Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden muutokset FINRISKI-tutkimuksessa 1972-1997

FINRISKI-tutkimuksessa on seurattu väestön sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden yleisyyttä viiden vuoden välein tehdyillä väestötutkimuksilla. Tuorein kartoitus tehtiin keväällä 1997. Seerumin kolesterolipitoisuus on edelleen pienentynyt ja systolisen verenpaineen taso laskenut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana, mutta diastolisen verenpaineen lasku on pysähtynyt. Ylipainoisten osuus väestöstä on edelleen lisääntynyt. Miesten tupakointi on vähentynyt, koska nuoremmista ikäluokista harvempi on aloittanut tupakoinnin kuin vanhemmista. Tupakoinnin lopettaminen ei sen sijaan ole miehillä oleellisesti lisääntynyt. Naisten tupakointi on kääntynyt laskuun. Tämä johtuu tupakoinnin lopettaneiden osuuden kasvusta. Naisten tupakoinnin aloittaminen on edelleen lisääntynyt.

Erkki Vartiainen, Pekka Jousilahti, Georg Alfthan, Jouko Sundvall, Pirjo Pietinen, Pekka Puska

Sepelvaltimotaudin ehkäisyn onnistuminen Suomessa

Sepelvaltimotaudin ehkäisyn väestöstrategian tavoitteena on tärkeimpien riskitekijöiden vaikutuksen heikentäminen koko väestössä. Tähän on Suomessa pyritty jo 25 vuoden ajan. Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänien väestöstä tehtyjä mittauksia tarkastelemalla arvioitiin strategian onnistumista. Naisten tupakointia lukuun ottamatta riskitekijöiden vaikutusta on saatu menestyksellisesti vähennetyksi, ja tämä näyttää selittävän suuren osan sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemisestä. Kuitenkin 1980- ja 1990-luvuilla kuolleisuus on vähentynyt voimakkaammin kuin riskitekijöiden perusteella voitaisiin ennustaa, joten ilmeisesti kehitykseen ovat vaikuttaneet myös uudet hoitokeinot tai muut tekijät.

Erkki Vartiainen, Pekka Puska, Pekka Jousilahti, Jussi Huttunen

Sepelvaltimotaudin sekundaariprevention toteutuminen KYS:ssa hoidetuilla potilailla EUROASPIRE-tutkimuksen tuloksia

Vuonna 1994 julkaistussa eurooppalaisessa suosituksessa sekundaaripreventio nostettiin ehkäisytoimien tehostamisen ensisijaisuus-järjestyksessä ykkössijalle. EUROASPIRE-tutkimus kartoitti sekundaariprevention toteutumista yhdeksässä Euroopan maassa vuosina 1995-96. Suomessa tutkimus tehtiin KYS:n välittömällä vastuualueella. Sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, toimenpiteitä niiden vähentämiseksi sekä lääkehoitoa selvitettiin ohitusleikkauksella hoidettujen, pallolaajennuksella hoidettujen, sydäninfarktin sairastaneiden ja muun äkillisen sepelvaltimotautikohtauksen takia sairaalassa hoidettujen potilaiden sairauskertomuksista, haastattelemalla potilaat ja mittaamalla vaaratekijät. Suomessa selvitettiin myös suositellun ruokavalion toteutuminen vähintään kuuden kuukauden kuluttua sairaalahoitoon johtaneesta tapahtumasta. Tutkimus osoitti, että sepelvaltimotaudin sekundaaripreventioon tähtäävässä hoitokäytännössä on runsaasti parantamisen varaa, sekä vaaratekijöiden tason vähentämisessä että profylaktisessa lääkehoidossa.

