Vemmelsuolen kiertymän kirurginen hoito

Vemmelsuolen kiertymä voidaan diagnosoida röngenkuvauksen tai endoskopian avulla. Kiertymä voidaan myös äkillisessä tilanteessa purkaa endoskoopin avulla, mutta valtaosassa tapauksista se uusiutuu tämän jälkeen. Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin 37 vemmelsuolen kiertymäpotilasta vuosina 1976-94. Lähes kaikilta tila hoidettiin heti kirurgisesti. Potilaista endoskopoitiin viisi, ja detorsio onnistui toimenpiteessä yhdelle, mutta tämäkin potilas jouduttiin myöhemmin kiertymän uusiuduttua hoitamaan leikkauksella. Kokemustensa perusteella kirjoittajat suosittelevat vemmelsuolen kiertymään aktiivista kirurgista hoitoa aina, kun potilaan yleistila sen sallii.

Heikki Kiviniemi, Valtteri Myllylä, Jyrki Mäkelä, Marja Perhomaa, Eija Pääkkö

Leukamurtumakuvien tulkinta teleradiologiassa: muuttuuko diagnostinen tarkkuus?

Teleradiologia on telelääketieteen vahvimpia sovellusalueita, ja digitaalimuodossa olevia kuvia siirretään tietoliikenneverkoissa erikoisasiantuntijoiden tulkittavaksi hyvinkin kaukaa. Tampereella selvitettiin, eroaako ortopantomografioiden tulkinnan diagnostinen tarkkuus sen mukaan, onko kuva filmillä vai digitoituna työasemalla. Kuvia tulkitsivat yksi suuradiologian erikoishammaslääkäri ja kaksi yleisradiologia. Filmikuvien tarkastelu osoittautui osuvammaksi yleisradiologien tulkinnoissa, mutta alan erikoishammaslääkärin tulkintojen tarkkuus oli sama kuvamuodosta riippumatta ja se oli myös merkittävästi parempi kuin yleisradiologien. Leukamurtumakuvien tulkinnassa olisi hyödyllistä turvautua erikoisasiantuntijan konsultaatioon, ja teleradiologia tarjoaa siihen keinon.

Martti Kiuru, Timo Paakkala, Gunnar Enckell

Siklosporiini A nefroottisen oireyhtymän hoidossa

Idiopaattisen nefroottisen oireyhtymän ilmentymät (proteinuria, hypoalbuminemia, ödeema ja hyperlipidemia) voivat edetä eri tavoin, ja ennuste on riippuvainen perustaudista. Joidenkin nefroottisen oireyhtymän muotojen patogeneesiin voi liittyä epänormaali immunologinen reaktio, jossa T-solujen interleukiini-2-tuotanto on lisääntynyt (1). Interleukiini-2 (IL-2) kykenee muuttamaan glomerulaaristen membraanien sähkövarauksen (normaalisti niiden varaus on negatiivinen), ja tästä aiheutuu valkuaisaineiden lisääntynyt pääsy luumeniin. Siklosporiini vähentää IL-2:n tuotantoa ja korjaa siten patologisen glomeruluksen toimintaa (1,2).

Terje Forslund, Aarne Relander

Päihdepotilaan masennus

Joka toinen A-klinikoiden asiakkaista potee masennusta. Työttömyys, päihteiden sekakäyttö ja ongelmakäytön pitkittyminen lisäävät masennuksen todennäköisyyttä. Joka neljännellä asiakkaalla on takanaan itsemurhayritys. Päihdepotilaankin masennusta hoidetaan sekä lääkkeillä että psykoterapialla; kuitenkin kolmasosa masentuneista jää ilman näitä hoitomuotoja. Palvelujärjestelmää tulisi kehittää niin, että sekä päihdeongelma että masentuneisuus voitaisiin todeta ja hoitaa samanaikaisesti ja riittävän monipuolisesti ilman turhia ohjaamisia hoitopaikasta toiseen.

Rauno Mäkelä, Yrjö Nuorvala, Martti Kuokkanen

Millainen on hoitoon hakeutuva masennuspotilas?

