Väkivaltaisuusvaaran arviointi

On väitetty, ettei väkivaltaisuus ole lainkaan lääketieteellinen käsite. Samoin on toistuvasti esitetty, ettei väkivaltaisuusvaaraa kyettäisi millään tavoin arvioimaan. Kumpikaan näistä käsityksistä ei pidä paikkaansa, sillä lääketieteellis-luonnontieteellinen tarkastelu tarjoaa erittäin hyvän pohjan väkivaltaisuusvaaran arvioinnille. Vaarallisiksi todettujen potilaiden hoito ei aina ole mahdollista; lainsäädäntö hankaloittaa erityisesti persoonallisuudeltaan poikkeavien ja päihteiden käyttäjien väkivaltaisuuteen puuttumista.

Panu Hakola, Jari Tiihonen, Heikki Vartiainen, Markku Eronen

Nivelreuman ja sen lääkehoitojen aiheuttamat munuaistaudit

Munuaissairaudet ovat nivelreumapotilailla melko tavallisia. Reumaan liittyvän kliinisen munuaistaudin taustalla on joukko erilaisia kudosvaurioita, joista nykyisin ovat yleisimpiä amyloidoosi, lievä mesangiaalinen glomerulopatia sekä reuman lääkehoidon aiheuttamat munuaisvauriot. Morfologisia löydöksiä ei voida nivelreumapotilailla tarkasti ennakoida pelkästään kliinisten oireiden ja laboratoriolöydösten perusteella.

Heikki Helin, Markku Korpela

MBD:n diagnostiikka

MBD-ryhmänimikkeen (minimal brain dysfunction) alle mahtuu monenlaisia oireita, joiden vaikeusaste vaihtelee. Oireyhtymän diagnosointi ei ole yksinkertaista: neurologisten seikkojen lisäksi on otettava huomioon ympäristön ja psyykkisten tekijöiden osuus oireiden syntyyn. Diagnosoinnissa neuvolat, päivähoito ja kouluterveydenhuolto ovat avainasemassa. Erikoissairaanhoidon roolin tulisi olla täydentävä.

Matti Koivikko

MBD-lapsen kuntoutus

MBD-lapsen tukitoimien suunnittelu lähtee lapsen ongelmien huolellisesta kartoituksesta. Kuntoutuksen ja hoidon perusta on

Raija Korpela

Paklitakseli - lupaava uusi sytostaatti

Paklitakselia on käytetty Suomessa vajaan vuoden ajan lähinnä metastasoineen syövän hoidossa. Eniten lääkettä on tutkittu laajalle levinneen munasarjasyövän hoitona, Yhdysvalloissa se on nyt hyväksytty myös rintasyövän hoitomuodoksi. Paklitakselivalmiste sai äskettäin myyntiluvan Suomessa. Lääkkeellä on saatu lupaavia tuloksia potilaille, joille muut syöpälääkkeet eivät enää ole tehonneet.

Pentti Klefström, Pentti Gröhn

Narkolepsian hoito

Narkolepsia on potilaalle suurta haittaa aiheuttava uni-valverytmin häiriö, jossa on kaksi pääoiretta, poikkeava nukahtelu ja katapleksia. Se on melko harvinainen sairaus, mutta sen, samoin kuin muiden unihäiriöiden, diagnostiikka on vasta viime vuosikymmeninä tarkentunut. Narkolepsian hoito on haasteellista ja edellyttää kliinikolta kokemusta. Usein potilas tarvitsee useampia lääkkeitä. Suomessa narkolepsian hoidossa eniten käytettyjen lääkkeiden saatavuus on muuttunut, ja näin hoitolinjoja joudutaan jonkin verran tarkistamaan. Hoidossa on tärkeää painottaa myös muiden kuin lääkkeellisten keinojen merkitystä.

