Silikoni ei olekaan immunologisesti inertti aine

Silikonipolymeerejä käytetään laajalti lääkkeissä, kosmeettisissa aineissa ja jopa ruoissa. Geelimuotoisen silikonin yleisin käyttötarkoitus on rintojen suurentaminen, mutta sitä on ruiskutettu jopa suoraan kudokseen esimerkiksi huulien muotoilutarkoituksessa. Paikalliset reaktiot ovat melko yleisiä silikoni-implantaattien yhteydessä, yleistyneiden autoimmunologisten ilmiöiden yhteys silikoniin on sen sijaan kiistanalaisempi. Useissa tutkimuksissa on saatu viitteitä lihassäryn, kuumeen, kroonisen väsymyksen, pälvikaljuuden ja ihottumien lisääntyneestä esiintymisestä naisilla, joille on asennettu silikonitäyte rintaan.

Matti Viljanen

Vasta-aineilla Crohnin taudin kimppuun

Tuumorinekroositekijä alfalla (TNF-alfa) näyttää olevan tärkeä rooli Crohnin taudin eli regionaalisen ileiitin patogeneesissa. TNF-alfa:n pitoisuudet ovat hyvin korkeita ileiittipotilaiden suolen seinässä ja ulosteissa. TNF-alfa:n haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää monoklonaalisilla vasta-aineilla. Ne ovat kuitenkin tavallisimmin hiirestä peräisin ja aiheuttavat nopeasti haitallista immunisoitumista ihmiseen ruiskutettuina. Nykyaikaisen geenitekniikan avulla voidaan valmistaa ns. humanisoituja vasta-aineita, joiden rakenteesta 95 % on ihmisen immunoglobuliinin kaltaista ja vain antigeeniin sitoutuva alue on hiirestä peräisin.

Matti Viljanen

Vankomysiiniresistentit enterokokit HYKS:ssä vuosina 1992 - 1996

Vielä 1980-luvun alkupuoliskolla kliinisesti tärkeimmät enterokokit (Enterococcus faecalis, E. faecium) olivat säännönmukaisesti herkkiä vankomysiinille. 1980-luvun lopulta lähtien alkoi Englantiin, Keski-Eurooppaan ja USA:han ilmaantua vankomysiinille resistenttejä kantoja (VRE) (1). USA:ssa vuosina 1989-93 VRE:n osuus kaikista enterokokkien aiheuttamista sairaalainfektioista kasvoi 0,3 %:sta 7,9 %:iin (2). VRE näyttää keskittyvän USA:ssa suuriin yliopistosairaaloihin ja erityisesti niiden teho-osastoille (3). Riski näyttää olevan erityisen suuri thorax- ja vatsaelinkirurgisilla, onkologisilla ja transplantaatiopotilailla sekä niillä, joiden sairaalahoito on pitkittynyt tai jotka ovat saaneet pitkään useita mikrobilääkkeitä (3,4). Vankomysiinin ja kefalosporiinien käytön on havaittu olevan VRE:n leviämiselle altistava tekijä (3,5). Ruotsissa on löydetty tähän mennessä viisi "kotimaista" VRE:tä (6).

Esa Rintala, Maarit Kokki, Aulikki Sivonen, Suvi-Sirkku Kaukoranta-Tolvanen, Juhana Suppola, Martti Vaara

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 9/1997 Kommentteja

Kupan uusi tuleminen

Kuppatauti on pitkän hiljaisen vaiheen jälkeen lisääntymässä Suomessa. Tapausten määrä on noin nelinkertainen 1992 lukuihin verrattuna. Suurin osa tartunnoista tuodaan Venäjälle ja Baltian maihin suuntautuvien liikematkojen tuliaisina. Noin kolmannes ulkomailla kuppataudin saaneista miehistä on saanut tartunnan prostituoidulta. Taudin harvinaisuuden ja oireiden moninaisuuden vuoksi ei tartunnan saanut eikä häntä hoitava lääkäri aina heti osaa epäillä kuppaa. Tartuntaketjun alkupää on useimmissa tapauksissa Venäjällä, jossa esim. Pietarin alueella taudin ilmaantuvuus on noin satakertainen Suomeen verrattuna.

