Ääreishermon vaurion jälkeiset tukikudosmuutokset

Ihmisen vaurioituneen ääreishermon aksoni, esimerkiksi raajassa, pystyy uusiutumaan vaurion jälkeen. Aivoissa tai selkäytimessä aksoni ei uusiudu. Näin ollen toiminnan palautuminen selkäytimen tai aivojen vammojen jälkeen on lähes olematonta. Keskushermoston alueen vammoille ei siis ole mitään tunnettua hoitokeinoa.

Jari Siironen

Aivoinfarktin ja kaulavaltimoiden ateroskleroosin riskitekijöitä

Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää aivoinfarktin (AI) ja kaulavaltimoiden ateroskleroosin (AS) riskitekijöitä.

Heikki Palomäki

Miesten papilloomavirusinfektio

1970-luvun puolivälissä tehty havainto ihmisen papilloomaviruksen (HPV) liittymisestä naisen kohdunkaulan pahanlaatuisiin kasvaimiin ja niiden esiasteisiin on lisännyt mielenkiintoa myös miesten infektioihin, onhan kyseessä pääasiassa sukupuoliteitse leviävä tauti. Tiedot miehillä esiintyvästä HPV-infektiosta ovat kuitenkin olleet toistaiseksi vähäiset, sillä miehillä kuten naisillakin infektio esiintyy useimmiten varsin oireettomina sub-kliinisinä litteinä kondyloomaleesioina, eikä miehille ole ollut käytettävissä PAPA-kokeen veroista vaivatonta ja helppoa seulontamene-telmää. Erityisesti HPV-tyyppien 16 ja 18 on myös miehellä osoitettu liittyvän genitaalialueen syöpiin.

Maritta Hippeläinen

Adenovirukset ja keliakia

Keliakia ja dermatitis herpetiformis (DH) ovat viljan valkuaisen, gliadiinin aiheuttamia tautitiloja, jotka ilmenevät geneettisesti altteilla yksilöillä. Ohutsuolen villus-atrofian taustalla on ilmeisesti immunologisen järjestelmän häiriö, mutta tarkkaa patogeneettistä mekanismia ei vielä tunneta. Adeno-virusten osuus keliakian patogeneesissä tuli tutkimuksen kohteeksi sen jälkeen kun osoitettiin merkittävä aminohappohomologia gluteenin A-gliadiinifraktion ja adenovirus 12 E1B (Ad12 E1B) proteiinin välillä. Tässä tutkimuksessa on pyritty serologisin keinoin selvittämään adenovirusten ja keliakian välistä yhteyttä.

Marja-Leena Lähdeaho

Dementia - perusterveydenhuollon ja omaisten näkökulma

Dementia on eräs tärkeimmistä ikääntyneiden pitkäaikaisista sairauksista. Siitä aiheutuu merkittävää rasitetta ja haittaa dementoituneelle ja häntä hoitaville. Kuitenkin niistä seuraamuksista, joita oireyhtymä aiheuttaa dementoitunutta hoitavien perheessä, tiedetään varsin vähän. Myös dementian diagnostiikassa perusterveydenhuollossa käytössä olevien diagnostisten menetelmien tuntemus on puutteellinen.

Petteri Viramo

Temporaaliarteriitti altistaa aortta-aneurysmalle

Temporaaliarteriitti on granulomatoottinen inflammaatiosairaus, vaskuliitti, joka kliinisesti iskee ohimovaltimoon, mutta joka voi tuntua muuallakin. Siksi on hämmästyttävää, että vasta nyt joku hoksaa tutkia systemaattisesti aortan heikkoseinäisyyden (aortta-aneurysmien) ja temporaaliarteriitin välistä yhteyttä.

Estrogeenit vähentävät kuolemia paksusuolisyöpään?

Estrogeenien on arveltu vähentävän paksusuolisyövän vaaraa, joskin osassa tehdyistä tutkimuksista mahdollista suojaavaa vaikutusta ei ole havaittu. Estrogeenit vähentävät sappihappojen muodostumista ja vaikuttavat sapen koostumukseen. Estrogeenireseptoreja on löydetty paksusuolen limakalvosta ja paksusuolisyöpäsoluista, ja ne ovat estäneet viljeltyjen paksusuolisyöpäsolujen kasvua, joten estrogeeneilla voisi olla suoraakin paksusuolisyövän kasvua estävää vaikutusta.

