Ruokatorvikaikututkimus lasten sydänvikojen diagnostiikassa ja leikkauksen yhteydessä

Ruokatorvikaikututkimus on arvokas menetelmä synnynnäisten sydänvikojen diagnostiikassa silloin, kun tavanomainen rintakehän päältä tehty sydämen kaikututkimus ei varmista diagnoosia. Kirurgisten toimenpiteiden aikana sillä voidaan tarkistaa sydämen anatomia ja seurata leikkauksen onnistumista. Tutkimus on välttämätön, kun eteisväliseinäaukko suljetaan implantilla sydämen katetroinnin yhteydessä. Entistä pienemmät anturit ovat mahdollistaneet tutkimuksen käytön avosydänleikkausten yhteydessä jopa kolmen kilon painoisillekin lapsille. HYKS:n lastenklinikassa ruokatorvikaikukardiografia tehtiin vuoden 1994 ensimmäisten viiden kuukauden aikana 88:lle synnynnäistä sydänvikaa sairastaneelle potilaalle, joista nuorimmat olivat vastasyntyneitä.

Toomas Hermlin, Erkki Pesonen, Kaija Peltola, Mauri Leijala, Heikki Sairanen

Magneettikuvaus sisäsynnytintulehduksen diagnostiikassa

Sisäsynnytintulehduksen (PID) varhaiseen diagnosointiin ja hoitoon kannattaa panostaa, sillä taudin seurausten hoito, mm. keinoalkuiset lisääntymismenetelmät, tulevat kalliiksi. Sisäsynnytintulehduksen kliinisessä diagnostiikassa on kuitenkin huomattavia rajoituksia, ja niinpä varmentavia tutkimuksia tarvitaan. HYKS:ssa selvitettiin vahvakenttämagneettikuvauksen hyödyllisyyttä sisäsynnytintulehduksen diagnosoinnissa. Naistenklinikan 26 perättäistä sisäsynnytintulehduspotilasta tutkittiin pikkulantion magneettikuvauksella ja kaikututkimuksella. Magneettikuvauksella saatiin enemmän tietoa kuin kaikututkimuksella, mm. nestetäyteinen munanjohdin näkyi magneettikuvauksessa, mutta kaikututkimuksessa sitä ei useimmiten pystytty erottamaan muista kystisistä ekspansioista. Ongelmatapauksissa magneettikuvaus on tarkka ei-invasiivinen menetelmä lantion elinten kuvantamiseen.

Timo A. Tukeva, Hannu J. Aronen, Pertti T. Karjalainen, Timo Paavonen, Jorma Paavonen

Vuonna 1994 Niuvanniemen sairaalaan lähetetyt vaaralliset ja vaikeahoitoiset potilaat

Viime vuosina yhä useampi valtion mielisairaaloiden potilaista on tullut hoitoon suoraan kunnallisen sairaalan lähettämänä ilman mielentilatutkimusta ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen päätöstä. Mielisairaista rikoksentekijöistä tulee yhä harvemmin kriminaalipotilaita. Tyypillinen vaikeahoitoisuutensa vuoksi Niuvanniemen sairaalaan vuonna 1994 lähetetty potilas oli keskimäärin 31-vuotias psykoottinen, vaikeasti päihdeongelmainen, useita väkivaltarikoksia tehnyt, kunnallisessa sairaalassakin väkivaltainen tai karkaileva, sairaudentunnoton ja hoitovastainen mies.

Anu Putkonen, Jarmo Paanila

Ongelmalliset lääkitykset mielenterveyshäiriöiden avohoidossa

Mielenterveyspotilaiden lääkehoitoa arvioitiin Kuopion mielenterveyskeskuksen aineistossa neljän laatukriteerin avulla. Kaksi kolmasosaa potilaista sai samanaikaisesti useampaa kuin yhtä psyykenlääkettä. Selvästi vasta-aiheisia lääkeyhdistelmiä ei ollut ja mahdollisesti haitallisiakin oli vähän. Neurolepteja käytettiin yleisesti myös ei-psykoottisten häiriöiden hoidossa; kahden tai useamman neuroleptin yhdistelmät olivat tavallisia. Noin kymmenesosa potilaista käytti unilääkkeitä yli puolen vuoden ajan, ja suurin osa heistä oli käyttänyt niitä jo useita vuosia.