Eija Hiltunen-Back, Annikki Vaalasti, Olli Haikala, Timo Reunala

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 9/1997 Kommentteja

Omaisten psyykkinen tilanne ja ammattiavun tarve läheisen itsemurhan jälkeen

Suomessa tehdään noin 1 400 itsemurhaa vuodessa (1). Nämä tapahtumat koskettavat aina itsemurhan tehneen omaisia ja muuta lähipiiriä (2). Se voi aiheuttaa masennusta, itsesyytöksiä, sekavuutta, häpeäntunteita, psykosomaattisia oireita, ambivalenssia tai muunlaista mielen haavoittumista, jotka voivat seurata jopa lopun elämää (3-12). Lähiympäristöltä saatu inhimillinen sosiaalinen tuki koetaan näissä tilanteissa usein vähäiseksi (8,13,14,15). Pahimmillaan tapahtuma voi johtaa yhden tai useamman omaisen itsemurhaan (16). Tapauksissa, joissa vainajalta jää lapsia, jälkeen jäävän vanhemman kyky käsitellä kokemusta psykologisesti vaikuttaa suuresti heidän myöhempään psyykkiseen hyvinvointiinsa (17,18). Perheenjäsenten itsetuhokäyttäytyminen voi myös ennustaa lasten tapaa ratkaista myöhemmät ongelmat itsetuhoisesti (16,18,19).

Pirjo Saarinen, Heimo Viinamäki, Johannes Lehtonen, Jouko Lönnqvist

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 9/1997 Kommentteja

Aikuisten sydämensiirrot

Sydämensiirto on vakiinnuttanut paikkansa vaikeiden sydäntautien viimeisenä hoitomuotona myös Suomessa. Maassamme on tehty yli 200 siirtoa aikuisille, ja tulokset vastaavat kansainvälisiä kokemuksia. Siirtosydämistä on silti jatkuvasti pulaa. Kentällä toimivien lääkäreiden aktiivisuus on edelleenkin tärkeää, jotta sydämen luovutuksen mahdollisuus käytetään hyväksi, oikeat potilaat pääsevät siirtoleikkaukseen ja jotta heidän seurantansa onnistuu jatkossakin hyvin.

Juhani Partanen, Lasse Heikkilä, Marja-Liisa Hellstedt, Markku S. Nieminen

Antidootit myrkytysten hoidossa

Myrkytyksen aiheuttaneen aineen vastalääke tukee potilaan oireenmukaista hoitoa ja on usein välttämätön pysyvän elinvaurion ehkäisemiseksi, jopa hengen pelastamiseksi. Kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia antidoottien tehosta on kuitenkin vähän, ja monien vakiintuneidenkin aineiden optimaalinen annostus on epäselvä. Uusia vastalääkkeitä ovat raskasmetalleja kelatoivat yhdisteet DMPS ja DMSA, jotka ovat käyttökelpoisia muun muassa akuuttien lyijy- ja elohopeamyrkytysten hoidossa. Syanidimyrkytyksiin sekä kyynpureman aiheuttamiin oireisiin on saatu hyödyllisiä uusia aineita. Vakiintunutta antidoottia koskeva merkittävä havainto on, että asetyylikysteiini vähensi parasetamolimyrkytyksen aiheuttamaa kuolemanvaaraa myös potilailta, joille oli myöhäisen hoitoon tulon vuoksi jo kehittynyt maksavaurio.

Kari T. Kivistö, Marja Kinos, Pertti J. Neuvonen

Alkoholin aiheuttamien vieroitusoireiden hoito - mikä on ilokaasun asema?

Äkillinen juomisen lopettaminen runsaan pitkäaikaisen alkoholinkäytön jälkeen voi johtaa hankaliin vieroitusoireisiin, joita yleensä hoidetaan rauhoittavilla lääkkeillä. Ongelmaksi saattaa muodostua, että kyseiset lääkkeet voivat väärin käytettynä aiheuttaa riippuvuutta alkoholin tapaan. Viime aikoina on väitetty, että ilokaasun antaminen nopeuttaa alkoholivieroitusoireista toipumista ja vähentää rauhoittavien lääkkeiden tarvetta. Väitteet perustuvat yksittäisiin, huonosti kontrolloituihin tutkimuksiin. Tieteellistä perustetta ilokaasun käytölle alkoholivieroituksessa ei mielestämme toistaiseksi ole.

