Matala seerumin HDL-kolesterolipitoisuus ja geenimuutokset

Pieni seerumin HDL (high density lipoprotein)-kolesterolin pitoisuus on sepelvaltimotaudin riskitekijä ja ennenaikaiseen sepelvaltimotautiin sairastuneitten potilaitten yleisin lipidiaineenvaihdunnan häiriö. Useat eri tekijät säätelevät HDL-kolesterolin määrää, mutta perinnöllisten tekijöitten osuudeksi on arvioitu jopa puolet. Useimmiten HDL-kolesterolin periytymistapa on tuntematon ja mahdollisesti usean eri geenin säätelemä, eikä väestötasolla merkittävää HDL-kolesterolin pitoisuutta madaltavaa geenivirhettä ole löydetty.

Helena E. Miettinen

Synnynnäinen palleatyrä ja eventraatio

Pallean synnynnäiset epämuodostumat ovat merkittävä vastasyntyneenä leikkaushoitoa vaativa tautiryhmä. Tässä työssä selvitettiin näiden epämuodostumien esiintyvyyttä, leikkaushoidon tuloksia sekä pitkäaikaistuloksia.

Kari Vanamo

Insuliinin vaikutuksia ylä- ja alaraajan lihasten verenvirtaukseen ja glukoosinkäyttöön

Lukuisten aineenvaihduntavaikutustensa ohella insuliinilla on myös hemodynaamisia vaikutuksia: insuliini lisää mm. sydämen sykenopeutta, minuuttitilavuutta ja alentaa diastolista verenpainetta. Korkeat insuliinipitoisuudet lisäävät myös erityisesti luurankolihaksen verenvirtausta. Insuliinin vasodilatoiva vaikutus välittyy endoteelin typpioksidin synteesin kautta. On esitetty, että insuliiniresistenssi eli insuliinin alentunut teho lisätä lihaskudoksen glukoosinkäyttöä esimerkiksi ylipainoisilla ihmisillä, hypertoonikoilla ja aikuistyypin diabeetikoilla saattaisi osittain johtua heikentyneestä insuliinin vasodilatoivasta vaikutuksesta, joka rajoittaisi insuliinin ja sen tärkeimmän substraatin, glukoosin, pääsyä lihaskudokseen.

Tapio Utriainen

Sairaalapalvelujen tasa-arvo Suomessa

Terveyspolitiikan keskeisenä tavoitteena Suomessa on viime vuosikymmenien aikana ollut terveyden ja terveydenhuollon tasa-arvo. Terveydenhuollossa tasa-arvolla on tarkoitettu väestön mahdollisuutta käyttää tarvitsemiaan palveluita taloudellisista edellytyksistä tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Tavoitteella on perusteltu 1960-luvulta lähtien terveydenhuoltojärjestelmän merkittävimpiä uudistuksia, kuten sairausvakuutusjärjestelmää ja kansanterveyslakia. Yleensä suomalaisen terveydenhuollon on katsottu onnistuneen toteuttamaan hyvin tasa-arvotavoitetta. Tätä käsitystä on perusteltu mm. terveyspalvelujen käyttöä koskevien väestöhaastattelujen tuloksilla. Näissä tutkimuksissa, esim. KELAn ja lääkintöhallituksen toteuttamissa Terveysturvan väestötutkimuksissa, ei kuitenkaan ole pienten väestöotoksien takia ollut mahdollista arvioida pätevästi sairaalapalvelujen sosiaaliryhmäeroja.

Ilmo Keskimäki

Pitkäkestoisen estradioliannostelun tehokkuus vaihdevuosien hormonihoidossa

Vaihdevuosien hormonihoito on lisääntynyt viime vuosina, mutta hormonien käyttö on usein sangen lyhytkestoista. Hormonihoidon hyötyjen säilyttäminen luuston ja verenkiertoelimistön kannalta puoltaisi mahdollisimman pitkäkestoista hoitoa. Annostelua harventamalla voidaan käyttömyöntyvyyttä parantaa. Tämä on mahdollista käyttämällä parenteraalisia annostelutapoja (esim. lääkelaastarit ja ihon alle asetettavat lääkekapselit). Niillä vältetään ensikierron vaiheet, jotka ovat tyypilliset oraaliselle annostelulle. Parenteraalisella hoidolla on lisäksi saavutettavissa tasaisemmat hormonin veripitoisuudet kuin tablettihoidolla.

