Suomalaisen aikuisväestön koettu terveys vuosina 1979-95

Suomalaisen aikuisväestön sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on pienentynyt voimakkaasti viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana (1,2). Lisäksi esimerkiksi keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt (3) ja yleinen elinikä pidentynyt. Etenkin naisten (4) ja molemmissa sukupuoliryhmissä yli 55-vuotiaiden (5,6) koettu yleinen terveydentila on parantunut selvästi.

Sami Heistaro, Satu Helakorpi, Antti Uutela, Pekka Puska

Pre-eklampsian ja HELLP-oireyhtymän toipumisvaihe

Raskauteen liittyvän komplikaation, pre-eklampsian, etiologiaa ja patogeneesiä on tutkittu tiiviisti jo vuosikymmenien ajan, mutta siitä toipumista ei ole tutkittu läheskään yhtä paljon. Kartoittaaksemme vaikean pre-eklampsian toipumisvaihetta tutkimme 100 potilaan hoitotulokset ja vertasimme niitä erään pre-eklampsian erikoisryhmän - HELLP-oireyhtymän - hoitotuloksiin. Kaikkien elinjärjestelmien toipuminen oli nopeaa eikä välitön toipumisnopeus synnytyksen jälkeen eronnut näiden ryhmien välillä. Useimmat poikkeavat arvot normalisoituivat ensimmäisen viikon aikana ja noin neljäsosalla ne säilyivät lievästi suurentuneina vielä kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä Viime aikoina julkaistujen tutkimustulosten perusteella on syytä olettaa, että nämä potilaat voivat olla iskeemisen sydäntaudin riskiryhmää, erityisesti myöhemmin menopaussin jälkeen.

Nonna Makkonen, Pertti Kirkinen

Oikeuskemiallisesti todetut myrkytyskuolemat vuosina 1993-1995

Myrkytyskuolemien kehitykselle on muutamana viime vuotena ollut leimallista myrkytysten kokonaismäärän kasvu. Suurimmaksi osaksi syynä olivat alkoholimyrkytykset. Lääkeainemyrkytysten kasvu oli vähäisempää ja painottui pääasiassa masennuslääkkeiden ja opioidien osalle. Tärkein yksittäinen lääkeaine oli dekstropropoksifeeni, joka on johtanut myrkytyskuolematilastoa koko 1990-luvun ajan.

Erkki Vuori, Ilkka Ojanperä, Ilpo Rasanen

Pakkotoimet ja rajoitukset psykiatrisessa sairaalahoidossa

Kautta vuosisatojen mielisairaisiin on kohdistettu pakkotoimia ja rajoituksia, joiden tarkoituksena on kontrolloida heidän käyttäytymistään ja auttaa sairastunutta. Viime vuosikymmeninä kiinnostus mielisairaiden oikeuksiin on johtanut pakon ja rajoitusten käytön voimakkaaseen vähentämiseen lainsäädännön kautta. Mielenkiinto on kohdistunut etupäässä tahdosta riippumattomaan hoitoon, kun taas hoidonaikaiset pakkotoimet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tutkittiin pakkotoimien ja rajoitusten toteutumista työikäisen väestön psykiatrisessa sairaalahoidossa. 44 % potilaista oli joutunut pakkotoimien ja rajoitusten kohteeksi. Kansainvälisessä vertailussa luvut vaikuttavat suurilta ja antavat aihetta etsiä tapoja pakon käytön vähentämiseksi.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Pekka Laippala

Varusmiesten kasvo- ja korvapaleltumien riskitekijät

Suomalaisten varusmiesten paleltumavammoja on seurattu systemaattisesti vuodesta 1976 lähtien. Vuosilta 1976-89 kertyneessä aineistossa kaikkiaan 913 varusmiehellä oli tutkimuksia tai hoitoa vaatinut pään alueen paleltuma, näistä yli puolet oli korvien paleltumia, loput nenän ja poskien paleltumia. Valtaosa paleltumista oli lieviä. Kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa paleltumia saaneita verrattiin kaikkiaan 2 478 verrokkiin, tärkeimmiksi riskitekijöiksi paleltumien saamiselle osoittautuivat vaatetuksen riittämättömyys, pakkasvoiteiden käyttö, kylmänherkkyys, runsaasti hikoilevat jalat ja kädet sekä viimalle altistavat kuljetukset. Suojavoiteita käyttäneillä paleltumien riski oli niin selvä, että voiteiden käyttöä on syytä suositella välttämään.