Heli Koukkunen, Ari Kemppainen, Seppo Lehto, Arja Erkkilä, Essi Sarkkinen, Matti Uusitupa, Kalevi Pyörälä

Kaihileikkausjonossa olevien potilaiden näöntarkkuuden muutos

Kaihileikkauksen keskimääräinen jonotusaika on Vaasan keskussairaalassa yli vuoden pituinen. Tänä aikana yli neljäsosalla potilaista leikattavan silmän näöntarkkuus heikkeni huomattavasti. Toisaalta noin puolella potilaista ei tapahtunut merkittävää näöntarkkuuden muutosta. Paremman silmän muutokset olivat samansuuntaiset, mutta pienemmät. Suurin osa potilaista on iäkkäitä, joten yli vuoden pituinen jonotusaika on merkittävä osa heidän jäljellä olevasta eliniästään. He myös menettävät kaihileikkauksen tuoman näönparannuksen mahdollisuuden jonotusaikana.

Jaakko Leinonen, Leila Laatikainen

Nuorten kokema avuntarve ja hoitoon hakeutuminen masentuneisuuden vuoksi

Nuoruusiän masennuksen tunnistaminen ja vaikeusasteen määrittäminen on hankala tehtävä. Tamperelaisilta peruskoulun 8- ja 9-luokkalaisilta kysyttäessä yli 15 % ilmoitti potevansa jonkinasteista masennusta. Vakavasta masennuksesta kärsivistä vajaa puolet koki tarvitsevansa apua. Suurin osa masentuneista nuorista ei tunnista avun tarvetta eikä hae apua terveydenhuollosta. Kouluterveydenhuollossa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota nuorten masentuneisuuden varhaiseen havaitsemiseen ja hoitoon hakeutumisen tukemiseen. Selvitys tehtiin Kouluterveys 1997 -tutkimuksen kyselyaineistosta.

Outi Lukkari, Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen

Vahva identiteetti auttaa selviytymään lapsuudessa saadun aivovamman seurauksista

Ennen kouluikää vaikean aivovamman saaneiden lasten myöhempää selviytymistä on perinteisesti pidetty hyvänä. Normaali koulumenestys tai älyllinen kapasiteetti eivät kuitenkaan takaa selviytymistä työelämässä. Aikuisikään saakka ulottuneessa seurantatutkimuksessa runsas puolet 39:stä tutkitusta menestyi normaalikoulussa, mutta vain vajaa neljäsosa heistä kykeni kokopäivätyöhön. Aikuisiän selviytymisen tärkeä indikaattori oli hyvin kehittynyt identiteetti eli yksilön minäkuvan eri osa-alueiden muodostama kokonaisuus ja sen yhteensopivuus todellisuuden kanssa. Käytännössä tulos korostaa lapsen kuntoutus- ja koulutussuunnittelun realistisuuden tärkeyttä, toisin sanoen tavoitteiden ja lapsen todellisten edellytysten pitää vastata toisiaan.

Taina Nybo, Aulikki Kananoja, Anni Pentinmäki, Leo Jarho, Marjaleena Koskiniemi

Kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua saavien vanhusten lääkkeiden käyttö

Vanhukset käyttävät muita ikäryhmiä enemmän lääkkeitä, mikä johtuu pääosin iän myötä tulleista sairauksista ja oireista. Lisäksi lääkäripalvelujen määrällinen kasvu, tarkempi diagnostiikka sekä uusien lääkkeiden tulo markkinoille ovat saattaneet lisätä lääkkeiden käyttöä. Kotihoitopotilaiden lääkkeiden käytöstä ei ole ollut riittävästi tietoa, vaikka vanhusten lääkkeiden käyttöä on muuten tutkittu paljon sekä Suomessa että ulkomailla. Riihimäen ja Lopen 65 vuotta täyttäneiden kotisairaanhoidon ja kotipalvelun potilaiden lääkkeiden käyttöä selvittäneen tutkimuksen mukaan melkein 90 % kotihoitopotilaista käytti jotakin lääkettä, ja viidesosa potilaista käytti vähintään viittä lääkettä. Vanhukset käyttivät eniten sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeitä.

