Pohjoinen epilepsia - uusi epilepsiasairaus

Väitöskirjatyössä kuvataan ennestään tuntematon epilepsiasairaus, pohjoinen epilepsia. Potilaat, 19 elossa olevaa henkilöä ja 4 heidän kuollutta sisarustaan 11 perheestä, kuuluivat kahteen laajaan kainuulaiseen sukuun. Geenikytkentätutkimus osoitti tautigeenin sijaitsevan kromosomin 8 lyhyen haaran telomeerialueella ja varmisti, että kyseessä on piilevästi periytyvä tauti.

Aune Hirvasniemi

Luuntiheys tulehduksellisissa suolistosairauksissa

Tulehduksellisiin suolistosairauksiin, colitis ulcerosaan ja Crohnin tautiin, voi liittyä sekä osteoporoosia että osteomalasiaa. Valikoiduissa aineistoissa jopa puolella näistä potilaista on todettu luuntiheysarvojen olevan alle -1 SD iän ja sukupuolen mukaista keskiarvoa pienempiä.

Jouni Silvennoinen

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluita käyttämättömät 75 vuotta täyttäneet

Tutkimuksen tavoitteet olivat: 1) määrittää terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluita käyttämättömien henkilöiden osuus 75 vuotta täyttäneistä, 2) selvittää mitkä yksilöä, hänen sosiaalista verkostoaan ja lähiympäristöään sekä palveluita kuvaavat tekijät liittyvät siihen, että 75 vuotta täyttäneet henkilöt eivät käytä palveluita sekä 3) mitata tätä tutkimusta varten kehitetyn, kohdan 2 mukaisen teoreettisen mallin kykyä ennustaa palveluiden käyttöä ja käyttämättömyyttä.

Irma Virjo

Värikalvon yleistynyt transluminanssi pseudoexfoliaatiosyndroomassa

Pseudoexfoliaatiosyndroomassa (PXS) silmän etuosan rakenteissa voidaan todeta hilsemäistä materiaalia. Syndrooma on yleinen ikääntyvässä väestössä ja se on kliinisesti merkittävä siihen usein liittyvän silmänpainetaudin vuoksi. Lisäksi kataraktaleikkausten yhteydessä voi ilmetä ongelmia huonosti laajenevan mustuaisen ja heikkojen mykiön ripustinsäikeiden vuoksi. Kaikkia PXS:n patogeneesiin liittyviä riskitekijöitä ei tunneta, ja sen lopullinen etiologia on selvittämättä. Syndrooman yhteydessä todettu värikalvon vaskulopatia viittaa siihen, että verenkiertoon liittyvillä tekijöillä, sekä paikallisilla että systeemisillä, voi olla merkitystä sen taustatekijänä.

Leo Repo

Maitohappobakteerien vaikutus suoliston puolustusmekanismeihin

Tässä tutkimuksessa selvitettiin probioottihoidon, lähinnä Lactobacillus GG:n, vaikutusta atooppista ihottumaa sairastavilla ruoka-allergisilla lapsilla sekä rotavirusripulia sairastavilla lapsilla. Probiootit ovat eläviä mikrobivalmisteita, jotka edistävät terveyttä ylläpitämällä suoliston luonnollista mikrobistoa. Neljäntoista atooppista ihottumaa sairastavan lapsen ohutsuolinäytteet tutkittiin in vitro Ussingin kammiossa antigeenien absorption selvittämiseksi. Tutkimushetkellä potilaat olivat eliminaatiodieetillä, josta oli poistettu ihottumaa pahentavat ruoka-aineet. Verrokkipotilaina oli 15 ikävakioitua lasta, joille tehtiin biopsia suolistosairauden poissulkemiseksi ja joiden kaikkien biopsianäytteet todettiin normaaleiksi.

Heli Majamaa

Rasvakudoksen aineenvaihdunnan säätely vatsaontelossa ja ihon alla

Rasvakudoksen kertyminen keskivartalolle erityisesti vatsaonteloon (viskeraalinen rasva) lisää riskiä sairastua valtimonkovettumatautiin ja aikuistyypin diabetekseen. Ihonalainen rasva on vähemmän vaarallista terveydelle. Viskeraalinen rasva on itsenäinen painosta riippumaton riskitekijä. Sairastumisriskin lisääntyminen aiheutuu ilmeisesti hyperinsulinemiasta, insuliiniresistenssistä ja veren rasvapeilin muutoksista. Viskeraalinen rasvakudos syöttää rasvahappoja porttilaskimokierron välityksellä suoraan maksaan. Suuri rasvahappopitoisuus aiheuttaa insuliiniaineenvaihdunnan häiriintymisen ja triglyseridien muodostumisen lisääntymisen maksassa ja edelleen veren insuliini- ja VLDL-pitoisuuden kohoamisen.

