Talven 1993-94 influenssaepidemia ja tulevan kauden näkymät

Talven 1993-94 influenssaepidemia alkoi tavallista varhaisemmin ja oli useissa maissa raju. Ärhäkkyyden syyt eivät löydy yhtä helposti viruksen rakenteesta kuin monesti aiemmin. Influenssavirusten nopea evoluutio voi tuottaa jatkossakin yllätyksiä. Toistaiseksi ei ole viitteitä siitä, että talven 1994-95 epidemiasta tulisi voimakas.

Reijo Pyhälä, Niina Ikonen, Minna Haanpää, Leena Kinnunen, Anja Villberg

Ikääntyvän skitsofreniapotilaan hoito perusterveydenhuollossa

Valtaosaa skitsofreniaa sairastavista vanhuksista hoidetaan nykyisin avohoidossa. Ikääntyneen skitsofreniapotilaan hoito on yleensä varsin kiitollista, mikäli potilaan, hänen lähimpien ihmistensä ja hoitohenkilökunnan välille saadaan luotua toimiva vuorovaikutusverkko. Kohtuuannoksinen lääkehoito ja fyysisen tilan säännöllinen seuranta ovat hoitoa tukevia elementtejä.

Erik E. Anttinen

Keuhkoembolian diagnostiikka ja hoito

Keuhkoembolia on edelleenkin yleinen ja usein alidiagnosoitu äkillinen sairaus. Hoitamattomaan keuhkoemboliaan liittyy suuri kuolleisuus, ja asianmukaisella hoidolla kuolleisuutta voidaan oleellisesti vähentää. Viime vuosina keuhkoembolian diagnostiset suuntalinjat ovat selkiytyneet. Liuotushoito ja alaonttolaskimoon asetettava trombisuodatin ovat tulleet täydentämään perinteisiä hoitomuotoja.

Timo Hirvonen, Matti O. Halinen, Hannu Manninen

Kilpirauhastoiminnan tutkiminen laboratoriokokein

Hyper- ja hypotyreoosin diagnostiikassa tärkeimmät kokeet ovat seerumin tyreotropiinin (TSH) ja vapaan tyroksiinin (T4v) pitoisuusmääritykset. Myös kokonaistyroksiinin (T4), kokonaistrijodityroniinin (T3) ja vapaan trijodityroniinin (T3v) määrityksiä tarvitaan. Vapaiden kilpirauhashormonien pitoisuuksien määrittämiseksi on useita periaatteeltaan erilaisia immunokemiallisia menetelmiä. Rutiinimenetelmät mittaavat vapaita fraktioita luotettavasti, mikäli kantajaproteiinien pitoisuudet eivät poikkea selvästi normaalista eikä veressä ole patologisia kantajaproteiineja tai T4(T3)-vasta-aineita. Referenssimenetelmät perustuvat tasapainodialyysiin tai ultrafiltraatioon, joihin veren proteiinimuutokset eivät mitenkään vaikuta. Ongelmalliset potilaat onkin syytä tutkia dialyysillä. Seerumin T4 ja T3 ovat käyttökelpoisia toimintakokeita vain, mikäli kantajaproteiinimuutoksia ei esiinny. Uudet herkät TSH-menetelmät antavat oikean tuloksen, jos veressä ei ole määritystä häiritseviä vasta-aineita. Hormonipitoisuuksiin vaikuttavat myös muut kuin kilpirauhasperäiset taudit, eräät lääkkeet, raskaus ja potilaan ikä.

Kristian Liewendahl

Kroonisesti väkivaltaisen potilaan lääkehoito

Jo vuosisatoja on otaksuttu, että erilaiset mielenterveyden häiriöt altistavat aggressiiviselle käyttäytymiselle. Tätä yhteyttä on pystytty tutkimaan tieteellisesti epidemiologisen lähestymistavan avulla vasta viime vuosina. Uudet tutkimustulokset auttavat paremmin ymmärtämään impulsiivisen väkivaltaisen käyttäytymisen syitä ja mahdollisesti myös kehittämään tehokkaampaa hoitoa.

Jari Tiihonen, Panu Hakola

Milloin synnynnäinen kyyneltietukos tulisi avata?

