Keskenmenojen hoito Suomessa

Keskenmenojen hoitokäytännöt eivät pohjaudu kokeelliseen tai muuhun vertailevaan tutkimukseen, vaikka keskenmeno on yleinen ja voi joskus aiheuttaa jopa hengenvaarallisen tilan. Kirjallisuudesta ei löydy vertailevia tutkimuksia hoitoonhakeutumisen tai vuodehoidon tarpeesta. Myös oppikirjoissa on keskenmenon hoitoa kuvattu lyhyesti ja ylimalkaisesti. Mielenkiinto keskenmenojen hoidon tutkimukseen on lisääntynyt vasta 1990-luvulla. Artikkelissa kuvataan keskenmenojen hoitoa Suomessa sekä pohditaan hoitokäytäntöjen järkevyyttä olemassa olevan kirjallisuuden valossa.

Elina Hemminki, Mika Gissler, Niina Jaakkola, Jouni Jaakkola

Alaraaja-amputaatiot HYKS-piirissä 1995

Alaraaja-amputaatioita tehdään pääasiassa diabeteksen aiheuttamien verenkiertohäiriöiden vuoksi. Iäkkäiden potilaiden osuus on suuri ja sen odotetaan edelleen kasvavan 10-20 vuoden kuluessa. Leikkauksessa pyritään mahdollisimman säästävään toimenpiteeseen, mutta vieläkään ei meillä olla kansainvälisesti hyväksyttävällä tasolla. Henkilö, jolle tehdään alaraaja-amputaatio, tarvitsee hyvän moniammatillisen työryhmän apua kuntoutuakseen omatoimiseksi ja proteesin avulla liikkuvaksi. Viime aikoina on kuitenkin reisiproteesin saaneiden osuus pienentynyt. Tämä voi johtua potilaan iästä ja yleissairauden tilasta, mutta myös terveydenhuollon vähättelevästä asennoitumisesta ja lyhytnäköisistä säästötoimista.

Hannu Alaranta, Timo Pohjolainen, Raija Alaranta

Vaikean keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen hoito päivystyspoliklinikalla - puhelinhaastattelu hoitokäytännöstä

Koko maan akuuttisairaanhoitopisteiden päivystäjät jäljitettiin puhelimitse. Heitä pyydettiin samantien vastaamaan kymmeneen kysymykseen, jotka koskivat vaikeaa keuhkoahtaumatautia (COPD) sairastavan potilaan pahenemisvaiheen akuuttihoitoa. Tutkimusmenetelmällä (potilasesimerkein) pyrittiin simuloimaan käytännön päivystystilannetta. Hapen ja lääkkeiden annostelussa esiintyi eniten kirjavuutta ja epäselvyyttä. Melko usein päivystävä lääkäri turvautui "talon tapaan" tai viittasi siihen, että "hoitaja kyllä tietää." Päivystyspisteiden ohjeet lääkkeiden annostelusta ja hoito-ohjeet onkin syytä tarkistaa ja päivittää aika ajoin. Hapen annosteluun ja happihoidon perusteisiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota perus- ja akuuttiopetuksessa.

Sirkku Vilkman, Anne Pietinalho

Sepelvaltimotautipotilaiden ruokavaliointerventio ja lipidilääkitys Kangasalan seudun terveyskeskuksessa

Sepelvaltimotaudin ehkäisyssä ja hoidossa elintapamuutokset ovat ensisijaisia. Kangasalan seudun terveyskeskuksessa annetun tehostetun ravintoneuvonnan ansiosta sepelvaltimotautipotilaiden kolesterolitaso aleni noin 5 %. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt tavoitetason saavuttamiseksi useimmille sepelvaltimotautiin sairastuneille. Tehostettu ruokavalioneuvonta kuitenkin kannatti, sillä se lisäsi potilaiden muutakin hoitomyöntyvyyttä. Vuoden 1994 jälkeen on sepelvaltimotautiin sairastuneiden kolesterolilääkitys lisääntynyt voimakkaasti. Kangasalla työikäisistä sepelvaltimotautia sairastavista miehistä lähes puolet ja naisista runsas kolmannes käytti kolesterolilääkitystä syyskuussa 1997. Tarvetta hoidon tehostamiseen on edelleen erityisesti naisten ja diabeetikkojen osalta.