Hanna-Leena Vikman

Aikuistyypin diabeteksen, sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen riskitekijät vanhuksilla

Aikuistyypin diabetes, sepelvaltimotauti ja aivohalvaus ovat tärkeitä kansantautejamme. Sepelvaltimotauti on edelleen yleisin kuolinsyy niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. Sekä miehillä että naisilla noin puolet kuolleisuudesta johtuu sepelvaltimotaudista. Aivohalvaus on sekä Suomessa että muissa länsimaissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Yhdessä sepelvaltimotauti ja aivohalvaus, jotka molemmat ovat ahtauttavan valtimotaudin eri ilmenemismuotoja, selittävät noin kaksi kolmasosaa kokonaiskuolleisuudesta.

Johanna Kuusisto

Hapan fibroblastien kasvutekijä, ornitiini dekarboksylaasi ja antitsyymi rotan motorisessa järjestelmässä

Useita kasvutekijäperheitä on viime vuosina paikallistettu liikehermosoluihin ja niiden hermottamiin luurankolihassoluihin, molemmat soluja, jotka kypsinä eivät jakaudu. On esitetty, että kasvutekijäperheillä olisi sekä solujen normaalia toimintaa ylläpitäviä että solujen paranemista edistäviä tehtäviä liikehermo- ja luurankolihassoluissa. Tämän tutkimustyön tarkoituksena oli kartoittaa solujen kasvuun liitettyjä säätelytekijöitä rotan motorisessa järjestelmässä. Hapan fibroblastien kasvutekijä on hermo- ja lihassoluihin troofisesti vaikuttava angiogeeninen kasvutekijä. Tässä väitöskirjatyössä hapan fibroblastien kasvutekijä on paikallistettu aivorungon ja selkäytimen liikehermosoluihin, ääreishermoihin, hitaisiin luurankolihassoluihin ja lihassukkulan intrafusaalisäikeisiin. Eräs tyypillinen vaste solussa kasvutekijöille yleensä ja myös happamelle fibroblastien kasvutekijälle on polyamiinien synteesiä säätelevän ornitiini dekarboksylaasientsyymin induktio. Seuraavaksi tässä työssä selvitin ornitiini dekarboksylaasin ja sitä säätelevän antitsyymi-proteiinin esiintymistä motorisessa järjestelmässä. Molempia molekyylejä löytyi aivorungon ja selkäytimen liikehermosoluista ja perifeerisistä hermoista. Lisäksi antitsyymiä esiintyi luurankolihassolujen tumissa. Kyseisten molekyylien säätelyä selvitin tutkimalla iskiashermokatkon vaikutusta molekyylien esiintymiseen. Happamen fibro-blastien kasvutekijän esiintyminen hitaissa luurankolihassoluissa ei muuttunut hermovaurion jälkeen. Sen sijaan tulokset viittaavat siihen, että Schwannin solut, jotka ympäröivät perifeerisiä hermoja ja normaalitilanteessa eivät tuota ko. kasvutekijää, sisältävät kyseistä tekijää kaksi viikkoa vaurion jälkeen. Antitsyymin esiintyminen selkäytimen liikehermosoluissa ei muuttunut hermovaurion jälkeen. Menetelminä tässä työssä on käytetty in situ -hybridisaatiota ja immunohistokemiaa. Tämän väitöskirjatyön tulokset antavat uutta tietoa motorisen järjestelmän sisältämistä säätelymolekyyleistä. Tulokset osoittavat, että hapan fibroblastien kasvutekijä, ornitiini dekarboksylaasi ja antitsyymi esiintyvät rotan motorisessa järjestelmässä ja sijaintinsa perusteella ovat todennäköisesti vuorovaikutuksessa keskenään.

Tanja Junttila

Imeväisikäisten PET-tutkimus

Positroniemissiotomografia on isotooppikuvausmenetelmä, jossa isotooppeina käytetään lyhytikäisiä positronisäteilijöitä, jotka yhdistetään elimistön omiin yhdisteisiin. Näillä merkkiaineilla on mahdollista kuvantaa ja ainutlaatuisesti kvantitoida eri elimien toimintaa ajan funktiona. Tällainen merkkiaine on esimerkiksi väitöskirjatyössä käytetty 18-FDG eli 18-fluorilla merkitty glukoosi. Se käyttäytyy elimistössä kuten glukoosi, hakeutuen erityisesti ener-giaa kuluttaviin elimiin, kuten aivoihin, sydämeen ja lihaksiin, mutta se ei kudoksissa metaboloidu kuin 18-FDG-fosfaatiksi, ja näin ollen se jää soluun tietyksi ajaksi ja tähän perustuu sen käyttö PET-merkkiaineena.