Eero Lehmuskallio, Harri Lindholm, Kimmo Koskenvuo, Seppo Sarna, Ora Friberg, Antti Viljanen

Syöpäpotilaan ravitsemustilan hoito

Lähes kaikilla syöpään sairastuneilla on ruokailuongelmia ja noin puolet syöpäpotilaista kärsii aliravitsemuksesta jossakin sairautensa vaiheessa. Syöpätauti ja hoitomenetelmät kuihduttavat paitsi toiminnallisten häiriöiden, myös negatiivisten metabolisten vaikutusten kautta joko tuottamalla tai indusoimalla metaboliatasapainoon, ruoansulatuselinten toimintaan, infektioalttiuteen, ruokahaluun tai mielentilaan ja -vireyteen vaikuttavia aineita. Selvässä aliravitsemustilassa olevia syöpäpotilaita tulee tutkia ja hoitaa myös ravitsemustilan kannalta, koska sillä pystytään vaikuttamaan elämänlaatuun ja myös varsinaisesta taudista toipumiseen. Lievissä tapauksissa riittää useimmiten ravitsemusohjaus ja syiden seulontaan perustuva lääkitys. Vaikeissa tiloissa kannattaa käyttää myös lisäravinteita joko enteraalisessa tai parenteraalisessa muodossa. Hivenaineiden, vitamiinien ja antioksidanttien saantia voi lisätä syömällä tuoreita vihanneksia, marjoja ja hedelmiä.

Lauri Nuortio, Helena Selkälä, Pentti Gröhn

Alkuvaiheen kokemuksia veren kantasolujen siirroista KYS:ssa

Intensiivinen solunsalpaajahoito veren kantasolujen siirron tuella on tullut tärkeäksi hoitomuodoksi erityisesti lymfoomissa, myeloomassa, rintasyövässä ja eräissä pediatrisissa syöpätaudeissa. KYS:ssa veren kantasolujen siirrot aloitettiin vuoden 1995 alussa. Alkuvaiheen kokemukset osoittavat, että kantasolujen mobilisaatio on onnistunut yleensä hyvin ja riittävänä pidettävä keräyssaalis on useimmiten saatu yhdellä tai kahdella afereesillä. Potilaiden toipuminen siirron jälkeen on vastannut kansainvälisiä kokemuksia.

Esa Jantunen, Päivi Paakkunainen, Tapio Nousiainen, Pekka Riikonen, Leena Voutilainen, Eija Mahlamäki

Lääkärien itsemurhat Suomessa vuosina 1986-1993

Lääkärien itsemurhariski on useissa tutkimuksissa todettu suuremmaksi kuin muiden samassa sosioekonomisessa asemassa olevien. Vuosina 1986-93 Suomessa kaikkiaan 51 lääkäriä, 35 miestä ja 16 naista, teki itsemurhan, ja lääkärien itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurempi kuin muiden ylempien toimihenkilöiden. Tutkimus ei sen sijaan tukenut väitettä siitä, että naislääkärien itsemurhariski olisi suurempi kuin mieslääkärien. Erikoislääkäreistä psykiatreilla, gynekologeilla ja kirurgeilla näytti olevan suurin ja yleislääketieteen erikoislääkäreillä sekä erikoistumattomilla vähäisin itsemurha-alttius joskin aineiston pienuus heikentää tuloksen luotettavuutta.