Masennus on Suomessa yleinen kliininen oireyhtymä ja suurin yksittäinen työkyvyttömyyttä aiheuttava sairausryhmä, mutta sen havaitseminen on edelleen ongelmallista. KYS:n psykiatrian klinikassa selvitettiin hoitoon hakeutuneiden masennuspotilaiden psykososiaalista ja kliinistä tilannetta. Potilaiden psykososiaalinen toimintakyky oli tyydyttävä. Noin kolme neljästä osoittautui kuitenkin tyytymättömiksi elämäänsä ja joka kolmas ilmaisi merkkejä tunne-elämän latteudesta. Yli puolet oli joutunut jo hoitoon tullessaan sairauslomalle ja valtaosa koki taloudellisia vaikeuksia. Noin puolella oli ollut jo aiemmin hoitojakso psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja itsemurhayrityksiä oli kymmenesosalla. Lääkäri arvioi potilaan masennustilan yleensä lievemmäksi kuin potilas itse. Potilaiden kuvaamaa masentuneisuutta selittävät itsenäisesti vähäinen tyytyväisyys elämään, aleksitymiataipumus, vähäinen sosiaalinen tuki ja käänteisesti hyvä koulutus.

Heimo Viinamäki, Antti Tanskanen, Risto Antikainen, Juha Haatainen, Kaisa Haatainen, Jukka Hintikka, Pirjo Saarinen, Juha Jääskeläinen, Heli Koivumaa-Honkanen, Vuokko Virtanen, Teijamari Laasonen-Balk, Johannes Lehtonen

Terveiden suomalaislasten spirometrian ja uloshengityksen huippuvirtauksen viitearvot

Terveiden suomalaisten lasten keuhkofunktiomuuttujille määritettiin viitearvot 199 lapsen puhallussuoritusten perusteella spirometria ja Wrightin PEF-mittaria käyttäen. Muuttujat testattiin istuma- ja seisomapituuden, painon ja iän suhteen, ja pelkkä seisomapituus todettiin soveliaimmaksi. Regressioyhtälöt saatiin sovellettaessa lineaarista regressiota määritettävien muuttujien ja pituuden luonnollisiin logaritmeihin. Regressiokäyrät osoittautuivat yhteneväisiksi aiempien eurooppalaisten tutkimusten tulosten kanssa. Pitkien tyttöjen keuhkotilavuudet ja virtausnopeudet vastaavat samanpituisten 18-vuotiaiden suomalaisnaisten arvoja, mutta pisimpien poikien virtausnopeudet ovat vielä pienemmät kuin samanpituisilla 18-vuotiailla miehillä. Tytöillä keuhkotilavuudet olivat kaikissa pituusluokissa pienemmät kuin pojilla. Tytöt kuitenkin saavuttavat lopulliset aikuisten virtausnopeudet aiemmin kuin pojat. Spirometrilla saatiin merkitsevästi pienemmät uloshengityksen huippuvirtauksen arvot kuin Wrightin PEF-mittarilla.

Hannele Koillinen, Olli Wanne, Valtteri Niemi, Eero Laakkonen

Helsinkiläisten päiväkotilasten veren lyijypitoisuus 1983-1996

Helsingissä on tutkittu saman päiväkodin lasten veren lyijypitoisuuksia kolme kertaa 14 vuoden aikana. Tutkimuksesta nähdään, miten yhdyskuntailman lyijypitoisuuden pieneneminen on vaikuttanut taajamassa asuvien lasten veren lyijypitoisuuteen. Lyijyaltistus hengitysilman välityksellä on viime vuosina loppunut lähes kokonaan, kun lyijyn käyttö bensiinin lisäaineena on lopetettu. Helsinkiläislasten veren lyijypitoisuus oli hyvin pieni, keskimäärin 26 myyg/l vuonna 1996, suurin mitattu pitoisuus oli 37 myyg/l. Pitoisuudet ovat kansainvälisesti arvioituina erittäin vähäisiä, eikä pienempiä arvoja ole kirjallisuudessa raportoitu.

Antti Pönkä

Ammatti-ihotautien aiheuttajat Suomessa vuosina 1990-96

Työterveyslaitoksen ylläpitämään Työperäisten sairauksien rekisteriin on 1990-luvulla ilmoitettu vuosittain 1 100-1 500 uutta ammatti-ihotautitapausta. Rekisteriin ilmoitetuista ammattitautitapauksista ihotauteja on ollut 19 %. Ammattitautien aiheuttajien koodaus perustuu Työterveyslaitoksessa kehitettyyn altisteluokitukseen, joka pyrittiin kehittämään mahdollisimman havainnolliseksi myös vähemmän kemiaa tuntevalle. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettujen ammatti-ihotautien tavallisimmat aiheuttajat ovat pesuaineet, kumi ja kumikemikaalit sekä muovikemikaalit. Kuitenkin tautiryhmittäin aiheuttajissa on huomattavia eroja; niinpä lehmän epiteeli on tavallisin työperäisen proteiinikosketusihottuman aiheuttaja ja syyhypunkki tavallisin työperäisen ihon infektiotaudin aiheuttaja.