Ulrich Tacke, Petri Palovaara, Hannes Enlund, Eino Venäläinen

Lasten äkillisen välikorvatulehduksen hoitokäytäntö perusterveydenhuollossa

Käsitykset lasten äkillisen välikorvatulehduksen asianmukaisesta hoidosta vaihtelevat niin Suomessa kuin muuallakin. Monissa maissa on annettu hoitosuosituksia ja pidetty konsensuskokouksia hoitokäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Suomessa tehtiin terveyskeskuksille kysely lasten äkillisen välikorvatulehduksen nykyisestä hoitokäytännöstä. Käytäntöjen todettiin poikkeavan sekä kymmenen vuoden takaisesta kotimaisesta konsensussuosituksesta että muiden maiden käytännöistä.

Erik Hagman, Sirpa Sairanen, Jari Karonen, Marjukka Mäkelä

Väkivalta syynä kolmasosaan kasvomurtumista Lounais-Suomessa vuosina 1985-1989

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettiin 80-luvun jälkipuoliskolla 699 kasvomurtumapotilasta. Vammoista 33 % oli väkivallan aiheuttamia ja 22 % oli syntynyt liikenteessä. Potilaita oli vuosittain noin 140, eikä määrä muuttunut merkitsevästi tarkastelujakson aikana. Verrattuna 15 vuotta aikaisempaan TYKS:ssa hoidettujen leukamurtumien analyysiin runsasenergiaiset liikennevammat näyttävät vähentyneen ja vähäenergiaiset väkivaltavammat sen sijaan lisääntyneen. Kyseinen muutossuunta tulisi ottaa huomioon hoidon organisoinnissa ja henkilöstön koulutuksessa.

Kalle Aitasalo, Risto Lehtinen, Heikki Valkama, Esa Laurikainen

Sydäninfarktiin sairastuneiden lääkehoitokäytäntö Suomessa vuosina 1986-1992 FINMONICA-tutkimuksen tuloksia

Sydäninfarktin ja yleensä sepelvaltimotaudin lääkehoitokäytännöt ovat muuttuneet paljon 1980-luvun puolivälin jälkeen. FINMONICAn hoitokäytäntötutkimuksessa selvitettiin sydäninfarktiin sairastuneiden henkilöiden sydän- ja verisuonitautilääkitystä kohtausta edeltäneeltä ja sairaalahoidon ajalta sekä kotiutusvaiheessa annettuja lääkemääräyksiä. Selvimmin lisääntyivät ASAn ja sydäninfarktin liuotushoidon käyttö, jotka yleistyivät varsinkin Lounais-Suomen tutkimusalueella. Liuotushoidon sai siellä 90-luvun alussa lähes puolet varmaan sydäninfarktiin ja ASAa 90 % varmaan tai todennäköiseen infarktiin sairastuneista. ASAn käyttö lisääntyi samoin myös jatkohoidossa sairaalasta pääsyn jälkeen, ja viimeisenä tutkimusvuotena sitä Lounais-Suomessa määrättiin kotiutettaessa 90 %:lle infarktipotilaista.

Heikki Miettinen, Markku Mähönen, Veikko Salomaa, Matti Ketonen, Matti Arstila, Pirjo Immonen-Räihä, Esko Kaarsalo, Seppo Lehto, Harri Mustaniemi, Matti Niemelä, Pertti Palomäki, Pekka Puska, Kalevi Pyörälä, Jorma Torppa, Jaakko Tuomilehto, Tapio Vuorenmaa

Geenimonistukseen perustuvat pikamenetelmät tuberkuloosin diagnostiikassa

Tuberkuloosin uusi maailmanlaajuinen yleistyminen on lisännyt nopeiden osoitusmenetelmien tarvetta perinteisten värjäyksen ja viljelyn rinnalle. Tällä hetkellä on saatavilla kaksi geenimonistustekniikkoihin perustuvaa kaupallista sovellutusta tuberkuloosibakteerin osoittamiseen. TAYS:n kliinisen mikrobiologian yksikössä tehdyn tutkimuksen perusteella uudet menetelmät mahdollistavat tuberkuloosin osoittamisen nopeimmillaan jo näytteenottopäivänä ja tarjoavat nopean ja spesifisen vaihtoehdon tuberkuloosin laboratoriodiagnostiikkaan.