Sari Lindeman, Esa Läärä, Jorma Hirvonen, Erkki Väisänen, Jouko Lönnqvist

Sydäninfarktin liuotushoidon toteutuminen terveyskeskuksessa

Infarktin oireiden ilmaantumisen ja liuotushoidon aloittamisen välinen aika on useimmiten liian pitkä. Potilas ei hakeudu heti hoitoon ja ensihoitoyksiköllä ei aina ole riittäviä liuotushoitovalmiuksia. Maaseudulla potilaan kuljetusmatkoihin kuluu kallisarvoista aikaa, ja hoitopaikassa saattaa esiintyä sisäistä viivettä, joka hidastaa hoidon aloittamista. Trombolyysihoito tulisi mieluiten aloittaa jo potilaan kotona tai sairaankuljetuksen aikana. Tällöin siitä saatava hyöty olisi suurin. Sydän-Suomen terveyskeskuksessa tehdyssä seurannassa todettiin, että liuotushoidon aloituskynnys on vielä liian korkea. Syynä oli lääkäreiden arvion mukaan epävarmuus liuotusindikaatioiden tunnistamisessa ja hoitajien mukaan hoidon läpiviennin ongelmat ja mahdolliset komplikaatiot.

Risto A. Laitila, Esko A. Kumpusalo, Jari A. Aunola, Sonja A. Mäntyaho

Huumeita kokeilleet siviilipalvelusmiehet vuonna 1995

Varusmiesten huumekokeiluja on seurattu kyselytutkimuksin jo vuodesta 1968 lähtien. Siviilipalvelusmiesten osalta ei vastaavaa seurantaa ole aiemmin tehty. Nyt tehdyssä kyselytutkimuksessa ilmeni, että varusmiehiin verrattuna siviilipalvelusmiehet ovat kokeilleet yli kaksi kertaa yleisemmin huumeita, ja että noin neljäsosa siviilipalvelusmiehistä käyttää niitä säännöllisesti. Tavallisimmin käytettyjä huumeita ovat kannabisvalmisteet ja erilaiset lääkkeet. Huumeiden käytölle altistavia tekijöitä ovat huumeiden käyttö tuttavapiirissä, pitkäaikainen työttömyys siviilissä sekä alkoholin käyttö ja tupakointi.

Timo Koponen, Juhani Niemelä, Jukka-Pekka Hiltunen, Jussi Kauhanen

Uloshengitysilman typpioksidimääritys - hengitystietulehduksen uusi osoitin

Typpioksidin (NO) keskeinen osuus elintoiminnoissa on selvinnyt vasta muutamia vuosia sitten (1). Typpioksidi säätelee verisuonten jänteyttä sekä toimii hermoston ja tulehdusreaktioiden välittäjäaineena (2). Typpioksidimuodostuksen muutoksia on havaittu sydän- ja verisuonitaudeissa, keuhkosairauksissa sekä käyttäytymisen ja seksuaalitoimintojen häiriöissä (3,4).

Harri Lindholm, Tuula Lindholm, Pekka Malmberg, Pentti Tukiainen, Anssi Sovijärvi

Seulontamammografiassa koettu kipu ja epämukavuus

Kivun ja epämukavuuden kokeminen mammografiassa on yleistä, vaikkakaan kipu ei yleensä ole voimakasta. Rintasyöpäseulontaan kutsuttujen 50-vuotiaiden naisten kokemuksia kivusta ja epämukavuudesta selvitettiin kyselytutkimuksella. Naisilla, joilla oli kokemusta mammografiasta, kivun ja epämukavuuden odottaminen osoittautui tärkeimmäksi niitä selittäväksi tekijäksi. Sen sijaan mammografiassa ensimmäistä kertaa käyneillä naisilla etukäteisodotuksella ei ollut merkitystä, vaan kipua ja epämukavuutta selittivät eniten naisen jännittyneisyys sekä hänen kokemuksensa henkilökunnan suhtautumisesta. Henkilökunnan rooliin miellyttävän kuvausilmapiirin luomisessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti naisten ollessa ensi kertaa mammografiassa, jotta heille jäisi toimenpiteestä myönteinen muistikuva eikä seuraavaa kuvauskertaa tarvitsisi kivun takia jännittää.

Pilvikki Absetz, Arja R. Aro, Tuija Eerola, Martti Pamilo, Jouko Lönnqvist

Lääkäreiden lääkemääräykset vuonna 1995 Tietoja määristä ja kustannuksista

Suomalainen lääkäri määräsi vuonna 1995 korvattavia lääkkeitä keskimäärin noin 250 000 markalla. Eniten lääkkeitä määräsivät yleislääketieteen ja sisätautien erikoislääkärit. Noin 40 % kaikista lääkäreistä kirjoitti lääkkeitä satunnaisesti tai harvoin. Mikrobilääkkeet olivat selvästi yleisimmin määrätty lääkeryhmä. Nämä tiedot perustuvat Kelan konekieliseen reseptitiedostoon, johon tulee vuodessa tiedot yli 20 miljoonasta reseptistä.

