Lamotrigiini - uusi hoitovaihtoehto epilepsiaan

Lamotrigiini on uusi epilepsialääke, jonka yhdistelmäkäytöstä on saatu hyviä kokemuksia. Epilepsian alkuhoidossa vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä: vain karbamatsepiinia, valproaattia ja fenytoiinia käytetään alkuhoidossa monoterapiana. Lamotrigiinilla on eräitä etuja vanhempiin epilepsialääkkeisiin nähden sekä tehossa että siedettävyydessä. Lisäksi sitä voidaan käyttää erilaisten epilepsiamuotojen hoitoon ja sillä on edullinen farmakokinetiikka, mm. 24 tunnin puoliintumisaika.

Onko lentoyhtiölläsi defibrillaattori koneissaan?

Kun lentoturvallisuudesta puhutaan, voi olla paikallaan pysähtyä tutkimaan Qantas-yhtiön kokemuksia lennonaikaisista defibrilloinneista. Syyskuussa 1991 jokaiseen lentoyhtiön 53:een Boeing 747- ja 767 -koneeseen hankittiin defibrillaattori. Joulukuun alkuun 1994 mennessä defibrillaattorit olivat olleet käytössä 16 kertaa lennon aikana: 9 kertaa kyseessä oli asystole, kolmessa tapauksessa sinusrytmi ja neljässä kammiovärinä. Neljästä kammiovärinäpotilaasta kaksi selviytyi hengissä ja toipui täysin. Toinen oli 67-vuotias teksasilaismies, ja hän oli niin kiitollinen hyvästä hoidosta, että piti esitelmän American Heart Associationin kokouksessa sanomanaan, että defibrillaattoreita tulisi olla paremmin julkisesti saatavana.

Kurkunpääsyövän esiintyvyys, hoito ja ennuste varsinaissuomalaisessa aineistossa

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettiin kymmenen vuoden aikana 163 kurkunpääsyöpäpotilasta, joista miehiä 148 ja naisia 15. Kasvaimista 60 % sijaitsi äänihuulten tasolla ja 40 % sen yläpuolella. Tämä vastaa muissa maissa tavallista jakaumaa mutta poikkeaa aikaisemmin Suomessa todetusta. Naisilla supraglottisten kasvainten osuus oli suurempi kuin miehillä. Glottisten kasvainten ennusteluvut vastasivat kansainvälisiä tuloksia. Sen sijaan supraglottista tuumoria sairastaneiden eloonjäämisluku oli pienempi kuin muualla on todettu.

Pekka Kinnala, Kirsi Pekkola-Heino, Reidar Grénman

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 16/1995 Kommentteja

Kokemuksia endoskooppisesta sinuskirurgiasta kroonisten sivuontelotulehdusten hoidossa

Funktionaalinen endoskooppinen sinusleikkaus on nykyään yleisin toistuvien, kroonisten ja polypoosisten sivuontelotulehdusten kirurginen hoito. Sillä pyritään normaalistamaan osteomeataalisen yksikön häiriintynyt toiminta ja korjaamaan näin sivuonteloiden tulehdusmuutokset. Menetelmä on säästävämpi kuin aiemmin yleisesti käytetty Caldwell-Luc-operaatio. Artikkelissa tarkastellaan FES-kirurgian aiheita ja tuloksia Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.

Olli Rantanen, Henrik Malmberg

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 16/1995 Kommentteja

Selkäkipupotilaan työkykyyn ja työkyvyttömyyteen vaikuttavat tekijät

Selkävaivojen ja niistä aiheutuvan työkyvyttömyyden lisääntyminen on yleinen huolenaihe länsimaissa. Epäspesifien selkäoireiden vaikutuksia työ- ja toimintakykyyn on sen vuoksi tutkittu sekä lääketieteellisestä, psykologisesta, sosiologisesta että sosioekonomisesta näkökulmasta. Kipujen aiheuttama vajaakuntoisuus johtuu usein vain osittain fyysisestä sairaudesta, muun osan selittävät mm. psykologiset syyt ja sairauskäyttäytyminen. Toiveet vamman perusteella saatavista korvauksista sekä eläkeodotukset voivat huonontaa hoitotuloksia. Tärkeä työhön paluuta estävä tekijä on myös pitkä työstä poissaolo.

Timo Pohjolainen

Amnioinfuusio

Amnioinfuusiota on käytetty noin 10 vuoden ajan hoitona synnytyksissä, kun lapsivesi on vihreää tai sitä on niukasti tai kun sikiön sykekäyrässä näkyy vaihtelevia hidastumisia napanuorakompression merkkinä. Amnioinfuusiota pidetään lähes riskittömänä, helppona ja hinnaltaan edullisena hoitotoimena. Sykemuutosten on todettu vähenevän sen vaikutuksesta, ja synnytystoimenpiteitä sikiön uhkaavan asfyksian vuoksi on tarvittu vähemmän. Hoidon on todettu myös parantaneen sikiön vointia ja kuntoa. Kätilöopiston sairaalassa amnioinfuusio otettiin käyttöön täysiaikaisten synnytysten hoidossa kaksi vuotta sitten. Tulokset ovat pienen retrospektiivisen tarkastelun perusteella myönteisiä: yli kaksi kolmasosaa hoidon saaneista sikiöistä on syntynyt normaalisti, komplikaatioita ei ole esiintynyt.