Taina Methuen, Kari Poikolainen, Risto P. Roine

Eettisiä näkökohtia terveydenhuollon hallinnossa MATTI ISOHANNI

Eettisesti korkeatasoinen hallinto on kaikkien hallinnon osapuolten etua ja hyvää edistävää toimintaa, jossa organisaation perustehtävä toteutuu ja esimiehet ja alaiset voivat mahdollisimman hyvin. Terveydenhuollon tiimityössä korostuu eri osapuolten keskinäinen yhteensopivuus ja valmius yhteistyöhön. Potilaan etu, työntekijän lähipiirin odotukset ja toiminnan rahoittajan tavoitteet tulee ottaa huomioon. Kliinisen tiimin johtaminen edellyttää paitsi hyvää johtamistaitoa, myös itse asian osaamista. Kumpaakin pitää opetella, kliinisen alan asiantuntija ei voi ilman muuta olettaa hallitsevansa kaikkea myös johtamistaidon alueella.

Mikä on Vankimielisairaala?

Sanalla "vankimielisairaala" lienee monen mielessä varsin kolkko kaiku. Useimmat eivät tiedä, että Suomen ainoa vankimielisairaala sijaitsee Turussa, Kakolanmäen satamanpuoleisessa eli etelärinteessä, lähellä Turun keskusvankilaa ja Turun lääninvankilaa. Viime syksynä 85 vuotta täyttäneellä Vankimielisairaalalla on vankeinhoidon ja psykiatrian kentässä oma erikoisasemansa, jota tässä kirjoituksessa valotetaan.

Hannu Lauerma

Päivän tärkein ateria? - aterioiden koostumus vuonna 1992

Aamuateria on ollut aina tärkeä suomalaisessa ateriajärjestyksessä (1,2). Sen merkitys oli erityisen suuri menneinä vuosikymmeninä, jolloin tehtiin usein fyysisesti raskasta työtä. 1900-luvun alussa suomalainen maalaisväestö aloitti päivänsä aamukahvilla, joka juotiin heti heräämisen jälkeen klo 5-6. Päivän ensimmäinen varsinainen ateria, aamiainen syötiin useimmiten klo 8-9, ja siitä saatiin kolmannes koko päivän energiasta.

Päivi Kleemola, Eva Roos, Ritva Prättälä

Kantasolukasvutekijä ja sen reseptori, c-kit, pahanlaatuisissa myeloisissa veritaudeissa

Vaikka maligneissa veritaudeissa hematopoieettisten solujen proliferaatio ja/tai differentiaatio on häiriintynyttä, on useiden hematopoieettisten kasvutekijöiden todettu osallistuvan normaalien verisolujen lisäksi myös malignien verisolujen kasvun säätelyyn. Hematopoieettisiin kasvutekijöihin kuuluva kantasolukasvutekijä eristettiin vuonna 1990. Normaalissa hematopoieesissa se ohjaa primitiivisten verisolujen kasvua. Tässä väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan kantasolukasvutekijän ja sen reseptorin, c-kit:n, merkitystä pahanlaatuisissa myelooisissa kantasolutaudeissa. Tautiryhmään kuuluvat myeloproliferatiiviset taudit eli krooninen myelooinen leukemia, polysytemia vera, idiopaattinen myelofibroosi ja essentielli trombosytoosi sekä akuutti myelooinen leukemia.