Timo Klaukka, Jaana Martikainen, Pekka Koivisto

Virusmeningiittien laboratoriodiagnostiikan uudet menetelmät

Kesällä ja alkusyksystä 1996 todettiin Suomessa varsin laaja meningiittiepidemia, jossa sairastuneet olivat enimmäkseen 1980-luvulla syntyneitä. Virologiset tutkimukset osoittivat aiheuttajaksi enteroviruksen, echovirus 30:n. Uudet laboratoriodiagnostiset testit osoittautuivat sekä nopeiksi että luotettaviksi, ja niiden avulla päästiin etiologiseen diagnoosiin jo epidemian alkuvaiheessa.

Raija Vainionpää, Heikki Hyöty, Taina Routi, Timo Hyypiä

Iäkkäiden astmapotilaiden lääkkeet

Tutkimuksessa vertailtiin vähän yli sadan iäkkään eteläpohjalaisen astmapotilaan ja samanikäisten astmaa sairastamattomien lounaissuomalaisten verrokkien käyttämiä lääkkeitä. Tulehdus-, kipu- ja reumalääkkeitä sekä psyykenlääkkeitä oli merkitsevästi harvemmilla astmapotilailla kuin verrokeilla. Tämä viittaa siihen, että astmapotilaiden muiden sairauksien ja oireiden lääkitystä vältetään sivuvaikutusten pelossa. Sydänlääkkeiden yleisyys astmapotilailla kiinnittää huomiota, vaikkei tutkimus annakaan vastausta siihen, oliko niiden aihe kaikissa tapauksissa oikea. Astman lääkehoidon uudet suositukset oli tutkimusalueella omaksuttu vuonna 1992 hyvin.

Hanna Närhi, Hannu Puolijoki, Matti Rekiaro, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä

Lääkehaittavaikutukset sairaalaan otetuilla vanhuspotilailla

Vanhuspotilaiden alttius lääkkeiden haitallisille sivuvaikutuksille on tavallista suurempi jo ikääntymiseenkin liittyvien muutosten vuoksi, mutta myös siksi, että monilla vanhuksilla on käytössä useita lääkkeitä samanaikaisesti. Turussa selvitettiin lääkehaittavaikutusten esiintymistä sisätautiosastoille ja geropsykiatriselle osastolle otetuilla vanhuspotilailla. Lääkehaittavaikutus oli mahdollinen, todennäköinen tai varma joka kymmenennellä potilaalla ja se oli syynä sairaalahoitoon 6 %:lla potilaista. Yleisimmät haittavaikutukset olivat neuroleptien aiheuttama ekstrapyramidaalioireyhtymä, varfariinin ja tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat verenvuodot sekä antibioottien aiheuttama ripuli. Diureettien tai digoksiinin aiheuttamia haittavaikutuksia ei aineistossa esiintynyt. Tutkimuksella on mahdollista tunnistaa lääkehoidon alueita, joihin terveydenhuollon henkilökunnan koulutusta ja potilaalle annettavaa lääkeinformaatiota on tarpeellista suunnata.

Ismo Räihä, Hilkka Virtanen, Tapio Hakamäki, Anja Kahra, Outi Keränen, Aapo Lehtonen, Kalevi Pihlajamäki, Asta Pyyhtiä, Tapio Rajala, Leena Roivas, Eero Vaissi

Itäsuomalaisten nuorten veren kolesterolipitoisuuden ja ruokavalion muutos 1984-1995

Itäsuomalaisten nuorten ruokavalio on kymmenessä vuodessa parantunut rasvojen osalta olennaisesti ja veren kolesterolipitoisuus on pienentynyt lähes 10 %. Sekä koti- että kouluruoka on muuttunut terveellisemmäksi. Kouluruoassa tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista on vähentynyt erityisen selvästi. Vuonna 1995 koko päivän ruokavaliossa tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista oli pojilla 16 % ja tytöillä 15 %. Suositusten mukaan tyydyttyneen rasvan osuuden tulisi olla enintään 10 % energiansaannista, joten parantamisen varaa on edelleen. Terveyskasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että juustosta on tullut suurin tyydyttyneen rasvan lähde.