Jättisolunsalpaajahoidosta ei apua lymfooman primaarihoidossa...

Solunsalpaajien jättiannosten on arveltu parantavan kemosensitiivisten syöpien, kuten lymfoomien, ennustetta verrattuna tavanomaisten lääkeannosten tehoon. Jättihoidot toteutetaan tavallisesti joko autologisen luuytimensiirron tai perifeerisen veren kantasolujen siirron tuella. Tässä tutkimuksessa ne potilaat, joiden lymfooma reagoi hitaasti yleisimmin non-Hodgkin-lymfoomien hoidossa käytettävään solunsalpaajayhdistelmään (CHOP), satunnaistettiin kolmen kuurin jälkeen joko jatkamaan CHOP-hoitoa vielä viisi kuuria tai sitten saamaan suuren annoksen syklofosfamidia (120 mg/kg), koko kehon sädetyksen (8 Gy) ja autologisen luuytimensiirron. Kolmella CHOP-hoidolla täydellisen remission saavuttaneet potilaat (n = 110) taas jatkoivat CHOP-hoitoa, ja satunnaistettaviksi jäi lopulta vain 69 potilasta.

...mutta uusiutuneen lymfooman hoidossa on!

Primaarihoidon jälkeen uusiutuneen lymfooman hoidossa taas autologisen luuytimensiirron turvin annettu jättisolunsalpaajahoito osoittautui tavanomaista hoitoa selvästi tehokkaammaksi. Tutkimukseen satunnaistettiin 216 uusiutunutta, aggressiivista non-Hodgkin-lymfoomaa sairastavaa potilasta vuosina 1987-94. Potilaat saivat ensin kaksi tavanomaista solunsalpaajakuuria (DHAP), minkä jälkeen 109 nopeasti hoitoon reagoinutta potilasta satunnaistettiin joko jatkamaan DHAP-kuureja tai saamaan jättisolunsalpaajahoidon (BEAC) ja autologisen luuytimensiirron.

Haemophilus influenzae -kolonisaatio lapsilla

Haemophilus influenzae on toiseksi tärkein ylempiä hengitystieinfektioita aiheuttava bakteeri. Se aiheuttaa tavallisimmin korva- ja poskiontelotulehduksia.

Aeromonas - kolmanneksi yleisin suolistopatogeeni

Helsinkiläinen gastroenteriittejä ansiokkaasti tutkinut ryhmä selvitti Aeromonas-infektioiden yleisyyttä Suomessa. Kävi ilmi, että Aeromonas on kolmanneksi yleisin suolistopatogeeni heti kampylobakteerien ja salmonellojen jälkeen.

Ammattisyöpien diagnosoinnissa suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä

Vuosina 1991-93 työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetut ammattisyöpätapaukset jakaantuvat sairaanhoitopiireihin varsin epätasaisesti. Ammattisyöpiä todetaan selvästi eniten niissä sairaanhoitopiireissä, joissa toimii yliopistollinen sairaala. Alueiden väliset suuret erot johtuvat ilmeisesti vain osittain todellisista ilmaantuvuuden eroista. Valtaosin syynä on sairauksien työperäisyyden puutteellinen selvittely. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan syöpäpotilaiden diagnostiikasta vastaavien lääkäreiden koulutusta sekä työlääketieteen konsultaatiomahdollisuutta kaikkiin keskussairaaloihin. Nyt työlääketieteen erityisasiantuntemus rajoittuu miltei kokonaan yliopistollisiin sairaaloihin ja Työterveyslaitoksen työlääketieteen osastolle.