Pertti Tuominen, Anna-Liisa Tuominen, Toivo Rintamäki, Ulla-Kaija Lammi

Turun mammografiaseulonnan kymmenen ensimmäisen vuoden tuloksia

Mammografiaseulontatutkimuksen tavoitteena on pienentää rintasyöpäkuolleisuutta löytämällä syövät mahdollisimman pieninä ja paikallisina. Vuonna 1987 aloitettiin maassamme 50-59-vuotiaitten naisten valtakunnallinen rintasyöpäseulonta ja Turussa seulonnan piiriin otettiin kaikki 40-74-vuotiaat naiset. Kymmenen vuoden aikana on Turussa tehty tämän ikäisille naisille lähes 160 000 seulontatutkimusta, joiden tuloksena on löytynyt 60 % uusista invasiivisista rintasyövistä ja 85 % in situ -muutoksista. Seulontatutkimus löytää rintasyövän tarkemmin ikäryhmässä 50-74 kuin tätä nuoremmassa, 40-49-vuotiaiden ikäryhmässä. Seulonnassa löytyneet syövät olivat pieniä, paikallisia ja useammin kliinistä astetta I-II verrattuna syöpiin, jotka löytyivät sattumalta. Samoin in situ -muutokset löytyivät pääasiassa vain seulonnassa. Näin ollen Turun mammografiaseulontatutkimus on toteutunut suunnitellulla tavalla.

Pekka J Klemi, Liisa Pylkkänen, Sakari Toikkanen, Pirjo Immonen-Räihä, Osmo Räsänen, Ilmo Parvinen

Koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoajatukset

Koulukiusaaminen koetaan vakavaksi ongelmaksi, vaikka sen olemuksesta ja syistä kiistelläänkin. Kouluterveys 1997 -kyselyssä tutkittiin koulukiusaamisen yleisyyttä peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaiden keskuudessa Pirkanmaan ja Vaasan lääneissä. Kyselyssä ilmeni, että koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoisuus olivat voimakkaassa yhteydessä toisiinsa. Masentuneisuus oli kiusaajilla yhtä yleistä kuin uhreilla, ja sitä esiintyi eniten kiusaaja-uhreilla. Itsetuhoisia ajatuksia oli eniten niillä, jotka itse kiusasivat muita.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen, Arja Rimpelä

Trans- ja muiden rasvahappojen saanti suomalaisista elintarvikkeista TRANSFAIR-tutkimus

Vuonna 1995 kerättyjen, rasvan kokonaissaantia edustavaan ruokakoriin kuuluneiden 96 suomalaisen elintarvikkeen rasvahappokoostumus analysoitiin osana eurooppalaista TRANSFAIR-tutkimusta. Tulosten ja suomalaisen ruoankäyttötutkimuksen perusteella laskettiin trans-rasvahappojen ja muiden rasvahapporyhmien keskimääräinen saanti. Trans-rasvahappojen suhteellinen osuus oli suurin ranskalaisissa perunoissa, mikropopcornissa ja kasvirasvajäätelössä ja suurimmat määrät löytyivät suurtalouksien paisto- ja leivontarasvoista, mikropopcornista ja tuontimargariinista. Trans-rasvahappojen määrät olivat tyydyttyneisiin verrattuna vähäisiä, ja saanti jakautui jokseenkin tasan eläin- ja kasviperäisten trans-rasvahappojen kesken. Trans-rasvahappojen, samoin kuin tyydyttyneiden rasvahappojen ja kokonaisrasvan, keskimääräinen saanti oli Suomessa eurooppalaista keskitasoa pienempi.

Meri Anttolainen, Marja-Leena Ovaskainen, Jukka Lauronen, Antti Aro

Lääkehoito - luultua yleisempi hyponatremian syy

Vaikea hyponatremia on hengenvaarallinen tila, joka voi johtua monista sairauksista, polydipsiasta tai lääkkeistä. Selvitimme Peijaksen sairaalassa etiologisten tekijöiden jakauman 140 hyponatremiapotilaan aineistossa. Runsas puolet vaikeista hyponatremiatiloista johtui syistä, jotka olivat ilmeisiä hoitavalle lääkärille ilman etiologisia jatkotutkimuksia, kuten nestehukasta suolistoon, alkoholin tai muun nesteen aiheuttamasta laimentumisesta, maksakirroosista tai sydämen vajaatoiminnasta furosemidi- tai spironolaktonilääkityksen yhteydessä. Aiemmin diagnosoimaton sairaus oli hyponatremian syynä harvinainen: vain kahdelta potilaalta löytyi tällainen sairaus siitä huolimatta, että etiologisia tutkimuksia suoritettiin suurelle osalle potilaista. Lääke oli hyponatremian pääasiallinen syy 29 %:lla potilaista, tavallisimmin tiatsididiureetti tai karbamatsepiini. Lääkkeiden osuutta hyponatremian aiheuttajana ei tunnettu riittävän hyvin. Yli puolet potilaista, joiden hyponatremia johtui lääkkeestä, jatkoi hyponatremian aiheuttaneen lääkkeen käyttöä. Hyponatremian syytä selvitettäessä pitäisi ensimmäiseksi selvittää, käyttääkö potilas tiatsididiureetteja, epilepsialääkkeitä tai muita hyponatremiaa aiheuttavia lääkkeitä.