Pauli Vuorinen, Risto Vuento, Ari Miettinen

Lonkka-artroosin vaikeusasteen luokittelu

Lonkan osteoartroosin röntgenologisia muutoksia ovat nivelraon kaventuminen, ympäröivän luun skleroosi, kystat, osteofyytit sekä muut luustruktuurin destruktiiviset muutokset. Artroosin määrittely on kuitenkin ollut epäyhtenäistä. Lin ym. luokittelussa erotetaan primaarisen lonkka-artroosin neljä vaikeusastetta. Luokitus on mielestämme riittävän yksinkertainen ja selkeä ja erot luokkien välillä ovat selvät. Sen käyttö saattaa parantaa kliinikon, radiologin ja vakuutuslääkärin keskinäistä kommunikaatiota ja helpottaa eri tutkimusten vertailua. OYS:ssa lonkka-artroosin luokittelussa Lin luokittelu on käytössä.

Petri Alatalo, Valtteri Myllylä, Markku Päivänsalo, Tapani Tikkakoski, Jaakko Puranen

Vakava masennustila ja työkyky

Tutkimuksessa selvitettiin psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa olevien masennuspotilaiden työkykyyn liittyviä tekijöitä. Aineiston työkyvyttömät potilaat olivat vanhempia kuin työssä olevat ja heillä oli vähäisempi peruskoulutus. He olivat myös ennen erikoissairaanhoitoon tuloaan sairastaneet pitempään kuin työssä olevat. Miehillä työkyvyttömyyteen liittyi erityisesti epävarmuus tulevaisuudesta ja oman arvion mukaan huono terveydentila, naisilla taas huono taloudellinen tilanne, psyykkinen rauhattomuus sekä huono psykososiaalinen toimintataso. Viralliseen työkykyarvioon vaikuttavat tulosten mukaan potilaan kliinisen tilan lisäksi sosiaaliset tekijät. Sukupuolten välillä on tässä eroja.

Heimo Viinamäki, Jukka Hintikka, Heli Koivumaa-Honkanen, Antti Tanskanen, Risto Antikainen, Juha Jääskeläinen, Johannes Lehtonen

Primaarisen hyperparatyreoidismin kirurginen hoito OYKS:ssa 1974-1993

Primaarinen hyperparatyreoidismi on yleinen mutta usein sattumalta löytyvä, melko vähäoireinen ikääntyvän väestön sairaus, joka ilmeisesti edelleen jää hyvin suurelta osalta potilaista diagnosoimatta. Se hoidetaan leikkauksella. Paikantamistutkimukset eivät ole tarpeellisia ennen ensimmäistä leikkausta: ne eivät paranna leikkaustuloksia eivätkä ole taloudellisesti kannattavia. Samanaikainen kilpirauhasleikkaus ei huononna leikkaustuloksia eikä lisää leikkauskomplikaatioiden määrää.

Matti V. Kairaluoma, Juhani Kellosalo, Hanna Mäkäräinen, Heikki Kiviniemi, Kari Haukipuro, Matti I. Kairaluoma

Syöpäpotilaiden hoito viimeisen elinvuoden kuluessa

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa selvitettiin syöpäpotilaiden hoidon intensiteettiä potilaan kuoleman lähestyessä. Tutkimus osoitti hoidon painottuvan sairauden edetessä yhä enemmän oireiden lievitykseen. Pitkään sairastaneiden potilaiden onkologisten hoitojen intensiteetti keveni, lyhyen aikaa sairastaneiden potilaiden hoidossa vastaavaa muutosta ei juuri ehtinyt tapahtua. Leikkauksia tehtiin terminaalivaiheessa enää vähän. Verikokeiden ja röntgentutkimusten sekä laskimonsisäisen nesteytyksen ja lääkityksen määrä kasvoi kuoleman lähestyessä kaikissa ryhmissä.