Christer Hublin

Antihistamiinit allergisen nuhan hoidossa

Histamiini on allergisen reaktion lukuisista välittäjäaineista tärkein ja aiheuttaa kaikkia nuhan klassisia oireita. Antihistamiinit vaikuttavat pääasiassa vain histamiinista johtuviin oireisiin eivätkä siksi parhaimmillaankaan auta nuhaan täydellisesti. Ne tehoavat paremmin akuuttiin ja lievään kuin pitkään jatkuneeseen ja vaikeaoireiseen nuhaan. Käytännössä antihistamiinit ovat usein ensimmäinen lääkeryhmä, jolla allergista nuhaa aletaan hoitaa. Jotta kunnioitus hyviä, mutta väärin käytettyinä jopa vaarallisia lääkkeitä kohtaan säilyisi, antihistamiineja ei tulisi laajassa mitassa vapauttaa käsikauppaan.

Pirkko Ruoppi

Lihasvammojen synty ja hoito

Lihasvammat ovat yleisimpiä liikuntaharrastusten yhteydessä syntyvistä vammoista. Niitä esiintyy myös tapaturmissa saatujen ruhjevammojen ja luunmurtumien yhteydessä. Lihasvamman hoito alkaa immobilisaatiolla; se rajoittaa vammautuneen alueen kokoa ja sallii sidekudoksen tuotannon alkaa häiriöttä. Varhain aloitettu vammautuneen raajan mobilisoiminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta uusiutuvat lihassäikeet asettautuisivat vammautumattomien lihassyiden suuntaisiksi ja lihaksen vetolujuus muodostuisi alkuperäistä vastaavaksi. Kirurgista hoitoa tarvitaan poistettaessa kookkaita hematoomia vamma-alueelta. Joskus on tarpeen liittää revenneet ja toisistaan etääntyneet lihaksen päät toisiinsa kirurgisesti.

Matti U.K. Lehto

Seerumin arabinitolipitoisuuden määritys systeemisen kandidoosin diagnostiikassa

Systeemisen kandidoosin varma diagnoosi edellyttää parenkyymielimen histologista tai mikrobiologista tutkimusta tai hiivan toistuvaa eristystä veriviljelystä. Käytännössä taudinmäärityksen tueksi tarvitaan usein immunologisten ja kemiallisten laboratoriolöydösten antamaa viitteellistä tietoa. Hiivan aineenvaihduntatuotteiden, kuten arabinitolin, kemiallinen määritys seerumista on yksi vaihtoehto tämän vaikeasti diagnosoitavan taudin tutkimusarsenaaliin.

Leena Lehtonen

Apuvälineet unenaikaisten hengityshäiriöiden hoidossa

Hengityshäiriöiden ilmaantumista unen aikana voidaan vähentää tai estää erilaisilla apuvälineillä, ja niillä onkin nykyään merkittävä osa unenaikaisten hengityshäiriöiden hoidossa. Ylähengitysteiden tukkeutumistaipumukseen unen aikana voidaan jonkin verran vaikuttaa yksinkertaisillakin apuvälineillä, kuten nenänlaajentimella tai selinmakuuta vaikeuttavalla tennispallolla. Näitä voidaan kokeilla kuorsauksen ja lievän asennosta riippuvaisen uniapnean hoidossa. Nasaalisen ylipainehengityslaitteen avulla voidaan ylähengitysteiden ahtautuminen unen aikana kokonaan estää, ja se onkin nykyään tärkein obstruktiivisen uniapneaoireyhtymän hoitomuoto. Vaikeisiin rintakehän epämuodostumiin ja neuromuskulaarisairauksiin liittyvää huomattavaa hengityksen vaimenemista unen aikana voidaan estää avustamalla ventilaatiota noninvasiivisesti nenämaskin kautta paine- tai tilavuussäätöisen ventilaattorin avulla. Kroonisessa obstruktiivisessa keuhkosairaudessa, jossa hypoksemia voimistuu unen aikana, käytetään jatkuvaa happihoitoa esimerkiksi happirikastimen avulla.

Pirkko E. Brander

Milloin paranoidisen vanhuksen hoidossa tarvitaan konsultaatiota tai työnohjausta?