Sinikka Pohjola-Sintonen, Ritva Kauppinen-Mäkelin

Psykologisten tekijöiden yhteys kolesteroliarvoihin

Sepelvaltimotautiin liittyvissä tutkimuksissa on yhä enemmän alettu korostaa psykososiaalisten riskitekijöiden vaikutusta. Kuitenkin esimerkiksi työstressin, vihamielisyyden tai A-tyyppisen käyttäytymisen vaikutusmekanismit kardiovaskulaariseen järjestelmään ovat edelleen epäselviä ja tutkimustulokset vaikutuksista ristiriitaisia. Omassa tutkimuksessamme työ- ja elämäntilanteen kokemisella, vihamielisyydellä sekä A-tyyppisellä käyttäytymisellä ei ollut erityistä yhteyttä sepelvaltimotautiriskin osoittimena käytettyihin seerumin non-HDL-kolesteroliarvoihin.

Sirke Koskinen, Soili Keskinen, Strip Baby -Tutkijaryhmä

Mikä lannerangan röntgentutkimuksessa on vaikeaa terveyskeskuslääkärille?

Lähes jokaisessa Suomen terveyskeskuksessa on röntgenlaitteet. Tavallisimmin terveyskeskuslääkäri vastaa röntgentutkimusten tulkinnasta ainakin alustavasti. Terveyskeskuslääkärien suorituskyvyn arvioimiseksi katsoimme 470 potilaan tutkimusten tulkinnat jälkikäteen ja yritimme selvittää, mikä asia lannerangan tutkimuksissa on vaikeaa. Osoittautui, että virheitä tuli nimenomaan tavallisten löydösten kohdalla.

Jukka Lehtovirta, Olavi Kiekara, Seppo Soimakallio

Ketkä eivät käy äitiysneuvolassa? Tutkimus riittämättömän raskaudenseurannan esiintyvyydestä ja syistä

Vaikka äitiysneuvolajärjestelmämme on yleisesti tunnettu, jää pieni osa synnyttäjistä edelleenkin säännöllisen raskauden seurannan ulkopuolelle. Osa heistä asuu ulkomailla ja tulee Suomeen synnytystä varten, eikä sen vuoksi käytä suomalaisia neuvolapalveluja. Osa raskaana olevista aloittaa käynnit neuvolassa myöhään, koska ei tiedä raskaudestaan tai vaikean elämäntilanteen vuoksi on asunnoton tai haluaa salata raskauden. Sosiaalisista syistä palveluja vähän käyttäneiden osuus oli tässä tutkimuksessa noin 0,5 % synnyttäjistä. Useimmat heistä olivat naimattomia, vähän koulutettuja, nuoria ja ensisynnyttäjiä. Heidän kohdallaan on kirjoittajien mukaan epätodennäköistä, että terveyssektorin toimilla voitaisiin järjestelmän kattavuutta enää nykyisestään merkittävästi lisätä. Haastattelututkimus oli osa Euroopan komission rahoittamaa yhteiseurooppalaista hanketta ja tehtiin kolmessa pääkaupunkiseudun synnytyssairaalassa.

Kirsi Viisainen, Marja-Liisa Tölö, Mika Gissler, Vilho Hiilesmaa, Marja-Liisa Jaakkola, Juha Vesterinen, Elina Hemminki

Aikuisikäisten nuoruustyypin diabeetikkojen hoito ja seuranta Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä vuodesta 1981 lähtien

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä on seurattu systemaattisesti aikuisia, alle 35-vuotiaina nuoruustyypin diabetekseen sairastuneita henkilöitä. Seuranta on tehty keskussairaalassa vuodesta 1981 lähtien kahden vuoden välein ja vastaavasti terveyskeskuksissa vuodesta 1986 lähtien. Diabeteksen hoitotasapaino korjaantui vuoteen 1991 asti, minkä jälkeen se huononi. Kotiseurannassa 1980-luvulle asti käytössä olleet virtsakokeet jäivät pois ja tilalle tulivat verensokerimääritykset. Diabeteksen hoitomuoto muuttui yksi- ja kaksipistoshoidoista monipistoshoitoihin molemmissa hoitopaikoissa. Keskussairaalan diabetespoliklinikalla insuliinipumppuhoidon osuus vakiintui 12-13 %:iin diabeetikoista. Diabeteksen komplikaatioiden merkittävin muutos oli kliinisen ja alkavan nefropatian ilmaantuvuuden väheneminen keskussairaalan aineistossa. Hypertonian hoito yleistyi molemmissa hoitopaikoissa.