Raija Lithovius, Marja Sihvonen, Pertti Kekki

Sisäsynnytintulehduspotilaiden akuutin vaiheen toimenpidelaparoskopia

Laparoskopiaa on käytetty sisäsynnytintulehduksen diagnostiikassa jo pitkään, mutta toimenpidelaparoskopian käytöstä tässä yhteydessä on vain vähän tutkimuksia. Selvitimme akuutin vaiheen toimenpidelaparoskopian soveltuvuutta sairaalahoitoon otettujen 24 peräkkäisen sisäsynnytintulehduspotilaan hoidossa. Laparoskopia vahvisti diagnoosin 16 tapauksessa, joten kolmasosalla potilaista lopullinen diagnoosi muuttui laparoskopian yhteydessä. Sisäsynnytintulehduspotilaille tehtiin kiinnikkeiden irrottelu ja huuhtelu, märkäpesäkkeen dreneeraus ja huuhtelu tai koko infektiopesäkkeen poisto. Potilaista, joilla ei todettu sisäsynnytintulehdusta, yhtä lukuun ottamatta kaikille voitiin primaarilaparoskopian yhteydessä tehdä hoitotoimenpide. Laparoskopioihin ei liittynyt yhtään hoitoa vaativaa komplikaatiota. Akuutin vaiheen laparoskopia näytti nopeuttavan potilaiden toipumista ja selkeytti potilaiden seurantaa ja jatkohoitoa. Tämän tutkimuksen perusteella on käynnistetty satunnaistettu kontrolloitu tutkimus toimenpidelaparoskopiasta verrattuna perinteiseen diagnostiseen laparoskopiaan.

Pontus Molander, Bruno Cacciatore, Jari Sjöberg, Jorma Paavonen

Suhtautuminen alkoholin suurkulutuksen hoitoon terveydenhuollossa

Alkoholin suurkuluttajien mini-interventiohoidosta on lupaavia tutkimustuloksia potilaiden alkoholin kulutuksen vähentämisessä. Kuitenkaan mini-interventiota ei ole laajamittaisesti hyväksytty terveydenhuollon päivittäiseksi toiminnaksi. Pirkanmaalla tehdyn tutkimuksen mukaan alkoholin suurkuluttajat ovat merkittävä potilasryhmä niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin, ja terveydenhuollon työnantajat ja työntekijät pitävät näiden potilaiden alkoholiongelman hoitamista tärkeänä. Alkoholinkäyttö myös osataan ottaa puheeksi. Kuitenkin lisätietoja suurkuluttajien tunnistamisesta ja taitoja mini-intervention sisällön hallintaan tarvitaan. Koulutustarvetta on kaikilla terveydenhuollon tasoilla niin lääkäreillä kuin hoitajillakin.

Janne Kääriäinen, Pekka Sillanaukee, Pauli Poutanen, Kaija Seppä

Vakavaa masennusta edeltäneet elämänmuutokset

Vakavan masennuksen puhkeamista edeltää lähes aina jokin menetys, vastoinkäyminen tai psyykkisesti rasittava elämänmuutos. Kansaneläkelaitoksen tekemässä tutkimuksessa ilmeni, että työelämään ja taloudelliseen toimeentuloon liittyvät vaikeudet olivat kaikkein yleisimpiä masennusta edeltäneitä stressitekijöitä. Masennuksen ennakko-oireiden tunnistaminen ja hoito voivat ehkäistä oireiden muuttumista sairaudeksi ja työkyvyttömyydeksi. Masennuksen kliinisestä kuvasta ei voi päätellä onko kyse sisä- vai ulkosyntyisestä depressiosta.