Hanna Suhonen-Polvi

Kehityksen myötä tapahtuvat viestinvälitysjärjestelmien muutokset rotan kiveksissä

Solukalvoreseptorien kautta vaikuttavat proteiini- ja peptidihormonit saattavat viestinsä soluun solunsisäisen välittäjämolekyylin, ns. toisiolähetin, avulla. Parhaiten tunnettu toisiolähetti on adenosiinitrifosfaatista (ATP) muodostuva syklinen adenosiinimonofosfaatti (cAMP), jonka kautta välittyvät mm. gonadotropiinien vaikutukset, jotka säätelevät kiveksen toimintaa. Adenylaattisyklaasi muuttaa ATP:n cAMP:ksi, ja tämän entsyymin toimintaa säätelevät ns. G-proteiinit. Kiveksen toisessa merkittävässä hormonien säätelymekanismissa on tärkeä osa solukalvon fosfolipideillä. Niille on tyypillistä fosforyloitumisasteen jatkuva muuttuminen. Inositolifosfolipideistä muodostuvat toisiolähetit diasyyliglyseroli (DG) ja inositolitrifosfaatti (IP3). cAMP aktivoi proteiinikinaasi A:n (PKA), ja DG aktivoi proteiinikinaasi C:n (PKC). Proteiinikinaasit fosforyloivat spesifisiä proteiineja, jotka aiheuttavat hormonin lopullisen vasteen soluissa. Kiveksessä PKC-välitteinen viestinkuljetus säätelee parakriinisia ja endokriinisia tekijöitä, jotka vaikuttavat signaaleihin, jotka gonadotropiinit ovat alunperin välittäneet. Kives joutuu merkittäviin muutoksiin kehityksen aikana ja useat ulkoiset tekijät vaikuttavat sen toimintaan. Esimerkiksi kiveksen laskeutuminen ja lämpötilan muutokset vaikuttavat siittiöiden ja hormonien tuotantoon. Useimmilla nisäkkäillä kivekset ovat vatsaontelon ulkopuolella, ja ne toimivat matalammassa lämpötilassa kuin normaali ruumiinlämpö. Tämä lämpötilaero on välttämätön, jotta mm. siittiöiden tuotantoa voitaisiin pitää yllä.

Vesa Eskola

Lasten kuumekouristusten neurokemiallinen tausta

Lapsilla kuumeen yhteydessä esiintyvät kouristuskohtaukset ovat yleisiä: 2-5 % lapsista saa kuumekouristuksen viiden ensimmäisen ikävuotensa aikana. Näiden kuumekouristuksina tunnettujen kohtausten syy on vielä tuntematon, mutta niiden on arveltu liittyvän pienten lasten keskushermoston kypsymättömyyteen.

Tuula Kiviranta

Talvisin toistuvan masennuksen kliininen kuva ja kirkasvalohoidon vaikutukset

Osassa masennuksista oireiden esiintyminen on sidoksissa tiettyyn vuodenaikaan. Talvisin toistuva masennustila, kaamosmasennus, on yleisin näistä masennuksista. Päivän lyhenemisen ja luonnonvalon määrän vähenemisen on ajateltu tuovan esiin kaamosmasennuksen oireet, ja niitä on vuorostaan voitu lievittää kirkasvalohoidolla.

Timo Partonen

Depressio terveyskeskuspotilailla

Useassa maassa on samanaikaisesti herätty huomaamaan depressiotutkimuksen ja depression hoidon kehittämisen tärkeys. Perusterveydenhuoltoa koskevia depressiotutkimuksia on tehty vähän, ja erityisen vähän juuri Suomessa. Tämä tutkimus on osa laajempaa, vuonna 1989 Tampereen yliopiston kansanterveystieteen laitoksella aloitettua TADEP-projektia, jossa on pyritty terveyskeskusten ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon tasoilla paneutumaan depressioiden yleisyyteen, ilmaantuvuuteen, ilnemismuotoihin, ennusteeseen, tunnistamiseen, hoitoon sekä yksilö- ja yhteisökohtaisiin yhteyksiin. Tutkimuksen esitutkimus toteutettiin syksyllä 1990, ja varsinaisen tutkimuksen kenttävaihe päättyi keväällä 1992.

Outi Poutanen

Oksidatiivinen stressi rotan kiveksessä

Vapaat radikaalit ja muut reaktiiviset happiyhdisteet ovat soluaineenvaihdunnan välituotteita. Normaalitilanteessa solujen antioksidaatioentsyymit ja epäentsymaattiset antioksidantit poistavat nämä potentiaalisesti haitalliset tuotteet tehokkaasti. Oksidatiivinen stressi tarkoittaa mahdollisesti soluvaurioon johtavaa tilannetta, jossa reaktiivisten happiyhdisteiden tuotto on lisääntynyt tai antioksidaatiotoiminnot heikentyneet. Tässä väitöskirjatyössä selvitettiin oksidaatio/antioksidaatio-tasapainon muutoksia rotan kiveksessä fysiologisissa ja patofysiologisissa tilanteissa. Oksidatiivisen vaurion merkkinä määritettiin lipidien peroksidoitumista. Puolustustoimintojen selvittämiseksi määritettiin antioksidaatioentsyymien aktiivisuuksia ja geeniekspressiota.