Hannu Turtola, Antti Rainio, Eila Elovaara, Juha Mustonen

Koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoajatukset

Koulukiusaaminen koetaan vakavaksi ongelmaksi, vaikka sen olemuksesta ja syistä kiistelläänkin. Kouluterveys 1997 -kyselyssä tutkittiin koulukiusaamisen yleisyyttä peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaiden keskuudessa Pirkanmaan ja Vaasan lääneissä. Kyselyssä ilmeni, että koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoisuus olivat voimakkaassa yhteydessä toisiinsa. Masentuneisuus oli kiusaajilla yhtä yleistä kuin uhreilla, ja sitä esiintyi eniten kiusaaja-uhreilla. Itsetuhoisia ajatuksia oli eniten niillä, jotka itse kiusasivat muita.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen, Arja Rimpelä

Tunnistavatko lääkärit poistamansa ihokasvaimet?

Maassamme otetaan vuosittain useita satoja tuhansia näytteitä ihomuutoksista. Yleensä päätöksen näytteen ottamisesta ja ensimmäisen arvion muutoksen mahdollisesta pahanlaatuisuudesta tekee avoterveydenhuollossa toimiva kliinikko, jonka taitoa tunnistaa erilaisia ihokasvaimia arvioitiin tässä tutkimuksessa. Näytteiden lähetediagnooseissa havaittiin selviä puutteellisuuksia ja usein patologian laboratoriossa joudutaan arvuuttelemaan jopa potilaan hoitopaikkaa käsialavertailujen avulla. Huolestuttavaa on, että usein kliinikko piti kasvainta hyvänlaatuisena vaikka kyseessä oli potentiaalisesti invasiivinen karsinooma. Lääkärin koulutus ja kokemus vaikuttivat selvästi arvion ja lähetediagnoosin oikeellisuuteen. Kirjoittajien mukaan kliinikoille olisi aiheellista järjestää toistuvia koulutus- ja palautetilaisuuksia ihomuutosten arviointikyvyn ja lähetteiden laadun parantamiseksi. Tutkimuksen aineistona oli yli 2 500 ihonäytettä terveyskeskuksista, alue- ja keskussairaaloista, yliopistosairaalasta ja yksityisvastaanotoilta.

Sirkku Mäkinen, Annamari Ranki, Heini Huhtala, Risto Aine, Anssi Lagerstedt, Kai Krohn

Kohdunkaulan syöpä- ja esiastelöydökset seulonnoissa

Kohdunkaulan syövän järjestelmälliset seulonnat aloitettiin 1960-luvun puolivälissä. Syövän ilmaantuvuus väheni siitä lähtien, mutta 1990-luvulla se on jälleen lisääntynyt. Seulonnoissa löytyneiden invasiivisten syöpien vaara kolminkertaistui 1980-luvulta vuoteen 1995. Keskivaikeiden ja vaikeiden solumuutosten määrät lisääntyivät 50 %, ja ne todettiin pääosin 30-45-vuotiailla naisilla. Lievien solumuutosten määrissä ei tapahtunut muutoksia. Syynä uuteen suuntaukseen saattaa olla muuttunut seksuaalikäyttäytyminen ja sen lisäämä tautivaara tai muutokset seulontoihin osallistumisessa, niiden järjestämisessä tai laadussa. Seulonnoista saadut tiedot talletetaan Suomen Syöpärekisterin Joukkotarkastusrekisteriin.

Mervi Kallio, Matti Hakama

Diagnostiseen lannepistoon liittyvä jälkipäänsärky aiheuttaa pitkittynyttä työkyvyttömyyttä ja haittaa kotona selviytymistä