Riitta Jolanki, Anja Savela, Tuula Estlander, Lasse Kanerva

Keskosten ravitsemus imeväisiässä

Lapsen ennenaikaisuuden aste vaikuttaa vastasyntyneen imetyksen onnistumiseen ja kestoon sekä kiinteän lisäruokinnan aloittamisikään. Tämän tutkimuksen mukaan keskosia imetettiin harvemmin ja lyhyemmän aikaa kuin täysiaikaisia lapsia. Alle 33:n sikiöviikon iässä syntyneillä keskosilla oli yleisimmin jokin vaikea-asteinen ruokintaongelma imeväisiässä. Nämä pienet keskoset saivat kiinteää lisäruokaa 1-2 kuukautta suositusikää myöhemmin. Ruokavalion monipuolistaminen voidaan pienillä keskosilla siirtää myöhemmäksi, jotta suun seudun motoriikka ehtisi kehittyä. Keskosten äidit tarvitsevat yksilöllistä ja tehostettua imetysohjausta lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana.

Sari Räisänen, Outi Nuutinen, Kirsti Heinonen, Marja Kalavainen

Psykosomaattiset oireet psykiatrisilla potilailla

Psykosomaattiset oireet osoittautuivat yleisiksi psykiatrisilla potilailla KYS:n psykiatrian klinikassa tehdyssä tutkimuksessa. Masennuspotilaista lähes puolella oli runsaasti psykosomaattisia oireita, neuroosi- ja persoonallisuushäiriöpotilaista runsaalla kolmanneksella ja skitsofreniaa sairastavista neljäsosalla. Runsas psykosomaattinen oireilu oli miehillä ja naisilla yhtä yleistä riippumatta psykiatrisesta diagnoosista. Tyytymättömyys elämään, vähäinen sosiaalinen tuki ja huono subjektiivinen terveydentila olivat yhteydessä runsaampaan psykosomaattiseen oireiluun. Runsaasti psykosomaattisesti oireilevat olivat myös muita masentuneempia psykiatrisesta diagnoosista riippumatta. Psyykkisesti oireilevien potilaiden psykosomaattinen reagointi ilmentää tavallista huonompaa psykososiaalista selviytymistä. Jos psykiatrisella potilaalla esiintyy runsaasti psykosomaattisia oireita, on syytä arvioida uudelleen potilaan kliininen tila ja hoitolinjat.

Mari Hautaniemi, Jukka Hintikka, Vuokko Virtanen, Pirjo Saarinen, Heimo Viinamäki

Sydänlihaksen perfuusion gammakuvauksen uusia mahdollisuuksia: viitearvot ja EKG-tahdistettu yksifotoniemissiotomografia

Sydänlihaksen perfuusion gammakuvaus on keskeinen ei-invasiivinen menetelmä sepelvaltimotaudin diagnostiikassa sekä taudin vaikeusasteen ja ennusteen arvioinnissa. Nyt kerätty perinteiseen yksifotoniemissiotomografiaan (SPET) perustuva kvantitatiivinen viitearvoaineisto on avuksi erityisesti vähemmän kokeneille perfuusiokuvien arvioijille. Kokemukset EKG-tahdistetusta sydänlihaksen perfuusion SPET-kuvauksesta ovat hyviä: tämän uuden menetelmän avulla voidaan perfuusiotutkimuksen yhteydessä arvioida sydämen vasemman kammion koko, ejektiofraktio ja seinämän liike.

Esko Vanninen, Hanna Mussalo, Pauli Vainio, Petri Tuomainen, Aki Ikonen, Raimo Kettunen, Rainer Rauramaa, Jyrki T. Kuikka

Vapaan PSA:n merkitys eturauhassyövän diagnostiikassa

Keski-Suomen keskussairaalassa on otettu eturauhassyövän diagnostiikassa käyttöön uusi PSA-laboratoriotesti, joka pelkän kokonais-PSA-pitoisuuden sijasta mittaa seerumista kokonais- sekä vapaan PSA:n pitoisuuden ja laskee lopputulokseksi vapaan PSA:n prosenttiosuuden kokonais-PSA:sta. Näin saatu molekyylimuotojen suhde on aikaisempaa spesifisempi suure, joka erottaa eturauhassyövän hyvänlaatuisesta eturauhasen liikakasvusta ja prostatiitista. Myöskään ikä ei vaikuta siihen. Uusi menetelmä on osoittautunut käyttökelpoiseksi alkututkimukseksi eturauhassyöpää epäiltäessä.