Markku Seuri, Mari Antti-Poika

Lapsen vaikean sairauden tai vammaisuuden vaikutus perheen toimintamalleihin

Lapsen vakavan sairastumisen tai vaikeasti sairaan lapsen syntymän aiheuttamia reaktioita ja perheen selviytymistä niistä selvitettiin haastattelemalla 89 perhettä, jolla oli diabetesta sairastava, liikuntavammainen tai kehitysvammainen lapsi. Perheen toimivuutta tarkasteltiin ekokulttuurisen teorian lähtökohdista. Vaikka kaksi kolmasosaa äideistä ja puolet isistä kertoi, että alkuvaiheeseen liittyi runsaasti voimakkaita tunnekokemuksia, suurin osa oli löytänyt kohtuullisen sopeutumismallin. Perheen selviytyminen oli helpompaa silloin, kun äidillä oli hyvä itseluottamus. Lähes puolet vanhemmista ajatteli, että perhekeskeisyys oli lisääntynyt ja perhe-elämä oli tullut säännöllisemmäksi. Vaikeavammaisten lasten perheissä arkipäivän lisääntynyt työmäärä rasitti perhettä, mutta suurin osa vanhemmista oli sitä mieltä, että lapsen sairaus tai vammaisuus ei ollut muuttanut heidän harrastuksiaan eikä ystävyyssuhteitaan kovin paljon. Perheenjäsenten henkilökohtainen tasapaino ja aikaisemmin hankittujen ja opittujen selviytymiskeinojen määrä ja laatu näyttävät huomattavasti ratkaisevan, miten perheet selvittävät lapsen sairauden tai vammaisuuden aiheuttamat kriisit ja löytävät hallittavissa olevan tasapainon.

Anja Taanila, Jorma Kokkonen, Marjo-Riitta Järvelin

Kipupotilas, lääkäri ja hoitosuhde

Kipupotilaan hoito on usein pitkäaikaista työskentelyä, jossa lääkäri tarvitsee somaattisen peruskoulutuksen lisäksi kykyä kuunnella avoimesti potilaan ongelmia. Psykoterapian peruskäsitteiden tuntemus on tärkeää, jotta pystyy analysoimaan hoitosuhdetta - myös omalta kannaltaan. Parasta ammatillista koulutusta hoitotyössä on työn ohessa tapahtuva työnohjaus.

Anneli Vainio

Rintasyövän sairastaneen naisen vaihdevuosioireiden hoito

Vaihdevuosien hormonikorvaushoidon vaikutuksista rintasyövän ennusteeseen on toistaiseksi vähän tutkimustietoa. Rintasyövän sairastaneen naisen vaikeita vaihdevuosioireita hoidettaessa punnittavina ovat potilaan elämänlaadun paraneminen estrogeenien avulla ja toisaalta pelko taudin uusimisesta. Ratkaisu tulee antaa rintasyövän hoitaneen ja potilasta seuranneen yksikön sekä potilaan itsensä harkittavaksi.

Tuula Salmi

Persoonallisuushäiriöiden erottaminen ahdistus- ja mielialahäiriöistä

Mielenterveyden häiriöiden diagnostiikka on selkiytynyt nykyisen tautiluokituksen myötä. Persoonallisuushäiriöiden diagnosointi on kuitenkin edelleen ongelmallista, koska oireisessa ja oireettomassa vaiheessa suoritetun arvioinnin tulokset voivat olla varsin erilaiset. Persoonallisuushäiriöiden diagnostiikan yhtenä erityispiirteenä onkin, että diagnoosi perustuu potilaan pitkäkestoiseen havainnointiin sekä se, että vain osa diagnoosikriteereistä on tarkkaan rajattuja käyttäytymisen muotoja. Lisäksi pelkästään masennus- tai ahdistusoireita sisältäviin oirejaksoihin liittyvää käyttäytymistä ei tulisi ottaa huomioon persoonallisuushäiriödiagnoosia määritettäessä, koska tällöin voidaan erityisesti mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöitä luokitella ja hoitaa virheellisesti persoonallisuushäiriöinä.

Ulla Lepola, Hannu Koponen, Esa Leinonen

Amalgaamin aika päättymässä

Amalgaamipaikkojen sisältämän elohopean vaikutuksista on kiistelty jo 160 vuotta. Ensimmäiset amalgaamipaikat valmistettiin hopearahoista ja elohopeasta. Tätä ranskalaisten hammaslääkärien käyttöön ottamaa ja sittemmin Amerikassa suosituksi tullutta materiaalia kutsuttiin hienolla nimellä, Royal Mineral Succedaneum, joka tarkoitti yksinkertaisesti korviketta silloiselle paikka-aineelle, kullalle.