Lannepiston aiheuttaman jälkipäänsäryn yleisyyttä sekä jälkipäänsäryn aiheuttamaa työkyvyttömyyttä ja haittaa arvioitiin haastattelemalla 325 aikuista, joille oli tehty diagnostinen lannepisto Kymenlaakson keskussairaalassa. Kirjalliseen kyselyyn vastasi 67 % potilaista. Tyypillinen lannepiston jälkeinen päänsärky diagnosoitiin 41 potilaalla (19 %). Jälkipäänsärky aiheutti yli viikon kestävää työkyvyttömyyttä tai haittaa kotona selviytymisessä 16 potilaalle (7 %). Lääkärikunnan tietoisuutta lannepiston jälkeisen päänsäryn yleisyydestä, ehkäisystä, päänsärkyyn liittyvästä työkyvyttömyydestä ja päänsäryn hoidosta tulisi lisätä. Tutkimuksemme sekä kirjallisuustietojen ja kliinisen kokemuksen perusteella suosittelemme, että mikäli lannepiston jälkeinen päänsärky ei levolla, runsaalla nesteen nauttimisella ja tulehduskipu-lääkkeillä häviä 2-4 vuorokauden kuluessa, potilas tulisi ohjata viivytyksettä anestesiologiseen yksikköön epiduraaliveripaikkahoitoon.

Harri Tohmo, Eero Vuorinen, Antti Muuronen

Miten nuorten ruokatottumukset ovat muuttuneet 20 vuoden kuluessa?

Nuorten terveystapatutkimuksen yhteydessä on tutkittu 12-18-vuotiaiden nuorten ruokatottumuksia koko maan kattavilla postikyselyillä joka toinen vuosi 1977-97. Rasvaisen maidon ja voin käyttö väheni 1990-luvulla lähes yhtä nopeasti kuin 1980-luvulla. Perinteisten täysmaidon ja voin käyttäjät ovat jääneet pieniksi marginaaliryhmiksi. Kahvin juonti väheni selkeästi 1980-luvulla ja pysyi 1990-luvulla ennallaan. Makeiden leivonnaisten ja sokerin käyttö kahvin ja teen kanssa väheni koko 20 vuoden jaksolla. Erityisruokavalioiden, etenkin kasvisruokavalioiden, suosio lisääntyi 1990-luvulla nopeasti. Kuitenkin vihannesten ja kasvisten sekä hedelmien ja marjojen käyttö oli 1990-luvulla vähäistä. Tytöt ilmoittavat noudattavansa erityisruokavaliota yleisemmin kuin pojat.

Andres Vikat, Matti Rimpelä, Arja Rimpelä, Marjaana Lahti-Koski, Terttu Peltola

Millainen on suomalaisten aikuisten pituuden yhteys sairastavuuteen?

Pituuden ja sairastavuuden välistä yhteyttä tutkittiin Suomen aikuisväestössä vuoden 1994 Elinolotutkimuksen aineistosta. Pitkillä miehillä havaittiin keskimääräistä vähemmän haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta sekä parempi koettu terveys. Lyhyillä miehillä oli keskimääräistä enemmän haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta sekä huonompi koettu terveys. Yksittäisistä sairausryhmistä vastaava yhteys havaittiin sydän- ja verisuonitaudeissa. Naisilla haittaava pitkäaikaissairastavuus sekä yksittäisistä sairauspääryhmistä tuki- ja liikuntaelinsairastavuus oli keskimääräistä suurempi sekä lyhyillä että pitkillä. Tulokset viittaavat siihen, että lapsuuden elinolot ovat yhteydessä saavutettuun pituuteen. Pituus puolestaan on yhteydessä aikuisiän terveydentilaan.

Karri Silventoinen, Eero Lahelma, Ossi Rahkonen

Ensiasennuskorvakorut nikkelialtistuksen aiheuttajina

Nikkeliallergian yleisyyden ja yleistymisen johdosta Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa tutkittiin vuonna 1996 ensiasennuskorvakorujen nikkelipitoisuutta.

Antti Pönkä, Asta Ekman

Sisäilman allergeenien määrä pääkaupunkiseudulla

Sisäilmassa esiintyy homeiden lisäksi muitakin altisteita. Osa sisäilman allergeeneista on lähtöisin eläimistä ja kasveista. Tavallisimmat eläinallergeenit ovat kissasta ja koirasta peräisin olevat valkuaisaineet, joita löytyy lähes jokaisesta kodista. Allergeenipitoisuudet lemmikkieläinperheissä ovat vähintään satakertaiset verrattuna perheisiin, joissa lemmikkejä ei ole. Eläimen omistajan vieraillessa voi pitoisuus suurentua noin kymmenkertaiseksi, koska allergeenit kulkeutuvat vaatteissa ja hiuksissa. Kasveista tärkeimmät allergeenilähteet ovat puiden, heinien ja pujon siitepölyt, mutta niiden merkitys sisäilma-allergeeneina on epäselvä. Sitä vastoin eräät viherkasvit, kuten limoviikuna, ovat osoittautuneet tärkeiksi sisäilma-allergeeneiksi.

Soili Mäkinen-Kiljunen, Marjatta Malmberg, Tari Haahtela