Emma Virkki, Marita Turunen, Risto Johansson

Luonnonlääkkeiden käyttö lasten allergioissa

Luonnonlääkkeiden käyttö on yleistä Suomessa. HYKS:n Iho- ja allergiasairaalaan ensikäynnille tulleista allergisista lapsipotilaista 17 % oli käyttänyt tai kokeillut luonnonlääkkeitä. Nämä lapset eivät juurikaan poikenneet taustaltaan tai sairaudeltaan allergisista lapsista, jotka eivät olleet käyttäneet luonnonlääkkeitä. Luonnonlääkkeitä oli käytetty nimenomaan iho-oireiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Hoitotulokset olivat käyttäjien kokemusten mukaan melko huonot.

Eeva Korvenranta, Kaisu Juntunen-Backman, Taina Mäntyranta

Suoran karotikokavernoottisen avanteen transarteriaalinen palloembolisaatiohoito

Sahlgrenskan sairaalan interventionaalisen neuroradiologian yksikössä tehtiin vuosina 1981-94 suoran karotikokavernoottisen avanteen palloembolisaatiohoito kaikkiaan 54 potilaalle. Avanne saatiin primaaristi suljetuksi kokonaan 39 potilaalta ja lähes kokonaan 13 potilaalta; avoimeksi avanne jäi kahdella potilaalla, joskin toinen niistä suljettiin myöhemmin palloembolisaatiolla. Kokonaan suljetuista avanteista yksi avautui uudelleen, mutta se hoidettiin onnistuneesti uudella palloembolisaatiolla. Kolmen potilaan jäännösavanne laajeni, ja se suljettiin uudella palloembolisaatiolla tai leikkauksella. Sisempi kaulavaltimo jouduttiin tukkimaan toimenpiteessä 13 potilaalta. Komplikaatioita kehittyi kolmelle potilaalle. Palloembolisaatiohoito on tehokas ja varsin turvallinen suoran karotikokavernoottisen avanteen primaarihoito. Suuret avanteet aiheuttavat eniten ongelmia, ja embolisaatiota tuleekin yrittää mahdollisimman nopeasti diagnoosin selvittyä.

Topi Siniluoto, Gunnar Wikholm, Pål Svendsen

Ammatillisen kuntoutustutkimuksen vaikuttavuus

Ammatillisen kuntoutustutkimuksen vaikuttavuutta tutkittiin kahdessa kuntoutuslaitoksessa seuraamalla 60 tutkittavan kuntoutumisen edistymistä puolentoista vuoden ajan. Edistymistä arvioivat kuntoutusryhmät, kuntoutujat ja lähettäjät. Kuntoutustutkimuksen vaikuttavuus ilmeni useimmiten kuntoutumisen käynnistymisenä, kuntoutussuositusten tyydyttävänä toteutumisena, koetun terveyden, fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn paranemisena sekä ammatillisen toiminnan lisääntymisenä.

Mirja Niemelä

Kuka hyötyy nenän väliseinäleikkauksesta? Panostus potilasvalintaan parantaa hoidon laatua ja tehoa

Nenän tukkoisuus on korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan potilailla yleinen oire. Wengrafin mukaan se oli hoitoon hakeutumisen aiheena 15 %:lla englantilaisen keskussairaalan korvayksikköön lähetetyistä potilaista (1). Vuonna 1974 Vainio-Mattila tutki 200 satunnaisesti valittua kotkalaista aikuista, ja heistä 33 %:lla oli tois- tai molemminpuolista nenän tukkoisuutta (2). Nenän jatkuvaan tai usein toistuvaan tukkoisuuteen on monia syitä. Allerginen tai muu krooninen nuha ja nenäpolyypit ovat yleisimpiä tulehduksellisia syitä (3,4) ja nenän väliseinän vinous on tavallisin rakenteellisista vioista. Vainio-Mattilan aineiston potilaista 26 %:lla oli merkittäväksi tulkittu väliseinän deformiteetti (2).

