Perusteellinen selvitys Etelä-Ruotsin Lymen taudista
Lymen borrelioosin keskimääräinen vuotuinen ilmaantuvuus oli vuosina 1992-93 Ruotsin seitsemän eteläisimmän läänin alueella 69 tapausta/100 000 asukasta. Se on suurempi kuin useimmat aiemmin Euroopasta ja Amerikastakin julkaistut ilmaantuvuusluvut. Taudin ilmaantuvuudessa oli suuria paikallisia eroja: pienimmillään ilmaantuvuus oli 26, suurimmillaan 160/100 000 asukasta. Valtaosalla potilaista (94 %) tauti ilmeni vain yhden oireen muodossa. Taudin ilmenemismuodot olivat yleisyysjärjestyksessä erythema migrans 77 %, neuroborrelioosi 16 %, artriitti 7 %, akrodermatiitti 3 %, lymfosytooma 3 %, kardiitti 0,3 %. Yleisin neuroborrelioosin ilmene-mismuoto oli kasvohermohalvaus (6,6 %). Meningiitti ilman aivohermohalvausta esiintyi vajaalla 4 %:lla potilaista. Borrelioosin ilmaantuvuudessa ei ollut eroa sukupuolten välillä. Alle kouluikäisillä ja 60-75-vuotiailla ilmaantuvuus oli jonkin verran suurempi kuin muissa ikäryhmissä. Diagnooseja tehtiin kaikkina vuodenaikoina, vähiten kuitenkin tammi-huhtikuussa. Erythema migrans -diagnooseja tehtiin eniten elokuussa.