Eeva Widström

Lääketieteen opiskelijoiden stressin aiheuttajat ja oireet

Huonon työllisyystilanteen aiheuttama huoli tulevaisuudesta oli kliinisen vaiheen opiskelijoiden suurin stressin aihe Oulun lääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyn kyselyn mukaan. Paineita aiheuttivat myös omaan ammattitaitoon ja vaikeasti sairaiden potilaiden kohtaamiseen liittyvät asiat. Vanhemman kurssin opiskelijat olivat huolestuneempia työllisyydestään ja nuoremmat vaikeasti sairaiden ja kuolevien potilaiden kohtaamisesta. Naisopiskelijat ilmoittivat useammin kuin miehet kokevansa riittämättömyyttä vaikeita sairauksia ja kuolemaa kohdatessaan. Kursseista varsinkin naisopiskelijat ilmoittivat henkisesti raskaimmaksi patologian kurssin. Väsymystä ja ärtyisyyttä koettiin usein. Psykosomaattisia oireita, kuten univaikeuksia ja niskasärkyjä esiintyi enemmän naisilla.

Esa Leinonen, Katja Nevala, Outi Lehto, Pentti Nieminen, Matti Isohanni

Sallan tautia aiheuttava geeni

Sallan tauti on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva lysosomaalinen kertymäsairaus. Kertymäaines on vapaata sialihappoa (N-asetylneuraminihappoa). Sairaus periytyy autosomissa resessiivisesti, ja aiheuttaa vaikea-asteisen psykomotorisen kehitysvammaisuuden. Virheellisen tautigeenin kantajuus on erityisen yleistä Koillis-Lapin alueella, missä arviolta yhdellä neljästäkymmenestä on perimässään Sallan tautia aiheuttava geeni. Suomessa sairastuu 1-2 lasta vuosittain, ja kaikkiaan suomalaisia potilaita on diagnosoitu 93. Sallan taudin ensimmäiset oireet 6-9 kk iässä ovat hypotonia, ataksia ja usein myös nystagmus. Suurin osa potilaista (75 %) oppii kävelemään ja lähes kaikki potilaat oppivat puhumaan muutamia yksittäisiä sanoja. Neurologisten oireiden vaikeusaste vaihtelee yksilöllisesti, mutta potilaiden älykkyysosamäärä jää parhaimmillaankin alle 40. Potilaiden keskimääräinen elinikä ei ole merkittävästi alentunut normaaliväestöön verrattuna.

Leena Marjatta Haataja

Solujen tarttumismolekyylit, integriinit, munuaisen kehityksessä ja munuaissyövässä

Solujen tarttuminen ympäröiviin soluihin ja soluväliaineeseen on välttämätöntä kudosten kehittymiselle ja järjestyneelle toiminnalle. Lisäksi on havaittu, että syövän pelätyt ominaisuudet, tunkeutuva kasvu ympäröivään kudokseen sekä etäpesäkkeiden muodostaminen, ovat osittain seurausta solun muuttuneista tarttumisominaisuuksista. Integriinit, joita tunnetaan yli kaksikymmentä erilaista, ovat tärkeä ryhmä solun pintakalvon valkuaisaineita, joiden välityksellä solu tarttuu ympäristöönsä. Ne ohjaavat kudosten ja elinten muodostumista, solujen erilaistumista ja vaellusta, esim. tulehdussolujen siirtymistä tulehduspaikalle. Tietty solutyyppi ilmentää pinnallaan sille luonteenomaista yhdistelmää eri integriinejä, jotka määräävät solun tarttumisominaisuudet. On myös esitetty että syöpäsoluissa integriinien ilmentyminen ja toiminta olisivat häiriintyneet. Näiden ilmiöiden parempi ymmärtäminen on välttämätöntä solun perustoimintojen tuntemiselle, ja luo uudenlaisia mahdollisuuksia syövän tutkimukseen ja hoitoon.

Matti Korhonen