Väkivaltatilanteet ja niihin varautuminen terveydenhuollossa

Väkivaltaa ja sen uhkaa esiintyy terveydenhuollon työssä enemmän kuin kaikilla aloilla keskimäärin. Myös väkivaltaan liittyvät työtapaturmat ovat yleisempiä. Fyysinen väkivalta on oleellinen vaaratekijä, jonka seurauksena voi pahimmillaan olla jopa hengen menetys. Jo väkivallan uhka kuormittaa työntekijöitä henkisesti ja saattaa lisätä työuupumusta sekä heikentää työviihtyvyyttä. Väkivaltatilanteisiin työpaikalla voi varautua rakenteellisten ratkaisujen ja turvatekniikan avulla. Tehokkaaseen väkivaltariskien hallintaan kuuluvat myös työnjako, toimintatavat, ohjeet, koulutus, seuranta ja jälkihoito.

Kaija Leena Saarela, Nina Isotalus

Fyysinen passiivisuus ja terveysliikunta - ongelma ja ratkaisumahdollisuus

Yhä yleistyvän istumatyön vastapainoksi tarvitaan liikkumista joko työmatkoilla tai vapaa-aikana, muuten fyysisen passivoitumisen vaikutukset näkyvät yhä selvempinä kansanterveydellisinä ongelmina. Terveysliikunnan tulisi olla osa jokaisen ihmisen päivittäistä toimintaa. Yhteiskunta suhtautuu terveysliikuntaan periaatteessa myönteisesti, mutta ihmisten aktivoiminen liikkeelle vaatii kunnollisia edellytyksiä, kuten turvallisia ja rauhallisia paikkoja tavanomaisten liikuntamuotojen harjoittamiseksi päivittäisessä elinympäristössä, kevyen liikenteen väyliä ja liikuntaa edistäviä palveluja.

Ilkka Vuori

Toiminnallisista somaattisista oireista kärsivien kognitiivinen hoito Kokeilu aikuispsykiatrian yksikössä

Toiminnallinen ruumiillinen oireilu on yleinen ongelma, ja siitä kärsivien potilaiden tutkimuksiin ja hoitoyrityksiin käytetään valtavasti voimavaroja. Osalla potilaista oireet loppuvat aikanaan, mutta pitkään jatkuvassa oireilussa hoidon tulokset ovat huonoja. Viime vuosina lyhyistä psykoterapioista on saatu toiveita herättäviä tuloksia tämän potilasryhmän hoidossa. TYKS:n psykiatrian klinikassa vuosina 1995-98 toteutetussa kokeilussa kehitettiin toiminnallisista somaattisista oireista kärsiville potilaille soveltuva lyhyt kognitiivinen arviointi- ja hoitomalli ja henkilökuntaa koulutettiin kognitiivisen lyhytterapian käytäntöön.

Päivi Niemi, Erkki Äärelä

Happi - välttämätön ja vaarallinen

Monen terveysongelman patofysiologiaan liittyy riittämätön hapen saanti. Ylipainehappihoidon tulisi kuulua kliiniseen peruskeinovalikoimaan. Happi on myös myrkyllinen. Siitä muodostuu radikaaleja, joilla on monia haittavaikutuksia. Elimistö suojautuu niitä vastaan valmistamalla omia suojaavia entsyymejä ja käyttämällä hyväksi ravinnon mukana saatavia antioksidatiivisia yhdisteitä (esim. vitamiinit C ja E, karotenoidit ja polyfenolit). Hyvä fyysinen kunto parantaa entsyymien ja glutationin kudostasetta. Liikuntaharrastus ja kasvisvoittoinen ravinto kuuluvat fysiologiseen terveytemme edistämiseen myös tässä suhteessa.

Osmo Hänninen, Mustafa Atalay

Pahanlaatuiset sylkirauhaskasvaimet Suomessa

Suomessa diagnosoidaan pahanlaatuisia sylkirauhaskasvaimia vuosittain noin 50. Niitä esiintyy yhtä paljon miehillä kuin naisilla, ja potilaiden sairastumisikä on noin 60 vuotta. Sylkirauhasen syövän etiologiaa tai riskitekijöitä ei tunneta. Kasvaimia esiintyy kaikissa suun, nenän, nielun ja kurkunpään sylkirauhasissa. Sylkirauhasen syövän primaarihoito on kirurgia. Leikkauksen yhteydessä selviää myös morfologinen diagnoosi, eikä koepalaa ole syytä ottaa ennen lopullista kirurgista hoitoa. Sädehoito annetaan yleensä postoperatiivisesti kookkaissa ja laajalle levinneissä sekä histologialtaan aggressiivisissa kasvaimissa.

