Vanhuusiän paranoidisuus - sairaus vai yritys selviytyä?

Vanhuusiän paranoidisuutta voidaan tarkastella tautiluokituksen kriteeristöjen pohjalta sairautena. Iäkkäiden harhaluulohäiriöihin liittyy melko usein erilaisia aistiharhoja ja somaattisia tuntemuksia, ja tästä syystä 1950-luvulta peräisin olevan myöhäisiän parafrenia -käsitteen tarpeellisuutta on alettu uudelleen pohtia. Vanhojen ihmisten paranoidisuuden oirekuvan sisältöön on myös kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Kognitiivisen psykologian viitekehystä käyttävän mallin mukaan paranoidisuuden kehittyminen on tulkittavissa vanhuksen yritykseksi sopeutua tilanteeseen, joka ylittää psyykkisen sietokyvyn.

Raimo K.R. Salokangas, Tuula Saarela

Lääkkeiden ja alkoholin aiheuttaman unettomuuden hoito

Alkoholin ja lääkeriippuvuuden aiheuttamien unihäiriöiden hoidossa tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Lääkäristä voi tuntua vaikealta ohjata lääkkeitä pakonomaisesti pyytävää potilasta muiden hoitomuotojen piiriin. Se kuitenkin kannattaa, sillä hyvä hoitosuhde, paneutuminen potilaan ongelmiin ja vähitellen pienentyvät lääkeannokset tepsivät.

Antti Holopainen

Oikaisu. Alfentaniiliannoksissa virhe

Lasten toimenpidekivun hoitoa koskevaan Pauli Ryhäsen artikkeliin (SLL 11/94, s.1145-1149) oli toimituskäsittelyn aikana pujahtanut mittayksikkövirhe. Opiaatit-kappaleessa esiintyvien alfentaniilimäärien tulee olla 20 myyg/kg ja alle 15 myyg/kg.

Liikunta sepelvaltimotautipotilaan kuntoutuksena

Liikkuminen edistää sepelvaltimotautipotilaan toipumista akuutista infarktista tai ahtaumien invasiivisten hoitojen jälkeen. Suorituskyvyn kohentamiseksi riittää puoli tuntia voinnin mukaan kohtalaisen tehokasta liikuntaa lähes päivittäin. Intensiivisellä harjoittelulla voidaan saada suotuisia muutoksia sydänlihaksen toimintaan ja verenkiertoon sekä vähentää ateroskleroosia. Myös suuren etuseinäinfarktin sairastaneet sekä sydämen vajaatoimintapotilaat voivat hyötyä heille sopivasta liikuntaohjelmasta, vaikka iskemia ja vajaatoiminta rajoittavatkin suorituskyvyn paranemista.

Helena Hämäläinen

Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko on tavallinen, usein huomattavasti elämää rajoittava oireyhtymä. Viime aikoihin saakka sitä ei ole osattu diagnosoida riittävän hyvin, ja myös hoito on ollut puutteellista. Ahdistuneisuushäiriöiden tutkimus on tuonut tämänkin häiriön hoitoon uusia mahdollisuuksia.

Esa Leinonen, Ulla Lepola, Hannu Koponen

Paniikkihäiriön vaikutus terveyskäyttäytymiseen - hoidon haasteet

Paniikkihäiriö on lääketieteen käsitteenä nuori. Se on oirekuvaan perustuva taudinmääritys, ja sellaisena se on tuonut ihmisille uuden mahdollisuuden ilmaista ahdistustaan. Paniikkihäiriöpotilaat käyttävät runsaasti terveydenhuollon palveluja. Jos häiriö jää huomiotta, potilas saattaa ohjautua tarpeettomasti kalliisiin ja monimutkaisiin tutkimuksiin, joilla pyritään sulkemaan pois harvinaisia elimellisiä sairauksia. Selittämättömistä somaattisista oireista kärsivän potilaan tilannetta ei myöskään helpota toteamus, että häntä ei vaivaa mikään. Oireiden psykodynaaminen tarkastelu antaa mahdollisuuden taustalla olevan ahdistuksen käsittelyyn. Paniikkihäiriöpotilaan hoito on haaste lääketieteen erikoisalojen ja terveydenhuollon ammattiryhmien yhteistyölle.