Suositukset imeväisten kyyneltietukoksen hoidosta ja avaamisen ajankohdasta menevät kirjallisuudessa ristiin. Useiden tutkimusten mukaan valtaosa tukoksista avautuu ensimmäisen elinvuoden aikana ilman toimenpiteitä. Oireiden ensisijainen hoito on kyynelpussin hydrostaattinen kompressointi, johon tarvittaessa yhdistetään paikallinen antibioottilääkitys. Avauksen ajankohtaa on tarkasteltu pääasiassa vain yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa. Suomalaisten sairaaloiden hoitokäytäntöä ei ole selvitetty. Sondeerauksen ajankohdan vaikutuksesta paranemiseen ja myöhempään sairastuvuuten ei ole tutkimustietoa.

Anneli Klemetti

Kehitysvammaisen lapsen tutkiminen ja kuntoutus

Kehitysvammainen lapsi eli lapsi, jolla on keskushermoston anatominen tai toiminnallinen häiriö, on useinkin monivammainen, jonka tutkimus ja kuntoutus on osattava hoitaa kokonaisvaltaisesti. Huolellisin tutkimuksin ja toistuvin arvioin tulisi selvittää kehitysvammaisuuden syy, liitännäisvammat ja niiden kuntoutusmahdollisuudet. Tutkimuksessa, kuntoutuksessa ja seurannassa tarvitaan monipuolinen asiantuntijajoukko. Erityishuoltopiirin ja terveyskeskuksen yhteistyö ja työnjako on tässä tärkeä.

Maija Wilska

Kaikukardiografia infektiivisen endokardiitin diagnostiikassa ja hoidossa

Kaikukardiografia on olennainen osa infektiivistä endokardiittia sairastavan potilaan tutkimusta ja hoitoa. Koska teknologinen kehitys on lisännyt menetelmän kykyä erottaa muutoksia sydämessä, on pelkkä sydämensisäinen ylimääräinen kaiku menettänyt merkitystään taudin vaikeusasteen mittarina. Erotuskyvyltään tarkempi ruokatorven kautta tehtävä kaikututkimus on parantanut endokardiitin diagnostiikkaa ja hoitoa. Infektiivisen endokardiitin merkittävät komplikaatiot ovat septinen embolisaatio, läppien ja niiden tukirakenteiden tuhoutuminen sekä absessimuodostus. Kaikukardiografiasta voidaan määrittää vegetaation koko, levinneisyys, liikkuvuus ja rakenne, jotka kaikki ovat komplikaatioita ennustavia tekijöitä.

Kaj Groundstroem

Äkillinen polvilumpion sijoiltaanmeno - diagnoosi ja hoito

Polvilumpion sijoiltaanmenot ovat tavallisimmin nuorten ihmisten liikuntaharrastuksissa syntyneitä vammoja. Diagnostiikan perustana on vammautumismekanismin selvittäminen huolellisella potilaan haastattelulla sekä kliininen tutkimus ja natiiviröntgenkuvaus. Lisätutkimuksena tulee kyseeseen lähinnä artroskopia. Käsitykset hoitovalinnoista ovat vaihdelleet. Viimeaikaisten havaintojen perusteella pääsääntöiseksi hoidoksi suositellaan immobilisaatiota ja tehokasta kuntoutusta. Leikkaushoito tulee kyseeseen lähinnä silloin, kun natiiviröntgenkuvauksessa näkyy osteokondraalisia irtokappaleita. Tällöin voidaan irtokappaleen kiinnityksen tai poiston lisäksi korjata myös patellan mediaalipuolen pehmytkudosrepeämä.

Heikki Mäenpää, Matti U.K. Lehto

Tekonivelpotilaan työkyky

Nivelrappeuman takia tehty primaarinen tekolonkka tai -polvi ei käytännössä tee muuten terveestä potilaasta työkyvytöntä. Työkykyä arvioitassa on kliinisen tutkimuslöydöksen lisäksi otettava huomioon potilaan ikä, muut sairaudet, työn laatu ja mahdollisuus kuntouttaa potilas fyysisesti kevyempään työhön. Hyvin toimivalla tekonivelellä tulee toimeen useimmissa ammateissa. Fyysisesti raskaissa ammateissa, joissa vaaditaan tekonivelen hyvää liikelaajuutta, lihasvoimaa ja nivelen tukevuutta ja kivuttomuutta, eläkeratkaisu voi olla aiheellinen.

Veijo Vahvanen

Miten suhtautua aggressiivisuuden biologisiin selitysmalleihin ja hoitotapoihin?

Biologisten interventioiden käyttö aggressiivisuuden hoidossa ei ole ongelmatonta. Kuka määrittelee epäadekvaatin aggressiivisuuden rajat? Mihin kaikkeen vaikutetaan, kun halutaan vaikuttaa vain aggressiivisuuteen? Keihin toimenpiteet kohdistetaan, ja millä oikeudella? Miten päin toimii biologisen ominaisuuden ja psyykkisen häiriön välinen kausaaliyhteys? Kirjoituksessa pohditaan mm. näitä kysymyksiä psykologian näkökulmasta.

