Äkillinen hengenahdistus - haaste kliinikolle

Hengenahdistuskohtausta hoidettaessa on tärkeää tunnistaa oireen syy ja taustalla oleva sairaus, koska oikein suunnatuilla välittömillä toimenpiteillä voidaan usein vaikuttaa ratkaisevasti potilaan ennusteeseen. Hengenahdistuksen ja rintakivun samankaltaisuus sekä näitä oireita aiheuttavien syiden limittäisyys tulee myös tiedostaa. Tavallisimmat akuutin hengenahdistuksen aiheet ovat hengitysteihin joutuneen vierasesineen lisäksi astma, keuhkoödeema, keuhkoembolia, hyperventilaatio ja ilmarinta. Myös pitkään lievänä jatkunut dyspnea voi pahentua äkillisesti jonkin lisätekijän vaikutuksesta, joten sitäkin aiheuttavat sairaudet on näissä tilanteissa tarpeen tuntea.

Matti Rekiaro, Hannu Puolijoki

Masennuslääkkeet seksuaalitoimintojen häiriöiden aiheuttajina

Seksuaalisten toimintojen häiriöt ovat tavallisia masennuslääkkeiden käyttöön liittyviä sivuvaikutuksia. Niiden esiintymisestä ei ole tarkkoja tutkimuksia, mutta ne ovat ilmeisesti paljon yleisempiä kuin tähän asti on arveltu. Seksuaalisten toimintojen häiriintyminen vaikuttaa huomattavasti hoitomyöntyvyyteen ja elämänlaatuun. Näiden sivuvaikutusten tunnistaminen ja niistä keskusteleminen mahdollistaa kuitenkin usein tuloksellisen hoidon jatkumisen.

Ulla Lepola, Hannu Koponen, Esa Leinonen

Stressisairaus ja elämyksellinen vamma

Kovat rasitukset, järkytykset ja huomattavat elämänmuutokset voivat aiheuttaa varsin vaikeita stressi- ja sopeutumishäiriöitä. Stressisairaudet aiheuttavat paljon psykosomaattista oireilua, erilaisia sopeutumisongelmia ja saattavat lisätä kuolleisuutta; niillä on esimerkiksi suora yhteys iskeemisen sydänsairauden riskiin. Vaikeita stressihäiriöitä voi esiintyä onnettomuuksien ja väkivallan uhreilla, pakolaisilla ja sotaveteraaneilla. Emotionaaliset rasitukset ovat yleisiä ja usein ne vaikeuttavat tai sävyttävät muiden sairauksien oireita. Koska helpottavia hoitokeinoja on, pitäisi yleislääkärin ja sisätautilääkärinkin osata käsitellä näitä tiloja.

Matti Viukari

EKG terveillä lapsilla ja synnynnäisissä sydänvioissa

Terveen lapsen sydänsähkökäyrä on selvästi erilainen kuin aikuisen ja se muuttuu merkittävästi iän myötä. Vastasyntyneellä kammioiden lihasseinämät ovat samanpaksuiset. Syntymän jälkeen keuhkokierron vastus ja oikean kammion paine pienenevät. Kasvun myötä seinämäpaksuus lisääntyy pääosin vasemmalla puolella. Vuosien kuluessa rintakehän muoto ja sydämen asento muuttuvat. Fysiologiset ja synnynnäisiin sydänvikoihin kuuluvat hemodynaamiset muutokset heijastuvat EKG:ssa. Sydänvikaa epäiltäessä oikeaan tulkintaan pääsemiseksi täytyy tuntea verenkierron fysiologia ja sen muutokset.

Tero Tikanoja, Erkki Pesonen

Kroonisen haimatulehduksen diagnostiikka ja hoito

Kroonisen haimatulehduksen diagnosointi ei tuota vaikeuksia, kun potilas on alkoholisti, jolla on selvät oireet haiman vajaatoiminnasta ja kuvantamismenetelmillä todettavissa tautiin sopivia muutoksia. Lievissä tapauksissa diagnoosiin ei kuitenkaan päästä millään yksinkertaisella kuvantamismenetelmällä tai laboratoriotutkimuksella. Kroonisen haimatulehduksen lääkehoito on yksilöllistä, ja se tähtää kivun ja ruoansulatushäiriön hoitoon.

Pekka Collin

Lasten päiväväsymys

Lasten päiväväsymys on yleinen oire, jonka syyt ovat moninaiset. Ongelma voi olla seuraus väsyttävistä ja epäsäännöllisistä elämäntavoista tai kyseessä voi olla univalverytmin häiriö. Obstruktiivinen uniapnea ja narkolepsia voivat ilmetä päiväväsymyksenä. Psyykkiset ongelmat ovat tärkeä unen laatua huonontava ja päiväväsymystä aiheuttava syy. Päiväväsymystä voivat aiheuttaa myös monet keskushermoston tautitilat. Lisäksi on muistettava lukuisat yleissairaudet, jotka yleisvointia heikentäessään aiheuttavat väsymystä.