Satu Suhonen

Kokeellisen patologisen kivun mekanismeista

Kipujärjestelmän tehtävänä on varoittaa mahdollisesta kudostuhosta tai kudosvaurion jo tapahduttua taata optimaaliset olosuhteet vaurion paranemiselle. Erilaisten hermovammojen tai hermoja vaurioittavien sairauksien seurauksena elimistön kivunsäätelyjärjestelmän toiminta saattaa muuttua. Kipu muuttuu krooniseksi, tarpeettomaksi kärsimykseksi. Lyhytkestoisen, akuutin kivun hoidossa yleisesti käytetyt tulehduskipulääkkeet ja opiaatit menettävät tehoaan kivun kroonistuessa. Tämän vuoksi tarvitaan lisää tutkimustietoa kroonisen kivun perusmekanismeista, jotta voitaisiin kehittää parempia hoitomuotoja tällaisista kiputiloista kärsiville ihmisille.

Heikki Mansikka

Suun kautta annettava poliorokote ja sen mahdolliset haittavaikutukset sikiöön

Poliovirus voi aiheuttaa paitsi vakavia (jopa letaaleja) keskushermosto-oireita, myös usein elinikäisiä velttohalvauksia raajoihin, ja se voi kulkeutua äidin verenkierrosta istukan läpi sikiöön. Suomessa on käytetty 1960-luvun alusta lähtien vain pistoksena annettavaa, kuolleita viruksia sisältävää rokotetta, jolla ei ole sivuvaikutuksia. Syksyllä 1984 Suomessa esiintyneen polioepidemian pysäyttämiseksi päätettiin koko väestö rokottaa suun kautta sokeripalan mukana annettavalla, eläviä, taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä polioviruksia sisältävällä rokotteella. Tämä elävä rokote voi aiheuttaa harvinaisena sivuvaikutuksena pysyviä velttohalvauksia. Elävää poliorokotetta käytettäessä ei voida jättää rokottamatta raskaana olevia naisia, sillä rokotevirus leviää rokotetusta toiseen hengitysilman mukana pisaratartuntana, kuten "villi"viruskin. Aivan raskautensa alussa olevat naiset eivät vielä ole tietoisia tilastaan, eivätkä he sen vuoksi voi välttää rokotteen ottamista.

Tiina Harjulehto-Mervaala

Hydrokefalialasten kasvu ja murrosiän kehitys

Hydrokefalialasten ennuste on parantunut huomattavasti sunttileikkausten tultua käyttöön 1950-luvulla. Kuolleisuus on vähentynyt 50 %:sta ennen 1960-lukua noin 15 %:iin 1980-luvulla. Kuitenkin hydrokefalialapsilla esiintyy neurologisia ongelmia. Karsastusta on joka toisella, epilepsiaa joka kolmannella, näkökykyyn liittyviä ongelmia joka neljännellä ja älyllistä kehitysvammaisuutta vajaalla viidenneksellä. Lisäksi hydrokefalialapsilla on sunttihoitoon liittyviä komplikaatioita kuten infektioita, mekaanisia ongelmia, tukoksia ja likvorin ylijuoksutuksesta eli ns. slit-tilanteesta johtuvia ongelmia.

Tuija Löppönen

Kouluikäisten lasten terveyteen liittyvän elämänlaadun mittaaminen

Vaikka aikuisten elämänlaadun tutkimus on hyvässä vauhdissa, hyvin vähän tiedetään lasten kokemasta elämänlaadusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää kouluikäisille lapsille soveltuva subjektiivinen, geneerinen, moniulotteinen elämänlaatumittari, jotta voitaisiin selvittää minkälaisia vaikutuksia erilaisilla sairauksilla ja hoitomuodoilla on kouluikäisten lasten ja nuorten terveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Marjo Apajasalo

Nuorten tiedot seksuaaliasioista, sukupuoliasenteet ja seksuaalikäyttäytyminen Virossa ja Suomessa

Alle 20-vuotiaiden tyttöjen synnytysten ja aborttien lukumäärät Virossa ovat 1990-luvulla olleet hälyttävän suuria. Vuonna 1992 alle 20-vuotiaista päätyi aborttiin 55,5 ja synnytti 49,9 tuhatta ikäluokan naista kohti. Suomessa vastaavat luvut olivat 9,7 ja 11,2. Tärkeänä erojen syynä oli ehkäisyvälineiden huono saatavuus Virossa. Tilastojen vertailu herätti kysymyksen minkälainen valmius virolaisnuorilla on sukupuolielämän aloittamiseen ja ehkäisyn käyttöönottoon. Väitöskirjatyön tavoitteena oli koota perustietoa virolaisnuorten seksuaalikäyttäytymisestä, sukupuolitiedoista ja moraaliasenteista sekä löytää erilaisuudet niissä asioissa virolais- ja suomalaisnuorten välillä.