Outi Nieminen, Seppo Lundstedt, Marja-Leena Ruopuro

Pikkulasten suolan saanti

Suomalaiset aikuiset saavat suolaa noin kaksi kertaa enemmän kuin suositellaan ja lähes viisinkertaisesti yli fysiologisen tarpeensa. Lasten suolan saannista on tähän saakka ollut tietoja vain niukasti. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka paljon 1-5-vuotiaat lapset saavat natriumia vuorokaudessa ja mistä ruoka-aineista natrium on peräisin. Kaikissa ikäryhmissä lasten natriumin saanti ylitti pohjoismaiset suositukset vähintään kaksinkertaisesti ja viisivuotiaiden suolan saanti ylitti jo aikuistenkin suositukset. Noin puolet natriumista oli peräisin ruoanvalmistuksessa lisätystä suolasta. Lapset saivat runsaasti natriumia myös maito- ja lihatuotteista sekä viljavalmisteista. Lasten natriumin saantiin tulee imeväisiän jälkeen kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota, koska pysyvät ruokailu- ja makutottumukset alkavat muotoutua tässä iässä ja natriumin saanti tulisi saada kohtuurajoihin jo lapsuusiässä.

Katariina Kallio, Eero Jokinen, Terhi Puotsaari, Hanna Lagström, Soile Kotilainen, Ritva Seppänen, Jorma Viikari, Tapani Rönnemaa, Ilkka Välimäki, Olli Simell

Syöpäkivun hoito edelleen puutteellista Tutkimus syöpään kuolleiden potilaiden kipulääkityksestä Kymenlaakson keskussairaalassa vuosina 1991 ja 1994

Syöpäpotilaiden kivunhoidosta on viime vuosina puhuttu ja kirjoitettu paljon. Ohjeista ja koulutuksesta huolimatta syöpäkivun hoito on ollut puutteellista. Syöpäkivun hoidon tason kriteerinä tilastoitu morfiinin lääketieteellinen kulutus on Suomessa erittäin vähäinen, ja esimerkiksi muissa Pohjoismaissa kulutus on moninkertainen. Kun Kymenlaakson keskussairaalassa tarkasteltiin potilasasiakirjoista vuosina 1991 ja 1994 syöpään kuolleiden potilaiden saamaa kipulääkitystä, kävi ilmi, että kivunhoito oli jopa huonontunut aiemmasta. Sädehoito-osaston potilaiden kivunhoito oli selvästi paremmin kohdallaan kuin muiden osastojen.

Eero Vuorinen, Anssi Reponen, Anneli Vainio

Gastroskopia hyödyllinen tutkimus terveyskeskuksessa

Esofagogastroduodenoskopia (gastroskopia) on nykyisin ensisijainen tutkimus ylävatsavaivojen selvittelyssä (1,2). Fiberoendoskooppien tultua käyttöön 60-luvulla gastroskopiatoiminta yleistyi meillä 70-luvulla sairaaloissa ja alkoi 80-luvulla myös perusterveydenhuollossa joko omana toimintana tai ostopalveluina (3,4). Avohoidon tutkimuksiin tulevat potilaat ovat vähemmän valikoituneita ja edustavat koko gastroenterologisten ongelmien kirjoa väestössä. Pääosalla heistä on kuitenkin erilaisia dyspepsioita (5,6).

Olavi Keyriläinen, Pentti Sipponen

Ilotulitevammoista aiheutunut synkkä vuodenvaihde

Ilotulitteet aiheuttavat Suomessa vuosittain kymmeniä silmä-, kasvo- ja käsivammoja. Tästä johtuen 1995 tuli voimaan uusi räjähdeasetus, jonka avulla pyrittiin vähentämään onnettomuuksia. Vuodenvaihde 1996-97 oli kuitenkin synkkä maanlaajuisesti. Pelkästään HYKS:ssa hoidettiin 35 potilasta. Heistä osa oli loukkaantunut poikkeuksellisen vakavasti. Valtaosa turmista sekä kaikki vaikeat vammat johtuivat tähtipommeista, joiden aiheuttamia onnettomuuksia ei maassamme ole aikaisemmin kuvattu. Lakiuudistus ei näytä vähentäneen tapaturmien määrää, koska paukkupommien kielto ilmeisesti siirsi käytön voimakkaisiin ilotulitteisiin.

