Vireyshäiriöiden kliinis-neurofysiologinen diagnostiikka
Elimellisten unihäiriöiden diagnosoimiseen yöaikaisin rekisteröinnein on tällä hetkellä hyvät mahdollisuudet, mutta päivävireyden mittaaminen on ongelmallista varsinkin, jos tarvitaan varmaa objektiivista näyttöä esimerkiksi työkyvyttömyydestä tai kykenevyydestä liikenteen työtehtäviin. Pelkkään suoritukseen perustuvien menetelmien ongelmana on, että koetilanne yleensä parantaa vireystasoa. Luotettavampaa on mitata uni-valverytmiä karakterisoivia elektrofysiologisia suureita suoraan, ja tähän onkin kehitetty erilaisia menetelmiä, joista yleisimmin käytössä on nukahdusaikatutkimus. Päivävireyden määrittämiseen on myös käytetty monikanavaista vuorokausirekisteröintiä. Kaikkiin käytössä oleviin menetelmiin liittyy kapasiteetti-, kustannus-, luotettavuus- ja standardointiongelmia, tehtiinpä analyysi silmämääräisesti tai tietokoneella. Spesifiselle, luotettavalle ja yksinkertaisesti toteutettavalle objektiiviselle vireysmittarille on kuitenkin yhä enemmän tarvetta. Tällaisen testin kehittäminen vaatii suunnattomasti perustutkimusta, kehitystyötä sekä viitearvojen keräämistä.