Jouko K. Salminen, Simo Saarijärvi, Jukka Tikka, Sirkku Rissanen, Raimo Raitasalo, Tuula Toikka, Pauli Puukka

Lapsen sydämen kuuntelu: pelkkää magiaako? Tallentava elektroninen stetoskooppi ja tietokoneanalyysi apuna lasten sydämen sivuäänien seulonnassa

Työryhmämme on kehittämässä tallentavaa elektronista stetoskooppia, jota tavanomaisen kuuntelun ohella voidaan tietokoneen avulla käyttää ääniaineksen analysointiin, tallentamiseen ja tiedonsiirtoon. Kokemustemme mukaan laitteen avulla voidaan erottaa hyvin lasten sydämen viattomat sivuäänet patologisista. Erityisen selvä, säännönmukainen ja toistettava löydös on viattomasta vibraatiosivuäänestä saatu spektrogrammi.

Anna-Leena Noponen, Sakari Lukkarinen, Anna Angerla, Kari Sikiö

Työterveyshuollon toimivuus pientyöpaikoilla: koetut ja arvioidut kuormitustekijät työssä

Turun terveyskeskuksen työterveyshuollon toimivuutta pientyöpaikoilla sekä yhteistyön onnistumista asiakasyritysten kanssa selvitettiin kyselytutkimuksella. Yhteistyön lisäämisen tarve tuli esiin sekä työterveyshuollon että yritysten vastauksissa. Erityisesti pienimmissä yrityksissä yhteistyö ja terveysriskeistä tiedottaminen todettiin puutteelliseksi. Verrattaessa työntekijöiden ja työnantajien mielipiteitä työssä esiintyvistä haittatekijöistä ja mahdollisuuksista työterveyshuollon arviointeihin voitiin työterveyshuollon kuitenkin todeta tuntevan asiakasyritystensä työolosuhteet hyvin. Työkykyä ylläpitävä toiminta tukee yhteistyön kehittämistä, mutta työterveyshuollon aktiivisuus ja ammattitaito ovat avainasemassa terveyttä tukevan työympäristön ja työyhteisön kehittämisessä pientyöpaikoilla yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kanssa.

Kristiina Hyytiäinen, Jorma Järvisalo, Jouko Lind, Juhani Mäki

Akillesjänteen täydellisen repeämän hoitotulokset uutta kliinistä luokittelujärjestelmää käyttäen

Akillesjänteen repeämän kirurgisen hoidon onnistumista on aikaisemmin voitu vain karkeasti arvioida. Nykyään hoidon tulosta voidaan mitata melko tarkasti käyttäen kliinistä pisteytysjärjestelmää, johon kuuluvat mm. subjektiivinen arvio, nilkan liikealamittaus ja nilkan ojennus- ja koukistusvoimamittaus. Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa sovellettiin kliinistä pisteytysjärjestelmää 101 potilaan akillesjänteen leikkaustuloksen arviointiin. Samalla tarkasteltiin hoitotulokseen vaikuttavia ennusteellisia tekijöitä. Kolmen vuoden kuluttua vammautumisesta hoitotulos oli erinomainen tai hyvä 80 %:lla potilaista. Huonompaa paranemistulosta ennakoivat korkeampi ikä, vähäinen liikunnallinen aktiivisuus, systeemisairaus ja myöhäisempi paluu liikunnalliseen aktiviteettiin. Nämä potilasryhmät muodostavat haasteen hoidolle ja kuntoutukselle jatkossa.

Juhana Leppilahti, Kari Forsman, Sakari Orava

Tuberkuloosi Pirkanmaalla 1980-1996

Tuberkuloosin väheneminen näyttää useissa länsimaissa taittuneen viime vuosikymmenen lopulla. Kun TAYS:n keuhkosairauksien klinikassa havaittiin tuberkuloosipotilaiden määrän hieman kasvaneen tämän vuosikymmenen alkuvuosina, ryhdyttiin selvittämään tilannetta koko Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. Tulosten mukaan tartunnanvaarallinen keuhkotuberkuloosi ei ole enää vuoden 1987 jälkeen juurikaan vähentynyt. Lisäksi viime vuosina monet tapaukset ovat olleet radiologisesti todettujen muutosten perusteella aiempaa vaikeampia, mikä viittaa siihen, että potilaat ovat tulleet hoitoon myöhään. Keuhkotuberkuloosi ei myöskään ole vain vanhusten, alkoholistien ja pakolaisten tauti.