Hannu Holm

Lasten toimenpidekivun hoito

Lasten leikkauksiin liittyvän kivun tutkimus yleistyi 1980-luvun puolivälin jälkeen. Se on osoittanut, että vanhat myytit lasten ja erityisesti pienten lasten aikuisia vähäisemmästä kyvystä kokea kipua ja reagoida siihen eivät pidä paikkaansa. Tämä on johtanut leikkauskivun hoidon paranemiseen lapsia hoitavissa yksiköissä. Lasten kipua hoidetaankin meillä nykyisin suhteellisen hyvin suurten leikkausten aikana ja jälkeen. Kivun lievitys on kuitenkin edelleen ongelmallista pienten, leikkaussalin ulkopuolella tehtävien kipua tuottavien toimenpiteiden yhteydessä. Tässä katsauksessa käsitellään kipuongelmien esiintymistä ja niiden hoitoa juuri tällaisten toimenpiteiden näkökulmasta.

Pauli Ryhänen

Potilaiden väkivallan kohtaaminen Katsaus uusimpiin tutkimuksiin

Psykiatristen potilaiden väkivaltaisuuden on todettu viime vuosina lisääntyneen. Yleisimmin tämä väkivalta kohdistuu hoitohenkilökuntaan ja erityisesti hoitajiin. Jotta osastojen toimintakyky säilyisi ja paranisi, on tärkeää ymmärtää väkivaltaisuuteen liittyvät tekijät ja kehittää henkilökunnan taitoa väkivallan kohtaamiseen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitellään uusimpia potilaiden väkivaltaisuuteen liittyviä tutkimuksia keskittyen sellaisiin, joissa käsitellään pääasiassa psykiatristen potilaiden väkivaltaista käyttäytymistä ja sen kohtaamista hoitotilanteissa.

Jaakko Seikkula, Jyrki Keränen

Lapsen virtsatieinfektio

Lasten virtsatieinfektion diagnoosin tulee olla varma, koska väärä diagnoosi johtaa turhaan hoitoon ja altistaa lapsen tarpeettomille tutkimuksille. Munuaistasoisen infektion hoidon pituus on vähintään 10 vuorokautta. Imeväisten hoito aloitetaan sairaalassa laskimonsisäisellä antibiootilla ja sitä jatketaan kuumeen laskettua suun kautta, leikki- ja kouluikäisten lieväoireiset munuaistasoisetkin infektiot voidaan sen sijaan hoitaa kokonaan suun kautta annetulla lääkityksellä avohoidossa. Kystiitin hoidoksi riittää 5 päivän mittainen lääkitys. Infektion jälkeen kaikille lapsille pitää tehdä munuaisten ja virtsateiden kaikukuvaus ja viittä vuotta nuoremmille myös miktiokystografia. Jatkotutkimukset määräytyvät löydösten perusteella.

Niilo-Pekka Huttunen, Matti Uhari

Alkoholinkäytön vaikutukset raskauteen ja syntyvän lapsen ennuste

Valtaosa odottavista suomalaisäideistä tuntee alkoholin sikiölle aiheuttamat riskit. Tästä huolimatta noin 650 sikiötä on vuosittain vaarassa vaurioitua äidin alkoholinkäytön vuoksi. Runsaasti juovien äitien raskaudet ovat selviä riskiraskauksia, ja niiden hoito onkin syytä keskittää äitiyspoliklinikkaan mahdollisimman varhain. Äidin alkoholinkäytön vähentäminen edellyttää hoitohenkilökunnalta pitkäjänteistä työtä joko poliklinikoissa tai tarvittaessa osasto-olosuhteissa. Myös syntyneen lapsen kehityksen seurannasta on huolehdittava.

Erja Halmesmäki, Ilona Autti-Rämö

Akuutit polven kapseli- ja nivelsidevammat

Suurin osa lasten sekä aikuisten polvivammoista on hyväennusteisia nivelsiteiden venähtymiä. Varoittava oire akuutin vamman yhteydessä on veripolvi tai muu voimakas, kudosvaurioon viittaava turvotus. Veripolven tavallisin syy on tuore eturistisiteen repeämä. Anestesiassa tehdyllä tutkimuksella, artroskopialla tai magneettikuvauksella saadaan epäselvissä tapauksissa varma diagnoosi. Osittaiset nivelsiderepeämät tulee hoitaa konservatiivisesti tehokkaalla kuntoutuksella. Leikkaus tulee useimmiten kyseeseen täydellisissä repeämissä ja yhdistelmävammoissa.