Paranoidisuus vääristää todellisuutta ja hankaloittaa siksi potilaan ja hänen läheistensä elämää. Paranoidisuuden taustalla voi olla elimellisiä, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Paranoidisuuden diagnostiikka ja hoito edellyttävät monipuolista osaamista sekä vakaata ammatillisuutta. Paranoidisen vanhuksen arviointi ja hoito voi vaikeimmillaan muodostua ongelmavyyhdeksi, jossa lääkäri tarvitsee apua paitsi omaisilta ja työtiimiltään, myös useiden erikoisalojen konsulteilta ja työnohjaajalta.

Matti Isohanni

Epileptisten kohtausten erotusdiagnostiikka

Kun potilas saa toistuvasti tajunnanmenetyskohtauksia, joudutaan useimmiten pohtimaan, onko kyseessä epilepsia. Epilepsiakohtauksia muistuttavia häiriöitä voivat aiheuttaa monet sairaustilat. Tajunnanhäiriökohtaukset ovat useimmiten lyhyitä ja potilas on jo tajuissaan tutkimuksiin tullessaan. Erotusdiagnostiikan kulmakivi on huolellinen anamneesi. Tässä katsauksessa käsitellään tavallisimpia epilepsian erotusdiagnostisia ongelmia ja pohditaan eri tutkimusmenetelmien merkitystä diagnostiikassa.

Tapani Keränen, Matti Sillanpää, Paavo Riekkinen

Allergiset silmätulehdukset ja niiden käypä hoito

Allergiset silmätulehdukset ovat hyvin yleisiä. Tavallisimpia ovat atooppiseen allergiaan liittyvät konjunktiviitit, joihin voi liittyä myös luomioireita. Alttius silmätulehduksille periytyy, ja sitä esiintyy 20-40 %:lla väestöstä. Allergisista silmätulehduksista noin puolet on kausiluonteisia. Atooppiset sairaudet ovat ilmeisesti lisääntyneet teollisuusmaissa viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana, ja yli miljoonasta atooppisen taipumuksen omaavasta suomalaisesta arviolta 10-15 %:lla on silmäoireita. Ne voivat olla atopian ainoa ilmenemismuoto, jolloin ihon pistokokeet tai seerumin spesifisen IgE:n määritykset ovat joskus negatiivisia. Tämä onkin johtanut allergisten silmätulehdusten alidiagnostiikkaan ja vääriin hoitoihin. Allergiassa paras hoito on aiheuttajan eliminointi, mutta kun se ei ole mahdollista, oireet pyritään saamaan kuriin sopivalla paikallislääkityksellä.

Osmo Kari

Luuydintilaan annettava infuusio edelleen käyttökelpoinen nestehoidossa

Luuydintilaan annettu infuusio on helppo ja nopea tekniikka nesteytyksen aloittamiseksi erityisesti tilanteissa, joissa laskimokanyylin laittaminen on hankalinta. Erityisen hyödyllinen se on sokissa olevien pienten lasten hoidossa. Tekniikka on helppo oppia ja luuydintilaan voidaan turvallisesti antaa myös tarvittavia lääkkeitä. Tarkoin seurattuna ja lyhytaikaisessa käytössä luuhun annettuun infuusioon ei liity merkittäviä komplikaatioita.

Markku Leskinen, Mikko Remes, Matti Uhari

Paranoidisen vanhuspotilaan hoito

Paranoidiset oireet ovat yleisiä vanhuudessa; on arvioitu, että jopa noin 40 % psykogeriatrisista sairaalapotilaista kärsii jonkinasteisista paranoidisista oireista. Paranoidisuus voi olla "puhdasta" epäluuloa, mutta harhaluuloja esiintyy myös erilaisten somaattisten tai psykiatristen sairaustilojen yhteydessä. Potilaan hoito alkaa hyvästä perusselvittelystä, tarkasta somaattisesta ja psykiatrisesta tutkimuksesta sekä diagnoosin asettamisesta. Aluksi pyritään selvittämään, onko tilanteelle mitään tehtävissä. Oleellista on vaikuttaa itse syihin, ei vain oireisiin. Perussyytä etsittäessä saatetaan ajoittain tarvita normaalien rutiinitutkimusten ohella myös pään kuvantamismenetelmiä tai neuropsykologista tutkimusta.