Outi Saarenpää-Heikkilä, Matti Koivikko

Itsemurhakriisin arviointi ja hoito

Jokainen lääkäri voi joutua auttamaan itsemurhavaarassa olevaa potilasta. Tärkeää on rauhoittaa tilanne nopeasti ja arvioida, missä kriisihoito voi turvallisesti tapahtua. Onnistuneen kriisihoidon jälkeen potilas pystyy käyttämään aiempaa rakentavampia selviytymiskeinoja kohdatessaan uusia vastoinkäymisiä. Hän myös huomaa ajoissa, jos omat keinot eivät riitä, ja osaa hakea apua.

Riitta Alaja, Teija Honkonen

Psyykenlääkkeet ja epilepsia

Neurologialla ja psykiatrialla on yhtymäkohtia, ja niiden eräät erot ovat biologisesti katsoen perustuneet tutkimusmenetelmien epätarkkuuteen. Uusien menetelmien myötä tulokset ovat tarkentuneet ja aikaisempia käsityksiä on jouduttu monelta osin muuttamaan. Vanha kokonaisvaltainen neuropsykiatrinen lähestymistapa on voimistunut, mistä osoituksena ovat mm. alan tuoreet käsikirjat. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan eräiden tunnettujen lääkeaineiden ominaisuuksia, käyttöä, vaikutuksia ja sivuvaikutuksia neurologisten ja psykiatristen sairauksien hoidossa. Vanhojen lääkkeiden lisäksi esitellään eräitä uusia kehityssuuntia.

Mauri J. Mattila, Marja Mattila-Evenden

Gynekologisten vuotohäiriöiden diagnostiikka ja hoito

Vuotohäiriöt ovat aiheena lähes kolmasosassa gynekologiseen tutkimukseen hakeutumisista. Näiden ongelmien pääasialliset syyt ja selvittely ovat erilaiset eri-ikäisillä potilailla. Nuorten naisten ylimääräiset tai hyvin runsaat vuodot johtuvat tavallisimmin toimintahäiriöistä. Elimelliset syyt lisääntyvät iän myötä, ja menopaussin jälkeisistä ylimääräisistä vuodoista kymmenesosassa taustalla on kohdun limakalvon pahanlaatuinen muutos. Diagnostiikassa emättimen kautta tehtävä kaikukuvaus, hysteroskopia sekä imulla otettava endometriumin histologinen tai sytologinen näyte korvaavat nykyään monissa tapauksissa aikaisemmin ensisijaisena menetelmänä käytetyn koekaavinnan. Myös hoitomahdollisuudet ovat viime vuosina monipuolistuneet, ja ennen kohdunpoistoa on valittavana useita vähemmän invasiivisia hoitomuotoja.

Eeva-Marja Rutanen, Timo Laatikainen

Reaktiivinen artriitti

Suomalaiset lääkärit ovat oppineet melko hyvin tuntemaan reaktiivisen artriitin. Vaikka taudin ennuste yleensä on hyvä, kärsii suuri osa potilaista vuosikausia erilaisista nivelvaivoista. Sekä diagnostiikassa että hoidossa voi ilmetä ongelmia. Etenkin antibioottien merkitys on vielä epävarma, mutta lähivuosina siitä saadaan varmaankin lisää tutkimustuloksia. Taudin etiopatogeneesia koskevat tuoreet havainnot ovat herättäneet uudelleen kysymyksen, missä määrin infektioilla sittenkin on osuutta myös muiden reumasairauksien taustatekijöinä.

Auli Toivanen, Paavo Toivanen

Huumausaineiden käytön toteaminen hiuksista

Virtsan ja veren huumausainetestejä on jo pitkään hyödynnetty oikeuslääketieteessä, kliinisessä myrkytysdiagnostiikassa, narkomaanien hoidossa ja rikostutkimuksessa. Viime aikoina näiden testien rinnalle on noussut huumausaineiden hiusanalyysi, joka on saanut alkunsa etenkin Yhdysvalloissa yleistyneestä työntekijöiden huumausainetestauksesta. Hiusanalyysi antaa mahdollisuuden tutkia henkilön huumausaineiden käytön lähihistoriaa.

Ilkka Ojanperä, Raija Nieminen, Erkki Vuori

Musculus quadratus lumborumin spasmi ja triggerkivut - alaselkäkipujen jokeri

Lihasperäisten ristiselkäkipujen (lumbago eli noidannuoli) syynä on erittäin usein quadratus lumborum -lihaksen spasmi, joka triggermekanismien kautta aiheuttaa säteilykipuja alaselkään. Tätä on pidetty yhtenä lumbagon tärkeimmistä mekanismeista, joten selkäpotilaita hoitavien lääkäreiden sekä fysioterapeuttien on hyvä olla siitä selvillä.