Timo Siitonen

Sappitaudin vuoksi leikatut

Tutkimus käsittää tekijän henkilökohtaisen sappileikkausaineiston vuosilta 1965-90. Potilaat on jaettu kolmeen ryhmään, joista tärkeimmän muodostaa varsinaisen sappitaudin vuoksi leikatut 1 880 tapausta. Toisen ryhmän muodostavat muiden vatsaontelon leikkausten yhteydessä leikatut sappipotilaat (90 tapausta) ja kolmannen ryhmän vatsaontelon pahanlaatuisten kasvainten yhteydessä leikatut sappipotilaat (53 tapausta). Tulosten esittely on jaoteltu seuraavasti: 1) potilaan oireisto ennen leikkausta, 2) sappiteiden kuvantaminen ja laboratoriotutkimukset, 3) leikkaustoimenpiteet ja löydökset sekä leikkauskomplikaatiot, 4) sappirakon kolesteroloosi ja 5) potilaan tila ja oireet seurantatutkimuksessa.

Jaakko Seiro

Myyräkuumeen patogeneesi

Suomessa tehdään vuosittain noin 1 000 serologisesti varmennettua myyräkuumediagnoosia. Kuten muutkin hantavirusinfektiot, Puumala-virusinfektio on jyrsijälevintäinen ja tarttuu luonnon metsämyyrästä ihmisiin tyypillisimmin syystalvella. Osa potilaista vaatii sairaalahoitoa lähinnä nestetasapainon häiriöihin ja munuaisen vajaatoimintaan liittyvien komplikaatioiden vuoksi: noin 5 % sairaalassa hoidetuista potilaista vaatii dialyysihoitoa, ja hieman alle 10 %:lla todetaan kuumevaiheen lopulla verenpaineen lasku ja vakavimmissa tapauksissa sokkitila. Verenvuototaipumus on yleensä lievä.

Mari Kanerva

Saunominen ja lääkeaineiden farmakokin etiikka

Saunomisen aiheuttaman lyhytkestoisen lämpöaltistuksen yhteydessä tapahtuvat muutokset, kuten ihoverenkierron lisääntyminen, ruoansulatuskanavan ja munuaisten verenkierron väheneminen, nestehukka hikoilun yhteydessä ja mahdolliset maksaverenkierron muutokset voivat teoriassa vaikuttaa lääkeaineiden farmakokinetiikkaan ja sitä kautta myös farmakodynaamisiin vasteisiin. Mahdollisista saunomisen ja lääkityksen välisistä interaktioista on kuitenkin vähän tutkimustietoa esimerkiksi lääkkeiden käytön tehon ja turvallisuuden arvioimiseksi saunomisen yhteydessä.

Jyrki Vanakoski

Aivovaurion riski ohitusleikkauksen yhteydessä

Sepelvaltimoiden ohitusleikkaukseen liittyy kohtalainen aivoverenkiertohäiriöiden riski. Tämä johtuu mm. siitä, että potilaat ovat usein iäkkäitä, toimenpiteen aikana on suuria verenpaineen vaihteluja ja ateroskleroottiset suonen seinämät voivat lähettää embolioita aivoihin. Maailmassa tehdään noin 800 000 ohitusleikkausta vuosittain, joten leikkauskomplikaationa syntyvät neurologiset jälkisairaudet ovat suuri ongelma. Ongelman suuruutta on tutkittu useissa pienehköissä tutkimuksissa ja serebraalisia komplikaatioita on eri keskuksissa ilmoitettu esiintyvän 0,4-5,4 %:lla ohitusleikkauksella hoidetuista ja neuropsykologisten jälkivaikutusten esiintyvyydeksi on raportoitu eri lukuja 25 %:sta 79 %:iin.

Robert Paul

Kolorektaalisyövän seulonta

Lancetin palstoilla julkaistiin kaksi satunnaistettua tutkimusta, joissa selvitettiin, voidaanko 45-75-vuotiaiden kuolleisuutta kolorektaalisyöpään pienentää tutkimalla ulosteen veri kahden vuoden välein. Toinen tutkimuksista tehtiin Fynin saarella Tanskassa (72 000 satunnaistettua henkilöä) ja toinen Nottinghamin alueella Englannissa (153 000 satunnaistettua). Ulosteen veri tutkittiin Hemoccult-testillä (kaksi näytettä otettiin kolmesta peräkkäisestä ulosteesta), ja positiivisen näytteen antaneet joutuivat joko uudelleen testiin tai suoraan paksusuolen tähystykseen.

Heikki Joensuu

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030