Erkki Vartiainen, Outi Forsman, Kerttu Tossavainen, Päivi Kleemola, Pekka Puska

Turvahousut lonkanseudun murtumien ehkäisyssä

Lonkkamurtuma on vanhuksilla kaatumistapaturman vakava seuraus. Kaatuilun ehkäisemisessä on tärkeintä kaatuilua aiheuttavien syiden selvittäminen, esim. taustalla olevien sairauksien diagnosointi ja hoito sekä asuinympäristön muuttaminen turvallisemmaksi. Kaatuilua on yritetty ehkäistä myös kuntoutuksella tai jopa rajoittamalla vanhuksen liikkumista. Lupaavia tuloksia on saatu lonkan mekaanisella suojaamisella, joka pehmentää ja siirtää lonkkaan kohdistuvaa iskua kaatumisen yhteydessä. Tampereella on kokeiltu turvahousujen käyttöä lonkkamurtumien ehkäisykeinona. Vuoden kokeilujakson jälkeen turvahousujen käyttö vähensi selvästi lonkan seudun murtumia. Ongelmana oli turvahousujen käytön keskeyttäminen. Tarvitaan vielä turvahousujen tuotekehittelyä ja asenteiden muuttamista myönteisemmäksi niiden käyttöä kohtaan. Kirjoittajien mukaan kyse on samantapaisesta ongelmasta kuin pyöräkypärän käytön kanssa.

Pirkko Jäntti, Heikki Aho, Päivi Mäki-Jokela

Aikuisten pahanlaatuisten aivokasvainten sädehoito

Keskushermostokasvainten esiintyvyys Suomessa on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana. Kasvaimia esiintyy kaikissa ikäluokissa, mutta tavallisimmin potilaat ovat 50-70-vuotiaita. Aggressiivisten aivokudoskasvainten hoitotulokset eivät ole oleellisesti parantuneet uusilla sädehoitomenetelmillä tai solunsalpaajien ja sädehoidon yhdistelmällä. Hoito on edelleenkin kasvaimen kirurginen poisto, jos mahdollista, ja täydentävä sädehoito. Ennusteeseen vaikuttavat etenkin potilaan ikä, yleiskunto ja kasvaimen histologinen kuva. TYKS onkologian klinikassa vuosina 1988-94 sädehoitoon ohjattujen 121 aivokudoskasvainpotilaan sairauskertomustietojen tilastollisissa analyyseissä nuorempi ikä, pitempi oireiston kesto, hyvä yleiskunto sädehoidon jälkeen, histologialtaan muu kuin graduksen IV kasvain, suurempi sädehoitoannos, kasvaimen laajempi resektio ja täysi hoitovaste merkitsivät parempaa ennustetta. Perinteisellä sädehoidolla saadut hoitotulokset ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia.

Joanne Nuutinen, Eeva Salminen, Eeva Nordman, Sakke Huhtala

Liikeanalyysi dynaamisen nilkkatuen vaikutuksesta CP-lapsen kävelyyn

Liikuntavammaiset lapset tarvitsevat paljon erilaisia apuvälineitä, ja vaikka potilasryhmä on pieni, apuvälineisiin kuluu huomattavia summia rahaa. Niinpä myös apuvälineiden vaikutusten arvioimiseen on syytä panostaa. Lastenlinnan sairaalassa on kokeiltu järjestelmää, jossa tietokoneohjelma analysoi videoitua liikettä. Dynaamista nilkkatukea käyttävien CP-lasten kävelyn liikeanalyysissä tarkasteltiin yhdeksää kävelyn kannalta keskeistä muuttujaa. Tutkijat uskovat, että tämäntyyppisellä yksinkertaisella liikeanalysointimenetelmällä on tulevaisuudessa tärkeä osa liikuntavammaisten potilaiden hoidossa ja seurannassa.

Lennart von Wendt, Krista Lehtonen, Sinikka Jäntti, Pirjo Tornikoski, Riitta Jaakkola