Maija Savijärvi, Pirkko Hiltunen, Matti Viukari

Takriinilääkitys Alzheimerin taudin hoidossa

On kulunut liki 90 vuotta siitä, kun saksalainen lääkäri Alois Alzheimer kuvasi nimeään kantavan dementoivan sairauden. Vasta nyt, varhaisdiagnostiikan kehityttyä, on ensimmäistä kertaa mahdollista lievittää taudin aiheuttamia oireita ja mahdollisesti hidastaa taudin etenemistä. Tämä on onnistunut osalla potilaista antikoliiniesteraasilääkkeellä, takriinilla (THA). FDA hyväksyi syyskuussa 1993 lääkkeen käyttöön Yhdysvalloissa indikaatiolla lievä tai keskivaikea Alzheimerin tauti. Suomessakin myyntilupahakemus on tiettävästi jätetty.

Kari Alhainen, Raimo Sulkava, Timo Erkinjuntti, Paavo Riekkinen

Vanhuusiän paranoidisuus - sairaus vai yritys selviytyä?

Vanhuusiän paranoidisuutta voidaan tarkastella tautiluokituksen kriteeristöjen pohjalta sairautena. Iäkkäiden harhaluulohäiriöihin liittyy melko usein erilaisia aistiharhoja ja somaattisia tuntemuksia, ja tästä syystä 1950-luvulta peräisin olevan myöhäisiän parafrenia -käsitteen tarpeellisuutta on alettu uudelleen pohtia. Vanhojen ihmisten paranoidisuuden oirekuvan sisältöön on myös kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Kognitiivisen psykologian viitekehystä käyttävän mallin mukaan paranoidisuuden kehittyminen on tulkittavissa vanhuksen yritykseksi sopeutua tilanteeseen, joka ylittää psyykkisen sietokyvyn.

Raimo K.R. Salokangas, Tuula Saarela

Lääkkeiden ja alkoholin aiheuttaman unettomuuden hoito

Alkoholin ja lääkeriippuvuuden aiheuttamien unihäiriöiden hoidossa tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Lääkäristä voi tuntua vaikealta ohjata lääkkeitä pakonomaisesti pyytävää potilasta muiden hoitomuotojen piiriin. Se kuitenkin kannattaa, sillä hyvä hoitosuhde, paneutuminen potilaan ongelmiin ja vähitellen pienentyvät lääkeannokset tepsivät.

Antti Holopainen

Oikaisu. Alfentaniiliannoksissa virhe

Lasten toimenpidekivun hoitoa koskevaan Pauli Ryhäsen artikkeliin (SLL 11/94, s.1145-1149) oli toimituskäsittelyn aikana pujahtanut mittayksikkövirhe. Opiaatit-kappaleessa esiintyvien alfentaniilimäärien tulee olla 20 myyg/kg ja alle 15 myyg/kg.

Liikunta sepelvaltimotautipotilaan kuntoutuksena

Liikkuminen edistää sepelvaltimotautipotilaan toipumista akuutista infarktista tai ahtaumien invasiivisten hoitojen jälkeen. Suorituskyvyn kohentamiseksi riittää puoli tuntia voinnin mukaan kohtalaisen tehokasta liikuntaa lähes päivittäin. Intensiivisellä harjoittelulla voidaan saada suotuisia muutoksia sydänlihaksen toimintaan ja verenkiertoon sekä vähentää ateroskleroosia. Myös suuren etuseinäinfarktin sairastaneet sekä sydämen vajaatoimintapotilaat voivat hyötyä heille sopivasta liikuntaohjelmasta, vaikka iskemia ja vajaatoiminta rajoittavatkin suorituskyvyn paranemista.

Helena Hämäläinen