Liisa Kellomäki

Lämmin kylpy synnytyksen avautumisvaiheessa

Lämpimän kylvyn käyttö synnytyskivun lieventäjänä on viime vuosina yleistynyt Suomessa. Kontrolloitua tutkimustietoa kylvyn vaikutuksista on kuitenkin vähän. Selvitimme lämpimän kylvyn vaikutusta kivun kokemiseen, synnytyksen kulkuun sekä äidin ja sikiön vointiin. Tutkimukseen osallistui 33 vapaaehtoista naista, jotka satunnaistettiin joko kylpyryhmään tai vertailuryhmään. Kylpyryhmän synnyttäjät olivat 37-asteisessa vedessä keskimäärin 45 minuuttia ja verrokit jatkoivat synnytystä normaalisti vastaavan ajan. Synnytyskipu arvioitiin visuaalisella kipujanalla. Vertailuryhmän synnyttäjät arvioivat kivun lisääntyneen tutkimusaikana merkitsevästi enemmän kuin kylpyryhmän synnyttäjät. Lämmin kylpy synnytyksen avautumisvaiheessa on tämän tutkimuksen perusteella helposti toteutettava, tehokas ja turvallinen ei-farmakologinen kivunlievitysmenetelmä vähäisen riskin synnyttäjillä.

Pihla Kuusela, Anna-Maija Koivisto, Pentti K. Heinonen

Diabeetikon raskaus tänään

Diabetesta sairastavien naisten raskauden-aikainen verensokeritasapaino ja sen seurauksena lasten ennuste on parantunut ratkaisevasti viime vuosien aikana. Kuitenkaan verensokeritasapaino alkuraskaudessa ei ole edelleenkään hyvä vaikka paraneekin nopeasti ensikäynnin ohjauksen jälkeen. Tärkein haaste raskauden lopputuloksen parantamiseksi on valistaa jo teini-iästä lähtien jokaista diabeetikkoa hyvän tasapainon merkityksestä ja myöhemmin kannustaa ja ohjata potilas raskauden-suunnittelukäynnille hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi ennen ehkäisyn lopettamista.

Marja Vääräsmäki, Marjatta Anttila, Anna-Liisa Hartikainen

Ostereiden välittämä kalikivirusepidemia

Viime vuoden alkupuoliskolla maassamme todettiin kolme ostereiden levittämää ruokamyrkytysepidemiaa. Ainakin yhden epidemian aiheuttajaksi osoittautui varmuudella kalikivirukset. Raakojen tai huonosti kypsennettyjen ostereiden syöminen onkin aina tietoisesti otettu terveysriski. Oireet aiheutuvat useimmiten joko virus- tai bakteeri-infektiosta tai levätoksiineista. Artikkelissa kuvataan myös aiemmin huonosti tunnettua kalikivirusten diagnostiikkaa ja nimikkeistöä.