Ville Peltola

Orgaanisten liuottimien keskushermosto- vaikutusten tutkiminen in vitro

Viime vuosien aikana huoli teollisten kemikaalien neurotoksisista vaikutuksista on kasvanut. Samanaikaisesti todisteet ympäristöön joutuneiden kemikaalien yhteydestä pitkäaikaisiin muutoksiin hermokudoksessa ovat lisääntyneet. Hermoston toksisille vaurioille on tyypillistä, että ne voivat syntyä nopeasti ja niistä jää usein pysyviä vaurioita.

Leila Anita Vaalavirta

Vasemman kammion täyttötapahtumaa kuvaaviin Doppler- indekseihin vaikuttavat tekijät

Sydämen kammioiden täyttötapahtumalla eli diastolisella toiminnalla on tärkeä merkitys sydämen toiminnan kannalta. Jopa kolmanneksella sydämen vajaatoimintapotilaista perushäiriö on diastolisessa vaiheessa. Doppler-kaikukuvauksella voidaan mitata veren diastolista virtausta eteiskammioläppätasolla ja näin arvioida non-invasiivisesti kammioiden täyttötapahtumaa.

Seppo Voutilainen

Mausteallergia; ihotestireaktioiden ja kliinisten oireiden esiintyvyys

Väitöskirjatyössä tutkittiin mausteiden aiheuttamia välittömiä ja viivästyneitä ihotestireaktioita ja niiden kliinisiä korrelaatioita. Tutkimuksia tehtiin 21 mausteella ja yhteensä 2 044 potilaalle.

Aila Niinimäki

Lonkan isoelastinen tekonivel

Väitöskirjassa tutkittiin 1980-luvun alussa käyttöönotettua muovista valmistettua, luun joustoa myötäilevää tekoniveltä. Tämän joustavan proteesin tarkoitus oli kuormittaa tekonivelosia ympäröivää luuta mahdollisimman luonnonmukaisesti, jolloin Wolffin lain mukaisesti luun "stress shielding" atrofian pitäisi estyä. Tämä luukato nähdään sangen usein jäykkää proteesivartta ympäröivässä luussa. Isoelastisen tekonivelen kehittäminen oli aloitettu eläinkokeilla, jotka osoittivat sen materiaalin, polyasetaalin, soveltuvan elimistöön hyvin. Kuormituskokeet osoittivat kuormituksen jakautuvan huomattavan laajalle alueelle reisiluun yläosassa, ja ensimmäisissä potilastutkimuksissa oli saatu erinomaiset lyhytaikaistulokset.

Timo Niinimäki

Insuliiniresistenssi aikuistyypin diabeteksen synnyssä

Insuliiniresistenssi, lihaskudoksen alentunut kyky metaboloida glukoosia, liittyy keskeisesti sekä aikuistyypin diabetekseen, verenpainetautiin että lihavuuteen. Terveillä henkilöillä insuliiniresistenssi liittyy myös ikääntymiseen. Aikuistyypin diabeteksen prevalenssi länsimaissa on korkea. Geneettinen tausta on ilmeinen.

Camilla Schalin-Jäntti

Viitearvojen tuottaminen potilastiedoista

Viitearvot ovat perusedellytys kliinisten laboratoriotutkimusten tulkinnalle. Tavallisesti viitearvot perustuvat terveelle henkilölle tehtyyn tutkimukseen, mutta laboratoriotutkimuksen tulkitsemiseksi tieto eri sairauksiin liittyvistä viitearvoista on myös välttämätöntä. Analytiikka on nykyisin teknisesti huipputasoista. Valitettavasti tähän verrattuna viitearvojen tuottamiseen on kiinnitetty melko vähän huomiota. Oman ongelmansa tulosten tulkinnassa muodostaa se, että itse sairauden lisäksi monet muutkin tekijät vaikuttavat tutkimukseen. Mm. kasvuun ja ikääntymiseen liittyvät muutokset ja esim. potilaan lääkitys voivat peittää sairauden aiheuttaman muutoksen näkymistä laboratoriotuloksessa tai toisaalta aiheuttaa poikkeavan tuloksen terveelläkin henkilöllä. Optimitapauksessa viitehenkilöt muistuttavat kaikkien näiden ns. preanalyyttisten tekijöiden suhteen mahdollisimman paljon potilaita.

Veli Kairisto