Kyösti Latvala, Esa Halonen

Alkoholi-bentsodiatsepiiniriippuvuuden hoito

Bentsodiatsepiinien väärinkäyttö on Suomessa yleistynyt. Kun alkoholin vieroitusoireita ja päihdeongelmaisilla yleisiä mielenterveyden oireita hoidetaan bentsodiatsepiineilla, lääkkeitä käytetään helposti myös päihteenä. Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttöön liittyy ongelmia, kuten sekakäyttöä, neuropsykologisia haittoja ja lääkeriippuvuutta. Bentsodiatsepiiniriippuvuus hoidetaan lopettamalla lääkitys asteittain. Hoitoa suunniteltaessa on otettava huomioon potilaan päihdeongelman vaikeusaste, sosiaalinen tilanne, motivoituneisuus hoitoon, persoonallisuuden rakenne ja mahdolliset mielenterveyden häiriöt.

Helena Vorma

Uvulopalatofaryngoplastia uniapnean hoidossa

Uniapnea-oireyhtymän tavallisin kirurginen hoito, uvulopalatofaryngoplastia on oikein valituille potilaille tehokas ja suhteellisen turvallinen hoito. Parhaiten se tehoaa äänekkääseen kuorsaukseen ja huonoimmin vaikeisiin hapensaantiongelmiin. Tämä tulee ottaa huomioon hoitopäätöstä tehtäessä. Erityisen lihaville potilaille, joilla on vaikea apneatauti, sitä ei ehkä kannata tehdä, vaan heidät on parempi ohjata esimerkiksi nenä-CPAP-hoitoon.

Juhani Pukander, Jussi Laranne

Insuliiniresistenssi - epidemiologiasta molekyylibiologiaan

Insuliiniresistenssi on kiistatta yksi tämän hetken keskeisimmistä tutkimuskohteista ja sen tutkimus edistyy nopeasti. Mikäli insuliiniresistenssin molekulaarinen perusta pystytään selvittämään, saadaan varmasti olennaista tietoa kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti tärkeiden tautien etiologiasta. Tällaisia tauteja ovat ennen muuta aikuistyypin diabetes, eräät lipidihäiriöt sekä essentielli hypertonia. Lähivuosien tutkimukset selvittävät, kuinka suuri osuus insuliiniresistenssillä on näiden tautien synnyssä.

Markku Laakso

Neurologisten sairauksien immunosuppressiiviset hoidot

Immuunivastetta estävistä tai muuntelevista lääkehoidoista hyötyvät eniten akuuttia polyradikuliittia, myasthenia gravista ja polymyosiittia sairastavat potilaat. Neuropatioiden ja motoneuronitautien hoidossa niitä on kokeiltu, mutta ristiriitaisin tuloksin. ALS-potilaiden hoidossa yritykset ovat tuottaneet pettymyksiä, mutta immunosuppressiosta näyttäisi olevan hyötyä joissakin perifeerisissä neuropatioissa, joissa esiintyy autovasta-aineita. MS-taudin pahenemisvaiheet lyhenevät suoneen annettavan suuriannoksisen steroidihoidon avulla, mutta perinteisestä pitkäaikaisesta immunosuppressiosta näille potilaille ei näytä olevan hyötyä. Beetainterferoni on immunomodulatorinen lääkeaine, jonka ensimmäiset kokeilut MS-taudin hoidossa lupasivat paljon ja herättivät laajaa keskustelua. Syksyllä julkistetut uusimmat tulokset ovat edelleen vahvistaneet näitä lupauksia.

Reijo Salonen

Miksi kohonneen verenpaineen hoito epäonnistuu

Kohonneen verenpaineen hoitotulokset ovat pysyneet epätyydyttävinä huolimatta kaksi vuosikymmentä jatkuneista ponnisteluista tämän tärkeän kansantaudin voittamiseksi. Hypertonian riskit tunnetaan melko hyvin. Sen hoitoa varten on hyvät suositukset ja runsas lääkevalikoima. Heikkojen tulosten syynä ovat valtaosassa tapauksista inhimilliset tekijät. Potilaiden ja ehkä lääkäreidenkin on vaikea motivoitua vähäoireisen taudin jatkuvaan lääkehoitoon. Potilaiden motivaatiota vähentävät myös hoitoon liittyvät hankaluudet ja lääkekustannukset. Hoitomyöntyvyyttä voidaan parantaa yksinkertaisin järjestelyin, kunhan se ilmiönä tiedostetaan ja potilaskohtaisesti tunnistetaan. Lääkärien on pidettävä mielessä myös huonon hoitovasteen muut syyt sekä harvinaiset hypertoniaa aiheuttavat sairaudet.

Jorma Takala

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030