Pentscho Popov, Erkki Tukiainen, Sirpa Asko-Seljavaara, Peter Jungell, Leena Kivipelto, Pia Ehrnrooth, Anni Karma

Rintasyöpäpotilaiden kokemuksia sopeutumisvalmennuskursseista ja kurssin jälkeisen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia koetussa psyykkisessä ja fyysisessä terveydessä

Kuntoutuskursseilla on myönteinen vaikutus rintasyöpäpotilaiden elämänlaatuun. Kurssien vaikutuksia tutkittiin standardoitujen kyselylomakkeiden avulla ennen kurssia ja kolmen ja kahdentoista kuukauden kuluttua kurssista. Erityisesti masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, psyykkistä hyvinvointia ja elämänlaatua kuvastavissa mittareissa tapahtui paranemista vuoden aikana. Parhaimpana kurssin antina pidettiin tiedon saamista sairaudesta ja keskustelumahdollisuutta muiden rintasyöpäpotilaiden kanssa. Kirjoittajat eivät suosittele kursseille osallistumista heti sairauden toteamisen jälkeen, koska ensin pitää hoitaa akuuttiin vaiheeseen liittyvät ongelmat omassa hoitopaikassa.

Helena Hämäläinen, Harri Vertio, Jouko Lind, Jorma Järvisalo, Merja Kaitsaari

Rinomanometrian viitearvot - onko niitä?

Nenän tukkoisuuden mittaamiseen käytetään monissa korva-, nenä- ja kurkkutautien yksiköissä rinomanometria. Erimerkkisiä koneita markkinoidaan aktiivisesti ja niitä hankitaan yhä useampiin keskuksiin. Koska rinomanometrien mukana ei tule virtausvastusten viitearvoja, on syytä kysyä, ovatko tulokset vertailukelpoiset eri merkkisissä koneissa vai poikkeavatko ne toisistaan merkittävästi. Tätä selvitettiin HYKS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa kahden eri valmistajan rinomanometrien tuloksia vertailemalla. Samaa yksikköä olevat arvot poikkesivat merkittävästi toisistaan, vaikka mitattiin samoja henkilöitä samassa istunnossa. Tulos osoittaa, että rinomanometria käytettäessä on saatuja mittausarvoja tarkasteltava suhteessa laitekohtaisiin viitearvoihin.

Seija Vento, Markku Simola, Henrik Malmberg

Työterveyslaitoksessa vuonna 1995 tutkitut vesivauriotyöpaikkojen työntekijät

Kosteusvauriohomeiden aiheuttama ammattitauti todettiin 21:ltä Työterveyslaitoksessa tutkituista 142:sta vesivauriotyöpaikan työntekijästä. Kaikilla tutkimuksiin lähetetyillä työperäisen sairauden epäily kuitenkin oli oireiden ja altistumisen perusteella aiheellinen. Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden ja sairauksien syntymekanismeista tiedetään toistaiseksi vähän. Valtaosa oireista näyttää olevan epäspesifisiä. IgE-välitteistä allergiaa niiden taustalta todetaan käytettävissä olevilla tutkimuksilla aniharvoin.

Aarne Laakkonen, Helena Keskinen, Henrik Nordman, Helena Nousiainen, Maija Hytönen, Brita Grenquist-Nordén, Matti Tuppurainen, Outi Tupasela

Kuntoutusohjelma vaikeahoitoisessa tinnituksessa

Idiopaattinen tinnitus on yleinen oire, joka jossain vaiheessa elämää vaivaa jokaista ihmistä. Noin 0,2 %:lla vaivasta kehittyy hankala, koko elämää varjostava ongelma. Taudin voimakkaan subjektiivisen luonteen sekä siihen liittyvien monien liitännäisoireiden vuoksi kyseessä on myös lääkärille hankalasti käsiteltävä vaiva. Vaikka erilaiset kuntoutusmenetelmät kuten rentouttavat terapiat, akupunktio, hypnoosi ja musiikkiterapia koetaan positiivisesti, hyvin harva potilas haluaa niihin hakeutua omaehtoisesti, kuten tekemässämme selvityksessä kävi ilmi. Tämän vuoksi lääkärinkin on vaikea näitä suositella tinnitusoireen hoitoon. Sen sijaan potilaat hyötyvät selvästi vakavien tautien poissulkuun tähtäävistä tutkimuksista, runsaasti informaatiota sisältävästä asiallisesta opastuksesta sekä vertaistuesta, jota tarjoaa esim. kehittymässä oleva valtakunnallinen tinnitusyhdistystoiminta.

Esa Laurikainen, Reijo Johansson, Eero Akaan-Penttilä