyrkimyksestä hakea mielihyvää suun kautta. Tupakan nikotiinin on kuitenkin todettu vaikuttavan aivojen otsalohkon dopaminergiseen neurotransmissioon ja lievittävän neuroleptilääkityksen haittavaikutuksia elimistössä sekä vähentävän skitsofrenian negatiivisia oireita, kuten apaattisuutta, vetäytymistä ja anhedoniaa. Silti tupakointi on merkittävä terveysriski ja skitsofreniapotilaitakin tulisi tukea aktiivisesti sen lopettamisessa.

Niko Seppälä, Esa Leinonen

Milloin sydämen ultraäänitutkimus on tarpeellinen avohoidossa?

Sydämen ultraäänitutkimuksen avulla saadaan tietoa sydämen rakenteesta ja toiminnasta. Tutkimus auttaa sydänsairauksien diagnosoinnissa, hoitolinjojen valinnoissa ja seurannassa. Vaikka kaikukardiografiatutkimus on käyttökelpoinen menetelmä, on sen saatavuus avohoidossa melko rajallinen. Tutkimus tulisi kuitenkin tehdä niille potilaille, joiden jatkohoitoon löydöksellä oletetaan olevan vaikutusta. Katsauksessa käsitellään sydämen ultraäänitutkimuksen aiheellisuutta avoterveydenhuollon aikuispotilaille.

Sari Vanninen, Kaj Groundstroem

Uudet synteettiset huumeet ja päihdetarkoituksessa käytetyt psykotrooppiset aineet

Uusimpina tulokkaina huumemarkkinoilla ovat synteettiset huumeet, joilla on oma käyttäjäkuntansa ja käyttökulttuurinsa; synteettiset huumeet ovat suosittuja erityisesti nuorten ja hyvin toimeentulevien keskuudessa. Niiden käytöstä aiheutuvan riippuvuuden hoitoon hakeutumisen kynnys on korkea, ja hoidosta ei ole tutkittua tietoa. Kyseisten aineiden aiheuttamat myrkytystapaukset ovat usein lääketieteellisesti ongelmallisia. Lisäksi aineiden käyttöön liittyvät terveysriskit ovat melko tuntemattomia. Katsauksessa kerrotaan uusimpien huumeiden käytöstä, farmakologiasta ja akuuttihoidosta.

Hannu Alho, Elina Järvenpää, Timo Seppälä

Itsetuhoisuus skitsofreniassa

Skitsofreniaan liittyy vakavaa itsetuhoisuutta, jonka taustalta on todettavissa masennusta, toivottomuutta sekä sairauden psykologiseen ja sosiaaliseen merkitykseen liittyviä syitä. Itsemurhavaaraa ei useinkaan ole helppoa tunnistaa sairauden kroonisen vaiheen aikana eikä ennakkovaiheessakaan. Akuutin itsemurhavaaran tunnistamista ja hoitoa auttaa se, että kokonaishoidon suunnittelussa myös vakavan masennuksen merkitys otetaan huomioon ja tuetaan elämänhalun säilyttämistä.

Pirjo Saarinen

Rytmihäiriötahdistin

Rytmihäiriötahdistin on yleistynyt nopeasti ja vakiinnuttanut asemansa myös meillä Suomessa henkeä uhkaavien rytmihäiriöiden hoidossa. Ennen hoitopäätöstä potilas tutkitaan laajasti. Elektrofysiologisessa tutkimuksessa selviävät potilaan henkeä uhkaavan rytmihäiriön ominaisuudet. Rytmihäiriötahdistin ohjelmoidaan kullekin potilaalle yksilöllisesti tehtyjen tutkimusten perusteella.

Sinikka Yli-Mäyry

Glukosamiinisulfaatti nivelrikon hoidossa

Nivelrikkoa ei voida parantaa, mutta sen oireita voidaan lieventää. Nivelrikon kivun hoidossa on perinteisesti käytetty anti-inflammatorisia analgeetteja. Nyt käytössämme on ollut muutaman vuoden ajan suun kautta annosteltava glukosamiinisulfaattivalmiste nivelrikon oireenmukaiseen hoitoon. Hoitoa suositetaan käytettävän 4-12 viikkoa ja tarvittaessa pitempäänkin.

Jari P.A. Arokoski, Mikko J. Lammi

Paniikkihäiriö - kliininen kuva, kulku, ennuste ja lääkehoito

Paniikkihäiriö on pitkäaikainen sairaus, joka heikentää elämänlaatua ja toimintakykyä. Siihen liittyy usein masennusta, muita ahdistuneisuushäiriöitä, persoonallisuushäiriöitä tai somaattisia sairauksia. Hoitomuodot ovat kehittyneet vilkkaan tutkimuksen ansiosta. Ensisijaishoitona käytetään nykyisin serotoniinin takaisinoton estäjiä ja kognitiivista psykoterapiaa.

Ulla Lepola

Munuaisten etanoliembolisaatio vaikean nefroottisen oireyhtymän hoitona

Nefroottisessa oireyhtymässä proteinuria johtaa hypoalbuminemiaan, aliravitsemukseen ja vaikeisiin turvotuksiin. Proteinuria saattaa jatkua runsaana munuaistoiminnan heikentymisestä huolimatta. Vaikka Dotter jo 1975 julkaisi tulokset munuaisvaltimon embolisaatiosta pitkälle edenneen munuaisen vajaatoiminnan ja massiivisen proteinurian hoidossa, on menetelmää käytetty varsin vähän vaikean nefroottisen oireyhtymän hoitona ja julkaistut potilasaineistot ovat olleet pieniä. Kirjallisuuskatsauksen ja omien kokemustemme perusteella menetelmä soveltuu hyvin hoitoresistentin nefroottisen oireyhtymän hoidoksi.

Tapani Tikkakoski, Martti Leppänen, Jarmo Turunen, Stefan Anderson, Hannu Södervik

Psyykenlääkkeet ja prolaktiini

Prolaktiini on aivolisäkkeen etulohkon erittämä hormoni, jonka ainoa tunnettu fysiologinen tehtävä on maidonerityksestä huolehtiminen imettävällä naisella. Sen synteesi ja vapautuminen ovat hypotalamuksesta aivolisäkkeeseen kulkeutuvan dopamiinin toonisen inhibition alaisia. Serotoniini lisää prolaktiinin vapautumista. Monet psyykenlääkkeet suurentavat seerumin prolaktiinipitoisuutta. Milloin prolaktiini kannattaa tutkia psyykenlääkkeitä käyttävällä potilaalla ja miten hyperprolaktinemiaan tulee suhtautua?

Matti J. Välimäki