Heikki Luukkaa, Kalle Aitasalo, Heikki Joensuu, Antti Mäkitie, Juhani Pukander, Reidar Grénman

Rintasyövän ennaltaehkäisy - onko sitä?

Rintasyöpään sairastuu yksi kymmenestä naisesta jossain elämänsä vaiheessa. Vaikka hoitotulokset ovat hyviä, on sairastuminen potilaalle huomattava rasite ja elämää uhkaava tekijä. Ennaltaehkäisymahdollisuudet houkuttelevat, mutta ovat valitettavasti rajallisia. Molempien rintojen poisto vähentää sairastumisriskiä, mutta tuo mukanaan omat haittansa. Kemoprevention tulokset ovat toistaiseksi ristiriitaisia eivätkä vielä käytäntöön sovellettavissa. Varhainen toteaminen seuraamalla riskiryhmiin kuuluvia lisää turvallisuuden tunnetta, mutta voi toisaalta olla naiselle stressaavaa ja on suhteellisen kallista.

Kaija Holli

Refraktiivisen kirurgian mahdollisuudet ja sen rajoitukset

Silmän taittovirheitä voidaan nykymenetelmillä korjata varsin tarkasti, ja usein silmä- tai piilolasien tarve joko poistuu tai vähenee huomattavasti leikkauksen jälkeen. Viime vuosina on silmän taittovoimaa muovaavien toimenpiteiden määrä lisään-tynyt jatkuvasti.

Tiina Tuunanen

Aivoinfarktin hoito tulevaisuudessa Johtaako geeniekspression tutkimus terapeuttisiin ikkunoihin?

Aivoinfarktin hoitoon on viime vuosikymmenen aikana kehitetty lupaavia strategioita, merkittävimpinä akuutin vaiheen trombolyysi sekä ns. terapeuttisen aikaikkunan hyödyntäminen sekä akuuttihoidossa aivohalvausyksiköissä että varhaiskuntoutuksessa. Neuroprotektiivisten lääkeaineiden kehittely on myös edennyt, mutta läpimurtoa joudutaan vielä odottamaan. Toistaiseksi tehokkainta hoitoa - myös kustannusmielessä - ovat erilaiset sekundaariprevention ja primaariprevention muodot.

Perttu J. Lindsberg

Idiopaattisten interstitiellien pneumonioiden nykyinen luokittelu, ennuste ja hoito

Idiopaattiset interstitiellit pneumoniat ovat ryhmä diffuuseja interstitiellejä keuhkosairauksia. Niiden luokittelu ja nimistö ovat olleet vuosikymmenien ajan sekavia ja vaihtelevia. Kliinikkolääkärit ovat käyttäneet kaikista tämän ryhmän taudeista yleensä nimitystä fibrosoiva alveoliitti. Vastikään uudistetun luokituksen perustana käytetään histologista muutosta, mutta sen pohjana on lisäksi erityyppisten idiopaattisten interstitiellien pneumonioiden erilainen taudin kulku, ennuste ja reagoivuus lääkehoitoon.

Riitta Kaarteenaho-Wiik, Vuokko Kinnula, Seppo Lähde, Paavo Pääkkö

Milloin hyväksyn vajavaisen hoitovasteen hypertensiossa

Kohonnut verenpaine on merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Tutkimuksissa on osoitettu, että ainoastaan hoidolla saavutetulla verenpainetasolla, ei lähtötasolla, on ennusteen kannalta merkitystä. Hoitotutkimusten perusteella hoitotavoitteena voidaan pitää verenpainetasoa 140/85 mmHg, diabeetikoilla 140/80 mmHg. Alle 10 % suomalaisista verenpainepotilaista saavuttaa tällä hetkellä tuon tason.