Krista Papp

Some aspects of intermediate metabolism in diabetes mellitus type I

Existing analyses of intermediate metabolism in insulin-dependent diabetes mellitus in youth have been based primarily on adults. Very few investigators have conducted this type of research on children, and those who have, did not take into account the possible influence of additional factors (sex, age, and the duration of the disease).

Ewa Zienkiewicz

Diabeteksen esiintyvyys iäkkäillä

Tämä epidemiologinen tutkimus käsittelee iäkkäiden diabetesta ja heikentynyttä glukoosinsietoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata diabeteksen ja heikentyneen glukoosinsiedon esiintyvyyttä ja niihin liittyviä oireita, koettua terveyttä, toimintakykyä, ennustetekijöitä ja kuolleisuutta tietyn maantieteellisen alueen 70 vuotta täyttäneessä laitosten ulkopuolella asuvassa väestössä. Menetelminä käytettiin kyselytutkimuksia, haastatteluja, kliinisiä tutkimuksia ja kahden tunnin sokerirasituskoetta.

Liisa Hiltunen

Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeiset sydämen rytmi- ja johtumishäiriöt

Sydämen rytmi- ja johtumishäiriöt ovat yleisiä sepelvaltimoleikkauksen jälkeen. Ne voivat olla vaarallisia potilaalle, ne pidentävät hoitoaikaa teho-osastolla ja sairaalassa ja aiheuttavat siten haittaa sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Niiden yleisyyden ja haitallisuuden johdosta, ja jotta niiden ilmaantuminen voitaisiin estää, on syitä niiden esiintymiseen haettu. Huolimatta runsaasta tutkimustyöstä sydämen rytmi- ja johtumishäiriöiden etiologiasta on vielä paljon selvittämättä.

Erkki Pehkonen

Oksidatiivinen stressi keuhkosyövän hoidon aikana

Radikaalitutkimus on vallannut alaa monilla lääketieteen ja biolääketieteen tutkimusaloilla kahden viime vuosikymmenen aikana. Happiradikaalit on yhdistetty yli sataan eri sairauteen. Yksi useimmiten radikaalitutkimuksen kiinnostuksen kohteena olleista sairauksista on ollut syöpä. Vaikka reaktiivisten happiyhdisteiden osuus syövän karsinogeneesin yhteydessä alkaa olla kiistaton, niiden rooli syövän eri hoitomuotojen aikana on ollut epäselvempi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että keuhkosyöpäpotilaat saattavat kohdata ns. oksidatiivisen stressin tilanteen useissa sairauden ja sen hoidon eri vaiheissa. Oksidatiivinen stressi voidaan määritellä tilanteeksi, jossa vapaita happiradikaaleja muodostuu enemmän kuin antioksidatiiviset puolustusjärjestelmät pystyvät niitä vastaan puolustautumaan.

Marina Erhola

Moottoribensiini-altistuminen, mittaaminen ja neuropsykologiset vaikutukset

Väitöskirjassa tutkittiin säiliöautonkuljettajien työn aikana esiintyvää altistumista moottoribensiinille ja sen aineosille, virtsanäytteiden soveltuvuutta bensiinin sisältämien eetterien aiheuttaman altistumisen mittaamiseen, säiliöautonkuljettajilla esiintyviä neuropsykologisia oireita sekä niiden liittymistä moottoribensiinialtistumiseen.

Matti Hakkola

Rintasyövän geneettinen evoluutio

Rintasyövän synnyn ja etenemisen katsotaan olevan pitkällinen monivaiheinen prosessi, jonka syynä ovat soluihin kasautuneet geenivirheet. Vasta pieni osa näistä geenimuutoksista tunnetaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin uusien tutkimusmenetelmien, lähinnä VGH:n (= vertaileva genominen hybridisaatio), avulla syöpäsoluissa tapahtuvia geenimuutoksia sekä varhaisvaiheen rintasyövissä että jo pitkälle edenneissä rintasyövissä, joissa tutkittiin saman potilaan primaarikasvaimia ja niiden etäispesäkkeitä.

Tuula Kuukasjärvi

Lääkkeiden vaikutukset laboratoriotuloksiin

Lääkkeet ovat tärkeä mutta toistaiseksi vielä puutteellisesti tiedostettu laboratoriotulosten tulkintaa vaikeuttava tekijä. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa tunnetaan kuitenkin jopa tuhansia lääkkeiden vaikutuksia laboratoriotestien tuloksiin. Jos näitä ei oteta huomioon, voidaan päätyä vääriin diagnooseihin tai ainakin turhiin jatkotutkimuksiin ja lisäkustannuksiin. Myös lääkkeiden välisiä haitallisia interaktioita tunnetaan runsaasti. Niiden riski olisi otettava huomioon lääkkeitä määrättäessä. Runsaslukuisuutensa vuoksi sekä lääke-laboratorio- että lääke-lääkeinteraktioiden muistaminen ja tiedon hyödyntäminen käytännössä on vaikeaa. Nämä molemmat lääkkeisiin liittyvät ongelmat soveltuvat monitoroitaviksi tietokoneen avulla, jolloin kliinikoille voidaan automaattisesti antaa vihjeitä/varoituksia potentiaalisissa ongelmatilanteissa.