Arsi Harilainen, Jerker Sandelin, Pentti Kallio

Fasettiniveleen annetun lääkeinjektion merkitys selkäkivun hoidossa

Nykyään katsotaan, että vähäinen osa selkäkivuista on lähtöisin lannerangan fasettinivelistä. Satunnaistetussa hoitotutkimuksessa fysiologinen keittosuolaliuosinjektio fasettiniveleen sai kuitenkin aikaan yhtä hyvän hoitotuloksen kuin suuri annos kortisonia yhdistettynä puudutteeseen. Injektiohoidolla oli edullinen lyhytaikainen vaikutus työkykyyn, kipukokemukseen ja objektiiviseen toimintahäiriöindeksiin. Hyvää hoitotulosta ennustivat melkoisesta mittaristosta vain normaali sairauskäyttäytyminen ja ikä, ei lääkeinjektio niveleen tai sen ympäristöön. Ennusteen määrää siten ensisijaisesti potilaan spontaani paranemistaipumus biopsykososiaalisella tasolla ja normaali sairauskäyttäytyminen. Injektiohoidon hyötynä voidaan katsoa olevan selkäkipukierteen katkaiseminen.

Gustaf Lilius, Erkki M. Laasonen, Pertti Myllynen, Arsi Harilainen

Tyvi- ja okasolusyöpien kliiniset piirteet

Tyvi- ja okasolusyöpien tärkein aiheuttaja on auringon UV-säteily; riskitekijöinä pidetään huonosti ruskettuvaa ihoa, korkeaa ikää ja sinisiä silmiä. OYKS:n potilaista kerätyn aineiston pohjalta näyttää, että lähes kaikki tyvi- ja okasolusyövät sijaitsevat pään ja kaulan alueella. Tyvisolusyöpiä oli eniten nenän iholla ja okasolusyöpiä korvalehdissä. Miesten okasolusyövät olivat selvästi vähemmän erilaistuneita kuin naisten.

Ari Koskinen, Aarne Oikarinen

Lasten ahdistuneisuushäiriöiden lääkehoito

Ahdistuneisuushäiriöt alkavat usein jo lapsuudessa. Ne ovat pitkäaikaisia häiriöitä, ja niistä koituvat haitat toimintakyvyn ja elämän laadun kannalta ovat lapsilla yhtä suuria ongelmia kuin aikuisilla. Lasten ahdistuneisuuden lääkehoidon tuloksellisuutta ei ole juurikaan tutkittu. Sopivaan psykoterapiaan ja perheen tukemiseen yhdistettynä oikealla lääkehoidolla voidaan kuitenkin ilmeisesti auttaa huomattavaa osaa vaikeasta ahdistuneisuudesta kärsivistä lapsista ja nuorista.

Ulla Lepola, Hannu Koponen, Esa Leinonen, Erkka Syvälahti

Ajankohtaista myrkytysten ensiapuneuvonnasta

Myrkytystietokeskukseen tulee nykyään runsaat 28 000 puhelua vuodessa. Jotkut kysymykset aineiden myrkyllisyydestä ja myrkytysten hoidosta ovat toistuvia. Myrkytysten hoitolinjat muuttuvat ajan myötä ja vaihtelevat eri maissa. Suomessa, kuten myös Ruotsissa, on mm. luovuttu rutiininomaisesta oksettamisesta oksetusjuurisiirapilla sekä parafiiniöljyn antamisesta lievissä petrokemian aiheuttamissa myrkytyksissä.

Jussi Vilska, Marja Kinos, Anne Lamminpää

Lyhytpsykoterapiat - aktiivista osallistumista muutokseen

Lyhytpsykoterapiat ovat kehittyneet useiden teorioiden pohjalta. Yhteistä niissä on hoitojaksojen melko lyhyt, etukäteen määritelty kesto, keskittyminen valikoituihin potilaan oireisiin ja ongelmiin sekä terapeutin aktiivisuus, joka haastaa potilaan irrottautumaan passiivisesta uhriajattelusta ja luomaan aktiivisen suhteen oireiluunsa ja ongelmiinsa. Lyhytterapiat soveltuvat ensihoidoksi lähes kaikille potilaille, joille yksilö- ja perheterapia on aiheellinen. Lyhytterapia ei ole laimennettua psykoanalyysia tai palvelujen niukentamista, vaan oma hoitomuotonsa erityispiirteineen.