Raija Räty, Anna-Liisa Järvenpää, Maija Haukkamaa

Lähes viidesosa työikäisistä naisista kävi mammografiassa vuonna 1993

Mammografiassa kävi lähes viidesosa suomalaisista 15-64-vuotiaista naisista vuonna 1993. Rintasyöpäseulontoihin osallistuu teoriassa noin puolet 50-59-vuotiaista naisista vuosittain. Mammografiakysely osoitti kuitenkin, että tähän ikäryhmään kuuluvista naisista peräti kaksi kolmasosaa oli käynyt mammografiassa, 40-49-vuotiaista naisista sen sijaan vain 15 %. Mammografiassa kävi suhteellisesti suurempi osa länsi- ja pohjoissuomalaisista naisista kuin muualla maassa asuvista naisista. Vaikka ylipaino on iäkkäämmillä naisilla rintasyövän riskitekijä, selvästi ylipainoiset naiset kävivät tutkimuksessa harvemmin kuin muut.

Harri Vertio, Mari-Anna Berg

Kinkomaan sairaalassa kokeillaan neljän erikoisalan osastoa

Kinkomaan sairaalassa yhdistettiin viime vuoden alussa kaksi vuodeosastoa uudeksi tutkimus- ja kuntoutusosastoksi, jolla on fysiatrian, geriatrian, lääkinnällisen kuntoutuksen ja neurologian sairaansijoja. Tavoitteena oli parantaa hoidon tasoa, helpottaa yhteistyötä, oppia uutta, käyttää sairaansijoja joustavasti ja säästää. Kokeilu on Suomessa ainutlaatuinen.

Pertti Karppi, Tiina Huusko, Eva Koivunen-Tapio, Jari Honkanen, Marja-Leena Kärkkäinen, Maire Urvas

Loimaan aluesairaala ja KYS kärjessä: Sairaaloiden tuottavuus parantunut

Erikoissairaanhoidon palveluja tuottavien sairaaloiden tuottavuus on parantunut tuntuvasti tällä vuosikymmenellä: palveluja on kyetty tuottamaan entistä enemmän, samalla kun kustannukset ovat koko ajan pienentyneet. Sairaalat kuitenkin poikkeavat suuresti toisistaan tuottavuudeltaan, ja tehokkaimpia ovat vuodesta toiseen samat sairaalat, mistä päätellen tuottavuustilaston kärkeen ei ponnisteta ainakaan kovin nopeasti. Huipulla komeilevat Kuopion yliopistollinen sairaala ja Loimaan aluesairaala, mutta sairaaloiden keskinäisessä vertailussa tehokkaiksi osoittautuivat myös esimerkiksi Raahen aluesairaala, Keski-Pohjanmaan keskussairaala sekä Oulaskankaan sairaala.

Subglottiseritteiden poistaminen vähentää respiraattori- pneumonioita

Sairaalapneumoniaan sairastuu 18-60 % kaikista respiraattorihoidossa olevista potilaista. Keuhkoperäisiin syihin kuolleista potilaista 70 %:lla on nosokomiaalinen infektio. Näitä karmeita lukemia on pyritty vähentämään keventämällä potilaan altistumista bakteereille, esimerkiksi tehostamalla henkilökunnan käsienpesua sekä vähentämällä potilaan omien bakteerilähteiden bakteerituotantoa selektiivisellä suolistodekontaminaatiolla. Jälkimmäinen menetelmä lisää resistenttien kantojen ilmaantumista.

... mutta paras on toki vieroittua respiraattorista

Hengityskoneesta vieroittaminen on empiiristä eikä standardimenetelmiä ole. Perinteisesti potilas on vieroitettu kytkemällä respiraattori pois hetkeksi ja tarkistamalla, alkaako spontaani hengitys. Kun IMVP (intermittent mandatory ventilation) tuli käyttöön, ajateltiin, että tällainen vieroitus on fysiologisempaa: siinä potilas hengittää omia hengityksiään, mutta kone antaa varmuuden vuoksi säädettävän määrän puhalluksia sekin. Myös painesäätöistä hengitystukea voidaan käyttää; siinä kone puhaltaa potilaan keuhkoihin säädettävällä paineella ilmaa (tai ilma-happiseosta) heti, kun se aistii hengitysliikkeen. Potilas vieroitetaan tuesta puhalluspainetta laskemalla.

Minosykliiniä nivelreumaan?

Nivelreumaan ei ole parantavaa hoitoa, koska etiologiakin on epäselvä. Jos ajatellaan, että mykoplasmainfektio laukaisee reuman, on loogista käyttää esimerkiksi minosykliiniä reuman hoitoon, niin kuin on tehtykin ja joltisella menestykselläkin. Lisäksi tiedetään, että tetrasykliineillä on antibakteerivaikutuksen lisäksi muita nivelreuman kannalta mielenkiintoisia vaikutuksia; se esimerkiksi salpaa fibroblastien kasvua in vitro, hillitsee nivelnesteen kollagenaasiaktiivisuutta ja moduloi valkosolujen toimintaa. Kokeellista rotan reumaa minosykliinillä on myös hoidettu menestyksellisesti. Myös kliiniset hajaraportit puhuvat minosykliinin puolesta nivelreumaa vastaan.

Perimyokardiitin ja sydäninfarktin erotusdiagnostiikka

Sydäninfarktipotilaalle nopea liuotushoito on olennaisen tärkeä iskeemisten vaurioiden minimoimiseksi, mutta sydänlihaksen ja sydänpussin tulehduksissa liuotushoito on paitsi aiheeton, joskus myös haitallinen. Rintakipupotilaan tullessa päivystysvastaanotolle on liuotushoidon aloittaminen ratkaistava yleensä anamneesin ja EKG-löydösten perusteella. Infarktin ja myokardiitin erotusdiagnostiikan kulmakivi on ST-välin nousu: infarktivauriot rajoittuvat jonkin sepelvaltimohaaran suonittamalle alueelle, myokardiitissa sydänlihassoluja vaurioituu laajemmalta alueelta ja myös ST-välin nousua esiintyy laajemmin.

Jouko Karjalainen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030