Jouko Suonpää, Jukka Sipilä, Pekka Silvoniemi, Erkki Virolainen

Sydäninfarktin liuotushoito Keski-Suomessa

Keski-Suomen keskussairaalassa on hoidettu sydäninfarktipotilaita rutiininomaisesti liuotushoidolla jo 10 vuoden ajan. Liuotushoidon saa jo suurin osa siitä hyötyvistä potilaista, mutta sen tehoa voidaan vielä merkittävästi parantaa, jos potilaat saadaan hoitoon nykyistä nopeammin. Keski-Suomen keskussairaalan vastuualueella on selvitetty, kuinka paljon potilaan hoito viivästyy hoitoon tulon eri vaiheissa. Eniten hoidon viivästymä lyhenee, jos lähikuntienkin terveysasemilla aloitetaan liuotushoito ennen potilaan siirtämistä jatkohoitoon keskussairaalaan.

John Melin, Merja Paukama

Umpisuolen kiertymän hoitotulokset OYKS:ssa 1976-1994

Umpisuolen kiertymä on harvinainen suolistotukoksen syy ja sen spesifinen diagnosointi on hankalaa. OYKS:ssa vuosina 1976-94 hoidettujen 31 umpisuolenkiertymäpotilaan yleisimmät oireet olivat kipu ja vatsan pömpötys, oksentelu ja ummetus. Neljälle potilaalle kiertymä kehittyi leikkauksen jälkeen. Mahan natiiviröntgenkuvauksessa umpisuolen kiertymä oli löydöksenä yhdeksällä potilaalla, suolenkiertymä yleensä viidellä ja sigmasuolen kiertymä neljällä. Yleisin radiologinen diagnoosi oli kuitenkin suolitukos. Lähes kaikki potilaat hoidettiin leikkauksella, ja tavallisin toimenpide oli oikeanpuoleinen hemikolektomia, joka onkin paras vaihtoehto vähäisen riskin potilaille. Huonokuntoisille potilaille pelkkä operatiivinen detorsio ja fiksaatio näyttävät riittävältä toimenpiteeltä. Kiertymä uusiutui ainoastaan yhdellä potilaalla. Leikkauksella hoidetuista 30 potilaasta kuoli neljä.

Heikki Kiviniemi, Tapani Tikkakoski, Valtteri Myllylä, Jyrki Mäkelä

Verenkiertoelinten sairauksien vaaratekijät vanhuksilla

Verenpaineen lievä kohoaminen on hyvin yleistä vanhuksilla. Systolinen verenpaine on korkeimmillaan 70-75-vuotiailla ja diastolinen verenpaine 65-70-vuotiailla. Seerumin kolesterolipitoisuus on suurempi iäkkäillä naisilla kuin miehillä: 25- 58 %:lla vanhoista naisista kolesterolipitoisuus oli yli 7 mmol/l. Verenkiertoelinten sairauksien vaaratekijöiden esiintyvyyttä tutkittiin eteläsuomalaisilta 65-, 70-, 75-, 80- ja 85-vuotiailta.

Aapo Lehtonen, Reijo Tilvis, Jaakko Valvanne, Leena Niinistö, Sirpa Sairanen

Nuoren ruumiin ja mielen välinen yhteys

Nuoruusiän psyykkisessä kehityksessä mieli ja ruumis nivoutuvat läheisesti yhteen. Varsin monet psykiatrista apua tarvitsevista nuorista oireilevat ruumiillaan, mm. erilaiset psykosomaattiset oireet, syömishäiriöt ja itsetuhoisuuden eri muodot lisääntyvät lapsuudesta nuoruuteen. Nuoren mielen ja ruumiin välisen yhteyden ymmärtäminen auttaa yleislääkäriä havaitsemaan nuoren kasvun ja kehityksen ongelmia ja tarvittaessa puuttumaan niihin.

Eila Laukkanen