Riika Pirkkanen

Nivelreuman kehittyvä kirurginen hoito

Keskimäärin joka kolmas reumapotilas tarvitsee kirurgista hoitoa. Suomessa tämä merkitsee noin 7 000-9 000:ta leikkausta vuodessa. Toimenpiteiden indikaatiot jaetaan pakottaviin ja relatiivisiin. Pakottavia ovat esimerkiksi hermopinne tai jännevaurio, atlantoaksiaalinen subluksaatio, johon liittyy neurologisia oireita, purentaokkluusio ja haittaavat reumakyhmyt tai bursat. Relatiivisia indikaatioita ovat esimerkiksi lääkehoitoon vastaamaton niveltulehdus, pitkittynyt särky ja kipu, paha nivelen virheasento ja jäykkyys.

Matti U.K. Lehto, Mauri Lehtimäki

Hapen vaihdunnan perusteita ja käytännön ongelmia

Hapensaannin ja hengityskaasujen vaihdunnan arviointi kuuluvat varsin monilla erikoisaloilla lääkäreiden jokapäiväiseen työhön. Hapen aineenvaihduntaan liittyvät fysiikan, fysiologian ja patofysiologian perustiedot antavat selkeän pohjan näille arvioille. Artikkelissa esitellään kyseisiä perusteita ja havainnollistetaan esimerkein niiden soveltamista potilashoidossa.

Juhani Partanen

Alkoholihaittojen sekundaaripreventio - perusterveydenhuollon tärkeä haaste

250 000-500 000 suomalaisen alkoholinkulutus on niin runsasta, että se ylittää terveysriskirajat ja voidaan puhua suurkulutuksesta. Perinteisesti terveydenhuollossa on hoidettu alkoholin suurkuluttajia vasta erilaisten psyykkisten tai somaattisten oireiden ilmaannuttua. Ennaltaehkäisyyn ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Kuitenkin tämänhetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että suurkuluttajiin kohdistuvalla sekundaaripreventiolla eli varhaisilla ehkäisy- ja hoitotoimenpiteillä alkoholihaittoja voitaisiin tehokkaasti ja kohtuullisin kustannuksin vähentää. Jotta tarvittava motivaatio ja hoitovalmiudet saavutettaisiin, perusterveydenhuollon henkilöstö tarvitsee koulutusta. Kirjoituksessa esitellään uutta tietoa sekundaaripreventiosta ja sen toteuttamismahdollisuuksista perusterveydenhuollossa.

Pekka Sillanaukee, Päivi A. Sillanaukee, Antti Suokas, Kalervo Kiianmaa, Kaija Seppä

Sepelvaltimoiden pallolaajennushoito Onnistuminen, komplikaatiot ja ahtaumien uusiminen OYKS:ssa vuosina 1984-1991

Pallolaajennus on vaikeankin sepelvaltimotaudin tehokas ja turvallinen sekä monissa maissa yleisesti käytetty hoitomuoto. OYKS:ssa 90-luvun alkuun mennessä tehdyistä 500 peräkkäisestä toimenpiteestä onnistui teknisesti 87 %. Ahtaiden suonten hoidoista onnistui selvästi suurempi osa kuin täysin tukkeutuneiden. Merkittäviä komplikaatioita oli vajaassa 6 %:ssa toimenpiteistä; niiden esiintyminen väheni ja vaikeusaste lievittyi selvästi kokemuksen myötä. Pallolaajennusten yhteydessä kuoli kaksi potilasta, joista molemmat kuuluivat ensimmäisten sadan potilaan ryhmään. Tavallisin toimenpiteeseen liittyvä haitta on uuden ahtauman kehittyminen laajennettuun suoneen myöhemmin. Tässä aineistossa restenoosi aiheutti vajaalle viidesosalle potilaista uuden pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen.

Juhani Airaksinen, Markku Linnaluoto, Timo Kokkonen Heikki Pölkki, Heikki Huikuri, Juhani Koistinen, Markku Ikäheimo