Kirsti Lagerspetz

Voimaharjoittelussa käytettävien anabolisten aineiden haitat

Anabolisten aineiden käytöstä voimaharjoittelua kilpa- tai kuntoilumielessä harrastavien keskuudessa ei Suomessa vielä ole epidemiologista tietoa. Niitä kuitenkin käytetään, useimmiten anabolis-androgeenisia steroideja. Erona näiden aineiden lääketieteelliseen käyttöön on annostus, joka voimailijoilla saattaa olla 10-100-kertainen. Lisäksi voimaharjoittelijat käyttävät usein lukuisia aineita sekaisin. Anabolisten aineiden haittavaikutukset ovat tavallisia, ja jopa kuolemaan johtaneita tapauksia on kuvattu. Kuitenkin anabolisten steroidien yleisesti tunnettu haitta, syöpäriski, on huonosti dokumentoitu, ja niiden aiheuttama sydän- ja verisuonisairauksien vaara on ollut aliarvioitu. Nykyisin pahimpina anabolisten steroidien käytön ongelmina pidetään juuri sydän- ja verisuonisairauksien lisääntynyttä riskiä sekä aggressiokäyttäytymistä ja muita mielialan muutoksia.

Simo Taimela, Timo Seppälä

Salmonellainfektioiden hoito tänään

Salmonellainfektioiden hoitoon saatiin 80-luvulla uusia tehokkaita lääkkeitä, kun käyttöön tulivat kolmannen polven kefalosporiinit ja kinolonit. Nämä ovatkin syrjäyttäneet aikaisemmin käytetyt kloramfenikolin, ampisilliinin ja sulfa-trimetopriinin. Kinoloneilla on monia ominaisuuksia, jotka tekevät ne sopiviksi salmonellan hoitoon. Niitä on aiheellista käyttää suolistotulehduksen hoidossa, jos tauti on voimakasoireinen tai pitkittynyt tai potilaalla on perussairauksia. Vaikka bakteeri kinolonihoidon aikana häviääkin ulosteesta, se ilmestyy sinne uudelleen osalla potilaista. Hoidon bakteriologinen teho on siis puutteellinen. Kinoloneja voidaan käyttää myös salmonellan kantajien hoitoon, joskin vain erityisestä syystä. Sekä kinolonit että kolmannen polven kefalosporiinit sopivat septisten ja komplisoituneiden salmonelloosien lääkkeiksi.

Kari Sammalkorpi

Nenäaltistuskoe

Nenäaltistuskoe on keskeinen tutkimus mm. ammattitautidiagnostiikassa, siedätyshoitoa suunniteltaessa ja tutkimustyössä. Altistuskokeen ongelmana on sekä kansallisten että kansainvälisten standardien puute. Tutkimuksen suorittamistapa ja tulosten arviointi vaihtelevat, ja siksi tuloksia on vaikea vertailla. Artikkelissa selvitellään nenän limakalvoaltistuksen aiheita, tekniikkaa ja vasteen arviointia.

Maija Hytönen, Henrik Malmberg, Pirkko Ruoppi, Markku Simola

Miten ravinto säätelee ihmisen sairastumista syöpään

Ravinnon ja syövän yhteyksistä on julkaistu runsaasti koe-eläintuloksia. Yksiselitteistä tietoa ravintotekijöiden vaikutuksesta ihmisen syöpäsairastuvuuteen ei kuitenkaan ole saatu. Varsinaisesti syöpää synnyttäviä vieraita kemikaaleja ruoassamme on nykykäsityksen mukaan määrältään vähän, joskin niiden kirjo on runsas. Useimmat karsinogeeniset ravintotekijät edistävät tai estävät jo alkaneen DNA-vaurion etenemistä syöväksi. Ilmeisimmin ihmisen eduksi tässä tapahtumasarjassa toimivat vitamiinit, hivenaineet sekä osin kuidut. Runsas rasvan ja suolan käyttö sekä ruoan savustus todennäköisesti edistävät joidenkin syöpäsairauksien kehittymistä.

Eino Hietanen

Miten lapsen ruokatottumuksiin voi vaikuttaa?