Paula Grönroos

Usherin oireyhtymä

Usherin oireyhtymä (USH) on harvinainen periytyvä sairaus, jota määrittävät sisäkorvaperäinen kuulonlasku, etenevä silmänpohjan rappeuma (PPR, progressive pigmentary retinopathy) ja tasapainoelimen toimintahäiriö. USH jaetaan oirekuvan perusteella kolmeen tyyppiin. Vaikea synnynnäinen kuulovika, PPR ja sammunut tasapainoelimen toiminta kuuluu USH1:een. Tasapainoelimen toimintahäiriö tulee esiin myöhäisenä kävelemäänoppimisikänä ja puuttuvina vasteina tasapainotesteissä. USH2:ssa kuulovika todetaan lapsuudessa ja se on lievempi. Tasapainoelin USH2:ssa toimii normaalisti. USH3 on sellainen USH-tyyppi, jossa kuulovika on progressiivinen, kun taas USH1:ssä ja USH2:ssa kuulovian on ajateltu olevan stabiili. Tähän mennessä on löytynyt jo viisi eri geenilokusta USH1:lle ja USH2:lle. USH3:a on ulkomailla havaittu vähän ja siksi sen olemassaoloakin aiemmin epäiltiin. Ajateltiin, että etenevä kuulovika USH-henkilöillä olisi ikähuonokuuloisuutta. Suomessa kuitenkin progressiivista kuulovikaa näytti esiintyvän huomattavan paljon USH:aa sairastavilla henkilöillä. Tutkimuksen tarkoituksena oli osoittaa, että USH3 on todellakin oma itsenäinen USH tyyppi, jota luonnehtii PPR:n lisäksi progressiivinen kuulovika. Tutkimus koostui kliinisestä ja molekyyligeneettisestä osasta ja se on koottu viidestä osajulkaisusta.

Leenamaija Pakarinen

Leikkausalueen infektioiden riskitekijät ja antibioottiprofylaksia koronaarikirurgiassa

Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on yleisin sydänleikkaus ja ensisijainen vaikean sepelvaltimotaudin hoitovaihtoehto. Kehittyneet leikkausmenetelmät ovat vähentäneet ohitusleikkauskuolleisuuden yhteen prosenttiin, mutta ohitusleikkauksiin, kuten kaikkeen kirurgiaan, liittyy leikkausalueen infektioiden riski. Ennaltaehkäisevän antibiootin anto juuri ennen ohitusleikkauksen alkua on katsottu tarpeelliseksi. Pitkään on käyty keskustelua siitä, mitä antibioottia ja kuinka pitkään potilaille annetaan. Tämä kysymys on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä terveydenhuollon menoja ollaan koko ajan supistamassa ja antibioottien käyttömenot ja toisaalta infektioiden aiheuttamat kustannukset muodostavat suuren osan terveydenhuollon kuluista. Lisäksi erityishuomiota vaatii myös antibiooteille resistenttien bakteerikantojen kuten, MRSA ja MRSE sekä VRE, yleistyminen myös Suomessa.

Sailaritta Vuorisalo

Kokeellinen ohutsuolensiirtomalli

Suolensiirto on uusimpia tulokkaita elimensiirtokirurgian laajenevassa valikoimassa. Tavoitteena on parantava hoito potilaille, joiden oma ohutsuoli on sairauden vuoksi poistettu tai toimimaton. Vaikka ihmisille tehtyjä siirtoja on maailmanlaajuisesti raportoitu yli 200, voidaan suolensiirtotoimintaa yhä luonnehtia kokeelliseksi. Keskeisimpiä ongelmia ovat hallitsematon siirteen hyljintä ja sen huono toiminta. Suolisiirteen hyljintää voidaan hallita paremmin, kun siirteenä käytetään vain osaa ohutsuolesta. Ohutsuolisiirteen huonoon toimintaan johtavat tekijät sekä siirron aiheuttamat muutokset ruoansulatuskanavan fysiologiassa ja vaikutukset jäljelle jääneen ohutsuolen mukautumiskasvuun (adaptaatioon) tunnetaan vielä huonosti.

Mikko Pakarinen