Ilkka Kantola

Vanhus ja kipu

Vanhuuteen liittyvät väistämättä sairaudet ja niiden aiheuttamat eriasteiset kiputilat, jotka on hoidettava. Korkea ikä ei saa olla esteenä kipujen lievittämiselle. Elimelliset sairaudet altistavat psyykkiselle kärsimykselle ja oireilulle. Toisaalta psyykkiset häiriöt voivat olla kiputilojen syinä tai voimistaa olemassa olevien sairauksien kipuja. Vaivojensa valittajasta tulee vaivojensa vanki fyysisten oireiden pahentaessa psyykkisiä oireita, jotka edelleen voimistavat fyysisiä oireita.

Pirkko Hiltunen

Monityydyttymättömät rasvahapot psykiatriassa

Kansanterveysongelmia ei ratkaista pelkästään lääkityksen ja muun hoidon turvin; tarvitaan myös ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Tällöin elintavat ovat avainasemassa. Ravinnon merkitystä tärkeiden mielenterveysongelmien - depression ja skitsofrenian - etiologiassa, ehkäisyssä ja hoidossa ei ole maassamme juurikaan tutkittu. Monityydyttymättömien rasvahappojen saanti ravinnosta, pitoisuus solukalvoilla ja rasvahappojen väliset suhteet näyttävät alustavan tutkimustiedon valossa vaikuttavan mielenterveyteen.

Antti Tanskanen, Essi Sarkkinen, Matti O. Huttunen

Prostataspesifisen antigeenin merkitys eturauhasen syövän ja hyvänlaatuisen liikakasvun diagnostiikassa ja seurannassa

Prostataspesifinen antigeeni (PSA) soveltuu eturauhassyövän riskin ja levinneisyyden arviointiin sekä hoitovasteen seurantaan, mutta myös eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun ennusteen arviointiin ja hoidon valintaan. Ikäspesifiset viitearvot parantavat PSA:n luotettavuutta syöpäriskin arvioinnissa, samoin kuin vapaan PSA:n osuuden määritys. Hyvänlaatuisessa liikakasvussa PSA-pitoisuus korreloi selvästi eturauhasen kokoon, mutta eri ikäryhmille on omat viitearvonsa. PSA-arvolla on merkitystä sekä hoidon tarpeen arvioinnissa että lääkehoidon valinnassa.

Teuvo Tammela, Olavi Lukkarinen, Ulf-Håkan Stenman

Äkillinen huimaus - syiden ja tutkimusmenetelmien evaluointia

Huimauksen yleisyys lisääntyy ikääntymisen myötä väestössämme. Näin ollen on tarkoituksenmukaista yrittää luoda mahdollisimman helppokäyttöinen ja kattava tasapainotutkimuksen peruspaletti vastaanottotyötä tekevän lääkärin käyttöön. Tässä yhteenvedossa esitetään tavallisimpien kyseeseen tulevien tasapainohäiriöiden testaustapoja. Näiden osana kuvataan kirjoittajan 1998 kehittämä RahkoWRW-testi, jonka etuna on suurempi herkkyys ja helppo käytettävyys vaakasuoran kaarikäytävän hyvänlaatuisen huimauksen diagnostisoinnissa. Testillä löydetään aiemmin havaitsemattomia, lievempiä tasapainohäiriöitä.

Tapani Rahko

Skitsofrenian lääkehoidon mahdollisuudet

Lääkehoito ja vuorovaikutuskeskeisen hoidon eri muodot muodostavat skitsofrenian hoidon perustan. Hyvin usein molempien hoitomuotojen käyttö on perusteltua. Aiemmin neuroleptihoidon keskeisenä ongelmana ovat olleet mm. hoitomyöntyvyyteen oleellisesti vaikuttavat haittaoireet ja eräiden psykoosioireiden niukka vaste tavanomaisille neurolepteille. Epätyypilliset psykoosilääkkeet tarjoavat uusia hoitomahdollisuuksia mm. potilaille, joiden hoitovaste on puutteellinen ja niille, joiden oireiden pääpainopiste on negatiivisissa tai kognitiivisissa oireissa.