Vanhemmat huolehtivat usein lapsen syömisestä aivan turhaan ja saattavat huolehtimisellaan vaikuttaa negatiivisesti lapsen syömiseen. Lapsilla on luontainen kyky säädellä syömistä. Moni vanhempi saattaakin aivan turhaan yrittää saada lastaan syömään kunnon aterian silloin, kun lapsella on menossa luonnollinen tasausjakso, jonka avulla hän pitää energiansaantinsa ja painonsa tietyissä rajoissa. Positiivinen ruokailutilanne parantaa ruokahalua ja uusienkin ruokalajien kokeileminen on helpompaa. Vanhemmat sisarukset ja vanhemmat voivat myös mallina toimimalla lisätä lapsen halua kokeilla uusia ruokalajeja. Jos uusi ruoka ei ensimmäisellä kerralla maistu, ei lasta saa pakottaa syömään, vaan samaa ruokaa kannattaa yrittää tarjota uudestaan muutaman päivän kuluttua.

Raimo Lappalainen, Ulla-Kaisa Koivisto

Ajankohtaista "tappajabakteerista" Uusiutuuko A-streptokokkiepidemia Suomessa?

A-ryhmän streptokokki-infektion taudinkuvat, lapsivuodekuume, tulirokko, nekrotisoiva faskiitti ja ruusu, tunnettiin jo ennen niiden aiheuttajan tunnistamista. Penisilliinin keksimisen jälkeen vakavat streptokokki-infektiot vähenivät ja lopulta lähes unohtuivat. Nuoremmat kollegat yhdistävät streptokokin lähinnä tonsilliittiin ja ruusuun. Amerikassa, Australiassa ja Euroopassakin todettiin kuitenkin 1980-luvulla vakavien streptokokki-infektioiden määrän lisääntyneen. Huomiota herättivät harvinaiset taudinkuvat, kuten nekrotisoiva faskiitti ja toksinen sokkioireyhtymä, ja oireiden nopea kehittyminen. Suomalaista lääkärikuntaa kohautti vuonna 1988 Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa ja sittemmin Suomessakin esiintynyt aikaisemmin terveiden henkilöiden kuolemia aiheuttanut A-ryhmän streptokokkiepidemia.

Maija Rummukainen

Nuorten suunnistajien äkkikuolemat Ruotsissa Tutkimustulokset Ruotsista ja Suomesta

Vuosien 1979-92 välisenä aikana terveenä pidetyille ruotsalaisille suunnistajille sattui 17 äkkikuolemantapausta. Tämä aiheutti melkoisen kohun Ruotsissa sekä myös Suomessa. Tarkat tutkimukset ovat osoittaneet, että useimmilla menehtyneistä oli piilevä verenkiertoelimistön sairaus. Urheilijan sydämen ja verenkiertoelimistön piilevien sairauksien tutkiminen ei ole helppoa. Artikkelissa tarkastellaan mitä Ruotsissa on todella tapahtunut ja miten asiaa on tutkittu. Lisäksi annetaan suosituksia, jotka tähtäävät siihen, että urheilijoiden sinänsä harvinaisia äkkikuolemia voitaisiin välttää.

Olli J. Heinonen, Jouko Karjalainen, Matti Viitasalo Matti Mäntysaari, Pekka Saikku, Urho Kujala

Väkivaltaisuusvaaran arviointi

On väitetty, ettei väkivaltaisuus ole lainkaan lääketieteellinen käsite. Samoin on toistuvasti esitetty, ettei väkivaltaisuusvaaraa kyettäisi millään tavoin arvioimaan. Kumpikaan näistä käsityksistä ei pidä paikkaansa, sillä lääketieteellis-luonnontieteellinen tarkastelu tarjoaa erittäin hyvän pohjan väkivaltaisuusvaaran arvioinnille. Vaarallisiksi todettujen potilaiden hoito ei aina ole mahdollista; lainsäädäntö hankaloittaa erityisesti persoonallisuudeltaan poikkeavien ja päihteiden käyttäjien väkivaltaisuuteen puuttumista.

Panu Hakola, Jari Tiihonen, Heikki Vartiainen, Markku Eronen

Nivelreuman ja sen lääkehoitojen aiheuttamat munuaistaudit

Munuaissairaudet ovat nivelreumapotilailla melko tavallisia. Reumaan liittyvän kliinisen munuaistaudin taustalla on joukko erilaisia kudosvaurioita, joista nykyisin ovat yleisimpiä amyloidoosi, lievä mesangiaalinen glomerulopatia sekä reuman lääkehoidon aiheuttamat munuaisvauriot. Morfologisia löydöksiä ei voida nivelreumapotilailla tarkasti ennakoida pelkästään kliinisten oireiden ja laboratoriolöydösten perusteella.

Heikki Helin, Markku Korpela

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030