Antti Pönkä, Leena Maunula, Carl-Henrik von Bonsdorff

Parenteraalisella mikrobilääkityksellä hoidettujen lasten infektioiden etiologia

Parenteraalisilla mikrobilääkkeillä hoidetaan paljon korkeakuumeisia, aiemmin terveitä lapsia, kun tulehdusparametrit viittaavat bakteeri-infektioon. Usein jää epäselväksi, mikä taudin aiheutti. Selvitimme 178 lapsen avohoidossa alkaneen mutta sairaalassa hoidetun infektion etiologiaa sekä perinteisin keinoin että poikkeuksellisen laajan bakteeri- ja viruslaboratoriodiagnostiikan avulla. Tutkimuksesta jätettiin pois etiologialtaan ennustettavissa olevat meningiitit, virtsatieinfektiot sekä luu- ja nivelinfektiot, samoin kuin immuunivajeiset ja tehohoitopotilaat. Vähintään yksi patogeeni löytyi 109 potilaalta (61 %), ja heistä viidesosalla oli useita taudinaiheuttajia. Pneumokokki yksin tai yhdessä virusten kanssa osoittautui yleisimmäksi infektioiden aiheuttajaksi. Havainto tukee penisilliinin valintaa aiemmin terveiden lasten ensisijaiseksi lääkkeeksi infektioissa, joihin määrätään valtaosa mikrobilääkkeistä. Penisilliinille resistentti pneumokokki ei ainakaan toistaiseksi ole suurikaan ongelma Suomessa. G- tai prokaiinipenisilliini tehoaa hyvin myös hemofilustauteihin, jotka b-serotyypin osalta ovat nykyisin harvinaistuneet rokotusten ansiosta.

Elina Vuori, Markku Kallio, Harri Saxén, Pentti Ukkonen, Eino Marttinen, Eeva Salo, Maija Leinonen, Pekka Saikku, Marjaana Kleemola, Klaus Hedman, Kimmo Linnavuori, Ali Fattom, Heikki Peltola

Ammatti-ihotautivaara eri ammateissa

Työperäisten sairauksien rekisterin tiedoista tehdyn selvityksen mukaan ammattiryhmien välillä oli suuria eroja ammatti-ihotautiin sairastuvuudessa. Suurin ammatti-ihotaudin vaara ei kuitenkaan ollut niissä ammateissa, joista rekisteriin ilmoitetaan eniten tapauksia. Valtaosa ammatti-ihotaudeista on ärsytys- tai allergisia kosketusihottumia. Naisilla ihottumia ilmeni 1,5 kertaa niin paljon kuin miehillä, ja ero johtuu todennäköisesti altistumisen eroista. Tutkimus vahvisti aiempia käsityksia altistumisen yhteydestä sairastuvuuteen. Allergisen kosketusihottuman riski on suuri erityisesti hammashoidon ammateissa, joissa altistutaan hammaspaikkamateriaalien voimakkaasti kosketusallergiaa aiheuttaville akryyliyhdisteille. Harvinaisemmista ammatti-ihotaudeista proteiinikosketusihottuman vaara on erityisen suuri jauhoille altistuvilla leipureilla ja kondiittoreilla sekä lehmän epiteelille altistuvilla maataloustyöntekijöillä. Ihon infektiotaudit ovat tavallisimpia kylvettäjillä ja mielisairaanhoitajilla, jotka altistuvat ihon infektiotautien aiheuttajille potilaita hoitaessaan.

Riitta Jolanki, Tuula Estlander, Antti Karjalainen, Lasse Kanerva

Tehohoito ja iäkäs potilas

Väestön keski-iän kasvaessa iäkkäät potilaat tulevat tarvitsemaan tehohoitoa yhä useammin. KYS:n teho-osastolla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että yli 65-vuotiailla päivystyspotilailla oli huonoin ennuste: vaara kuolla vuoden kuluessa oli yleisväestöön verrattuna kymmenkertainen. Elektiivisen kirurgian jälkeen tehohoitoa saaneiden yli 65-vuotiaiden kuolemanvaara oli puolen vuoden kuluttua yleisväestön kaltainen. Tehohoidon kustannukset olivat päivystysluontoista tehohoitoa tarvitsevien 65-74-vuotiaiden kohdalla suuremmat kuin yli 75-vuotiailla päivystyspotilailla tai elektiivisen kirurgian jälkeen tehohoitoon otetuilla. Tutkimuksen tuloksia tulkittaessa on muistettava, että tehohoidon tulos on seurausta potilasvalinnasta.

Minna Niskanen, Esko Ruokonen, Aarno Kari, Jukka Takala