Hannu Koponen

Infektio suussa - yleisterveys vaarassa

Hammaslääketieteen ja lääketieteen eriytyminen omiksi aloikseen on vuosien saatossa vääjäämättömästi johtanut tieteellisen tutkimuksen ja potilashoidon kannalta valitettaviin haittoihin. Kumpikaan ammattikunta ei opiskeluaikanaan, eikä myöhemminkään, ole saanut tarpeeksi tietoa toistensa reviiriin kuuluvista sairauksista. Yhä ilmeisemmäksi on käynyt, että suun alueen infektioilla, etenkin parodontaalisilla sairauksilla, voi olla huomattava merkitys useiden, vakavienkin yleissairauksien kehittymiselle, kuten tietyille kardiovaskulaari- ja hengityselinsairauksille sekä diabetekselle.

Matti A. Lamberg

Diabeetikon kohonneen verenpaineen lääkehoito

Diabetekseen liittyvien elinmuutosten ehkäisyssä kohonneen verenpaineen hoidon merkitys on suuri. Tuoreimmissa hoitosuosituksissa korostetaankin verenpainetta alentavan lääkehoidon varhaista aloittamista diabeettista nefropa-tiaa sairastaville potilaille, ja tavoitetason pitää olla tiukka. Tyypin 2 diabeetikoilla kohonneen verenpaineen hoidon optimaalinen tavoitetaso on uusimpien tutkimusten mukaan alle 130-140/85 mmHg. Tähän pääsemiseksi tarvitaan lääkkeettömän hoidon lisäksi useiden lääkeryhmien yhdistelmien osaavaa käyttöä.

Leo Niskanen, Ilkka Tikkanen

Antiestrogeeni vai estrogeeni luukadon torjuntaan?

Havainnot rintasyövän liitännäishoitona käytettävien antiestrogeenien luustoa suojaavasta vaikutuksesta ovat tuoneet uuden vaihtoehdon postmenopausaalisen osteoporoosin ehkäisyyn. Ensimmäinen uuden polven selektiivinen estrogeenireseptorin muuntelija, raloksifeeni, on Suomessakin markkinoilla. Luustovaikutustensa suhteen se on samanarvoinen kuin estrogeeni, ja lääkevalinnan ratkaisevatkin muut kuin luustoon kohdistuvat vaikutukset ja potilaan kokonaistilanne.

Matti J. Välimäki

Sepelvaltimotaudin invasiivisen tutkimuksen ja hoidon toteutuminen Suomessa ja muualla Euroopassa

Vuonna 1996 Suomessa tehtiin sepelvaltimoiden ohitusleikkauksia suhteessa väkilukuun eniten koko Euroopassa, kun taas varjoainekuvausten ja pallolaajennusten määrä oli vähäinen. Suhteessa eniten näitä toimenpiteitä tehtiin Vaasan keskussairaalassa. Ohitusleikkauksia tehtiin Kuopion ja Oulun yliopistosairaaloissa enemmän kuin Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Suomessa pallolaajennuksia tehdään vain vähän yli puolet ohitusleikkausten määrästä, kun muualla Euroopassa määrä on yli puolitoistakertainen. Ohitusleik- kausten määrää tuskin tarvitsee enää lisätä, pallolaajennuksia ja varjoainekuvauksia kylläkin.

Juha Mustonen, Matti Romo, Juhani Airaksinen, Markku S. Nieminen, Kari Niemelä

Kriittisten laboratoriotulosten hälytysrajat ja ilmaantuvuus

Laboratoriotuloksista, jotka ovat todennäköisesti liittyneet hengenvaaralliseen tilaan, on soitettu hoitavalle lääkärille heti vastauksen varmistuttua. Ilmoituskäytäntö on kuitenkin usein ollut vaihtelevaa ja kirjaamatonta. Hälytysrajoista ei ole laadittu kansallisia suosituksia, vaan jokainen laboratorio on toiminut parhaaksi katsomallaan tavalla. Laatujärjestelmiä valvovat viranomaiset vaativat kliinisiltä laboratorioilta dokumentoitua kriittisten laboratoriotulosten ilmoituskäytäntöä. Lisääntyneet laboratorioiden yhteydenotot eivät välttämättä aina paranna potilaiden selviytymistä.

Simo Pohjavaara, Timo Kouri, Erkki Seppälä