Suomalaisten ravinnon muutokset vuodesta 1982 vuoteen 1992 FINRAVINTO-tutkimuksen tulokset

Suomalaisten ravinto on muuttunut viime vuosikymmeninä huomattavasti. Kansanterveyslaitos on seurannut muutosta vuosina 1982 ja 1992 toteutetuilla työikäisen väestön ravinnonkäyttötutkimuksilla. Suurin muutos on tapahtunut rasvansaannissa, jonka osuus energiasta on pienentynyt 38 %:sta 34 %:iin. Muutos on ollut ensisijaisesti tyydyttyneen rasvan saannin pienenemisen ansiota. Rasvan tilalle on tullut enemmän hiilihydraatteja ja alkoholia. Useiden vitamiinien ja kivennäisaineiden pitoisuus ravinnossa on suurentunut. Alueelliset erot ravinnon koostumuksessa ovat varsin pienet.

Pirjo Pietinen, Päivi Kleemola, Satu Männistö, Liisa Valsta Mikko Virtanen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 16/1994 Kommentteja

Lääkäreiden tupakastavieroitus nikotiinilaastarilla

Nikotiinilaastarin tullessa Suomen markkinoille tarjottiin tupakoiville lääkäreille mahdollisuutta osallistua tupakastavieroitustutkimukseen, jossa vieroituksen apukeinona käytettiin nikotiinilaastaria. Tutkimukseen ilmoittautui 293 lääkäriä, joista 234 aloitti laastarihoidon. Heistä kolme kuukautta myöhemmin oli 41,5 % edelleen tupakoimatta. Lopettamisessa epäonnistumista ennustivat voimakkaaseen riippuvuuteen viittaavat tekijät: ensimmäisen savukkeen polttaminen puolen tunnin sisällä heräämisestä ja tupakointi myös vuoteessa. Tupakanhimo väheni melko nopeasti laastarihoidon aikana. Laastarista johtuvaa paikallista ihoärsytystä esiintyi odotetusti: koko hoitojakson ajan laastaria käyttäneistä 4 % raportoi vaikeasta ihon punoituksesta. 20 tutkittavaa keskeytti laastarihoidon iho-oireiden takia; heistä tosin suurin osa oli tupakoimatta kolmen kuukauden kohdalla. Hoitotulokset tukevat aikaisemmin raportoituja tutkimuksia, joissa on osoitettu nikotiinilaastarin hyödyllisyys tupakastavieroituksen apukeinona.

Klas Winell, Heikki J. Korhonen, Esa Virtala

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 16/1994 Kommentteja

Nivelreuman ja sen lääkehoitojen aiheuttamat munuaistaudit

Munuaissairaudet ovat nivelreumapotilailla melko tavallisia. Reumaan liittyvän kliinisen munuaistaudin taustalla on joukko erilaisia kudosvaurioita, joista nykyisin ovat yleisimpiä amyloidoosi, lievä mesangiaalinen glomerulopatia sekä reuman lääkehoidon aiheuttamat munuaisvauriot. Morfologisia löydöksiä ei voida nivelreumapotilailla tarkasti ennakoida pelkästään kliinisten oireiden ja laboratoriolöydösten perusteella.

Heikki Helin, Markku Korpela

Paklitakseli - lupaava uusi sytostaatti

Paklitakselia on käytetty Suomessa vajaan vuoden ajan lähinnä metastasoineen syövän hoidossa. Eniten lääkettä on tutkittu laajalle levinneen munasarjasyövän hoitona, Yhdysvalloissa se on nyt hyväksytty myös rintasyövän hoitomuodoksi. Paklitakselivalmiste sai äskettäin myyntiluvan Suomessa. Lääkkeellä on saatu lupaavia tuloksia potilaille, joille muut syöpälääkkeet eivät enää ole tehonneet.

Pentti Klefström, Pentti Gröhn

Narkolepsian hoito

Narkolepsia on potilaalle suurta haittaa aiheuttava uni-valverytmin häiriö, jossa on kaksi pääoiretta, poikkeava nukahtelu ja katapleksia. Se on melko harvinainen sairaus, mutta sen, samoin kuin muiden unihäiriöiden, diagnostiikka on vasta viime vuosikymmeninä tarkentunut. Narkolepsian hoito on haasteellista ja edellyttää kliinikolta kokemusta. Usein potilas tarvitsee useampia lääkkeitä. Suomessa narkolepsian hoidossa eniten käytettyjen lääkkeiden saatavuus on muuttunut, ja näin hoitolinjoja joudutaan jonkin verran tarkistamaan. Hoidossa on tärkeää painottaa myös muiden kuin lääkkeellisten keinojen merkitystä.

Christer Hublin

Antihistamiinit allergisen nuhan hoidossa

Histamiini on allergisen reaktion lukuisista välittäjäaineista tärkein ja aiheuttaa kaikkia nuhan klassisia oireita. Antihistamiinit vaikuttavat pääasiassa vain histamiinista johtuviin oireisiin eivätkä siksi parhaimmillaankaan auta nuhaan täydellisesti. Ne tehoavat paremmin akuuttiin ja lievään kuin pitkään jatkuneeseen ja vaikeaoireiseen nuhaan. Käytännössä antihistamiinit ovat usein ensimmäinen lääkeryhmä, jolla allergista nuhaa aletaan hoitaa. Jotta kunnioitus hyviä, mutta väärin käytettyinä jopa vaarallisia lääkkeitä kohtaan säilyisi, antihistamiineja ei tulisi laajassa mitassa vapauttaa käsikauppaan.

Pirkko Ruoppi

Mihin ja kehen kantelut kohdistuvat?

Terveydenhuoltopalvelujen laatua arvioitaessa voidaan potilaiden tekemiä kanteluja usein pitää paitsi palveluja koskevan tyytymättömyyden ilmauksina, myös osoituksina korjausta vaativista epäkohdista. Vaikeampaa sen sijaan on niiden käyttäminen palvelu- tai toimenpidekohtaisina laatumittareina. Silti siihen, miten kantelut kohdistuvat, liittyy oma mielenkiintonsa. Psykiatreista ja psykiatrisista sairaaloista on odotetusti aina kanneltu eniten. Hoitopaikoista ovat toisella sijalla terveyskeskukset, erikoisaloista psykiatriaa seuraavat kirurgia ja sisätaudit. Yleislääkärien suureen ryhmään (erikoistumattomat lääkärit ja yleislääketieteen erikoislääkärit) kohdistuu lähes kolmasosa kaikista lääkäreitä koskevista kanteluista.

Antti Marttila

Kuntoutustakin arvioitava uudelleen

Terveydenhuollossa tapahtuva uudelleenarviointi tähtää toimintojen rationalisointiin. Myös kuntoutuspalvelut on otettava kriittisen tarkastelun kohteeksi; niiden on jatkossa nivellyttävä nykyistä läheisemmin muuhun hoitoprosessiin. Kirjoituksessa osoitetaan, että keskussairaala voi järjestää selkäpotilaan kuntoutuksen tehokkaammin ja joustavammin kuin Kansaneläkelaitos, joka on merkittävä kuntoutuksen rahoittaja. Kelan rahoitusta olisikin voitava ohjata terveydenhuoltoon silloin, kun tämä on tarkoituksenmukaista.

Timo Rousi

Lihasvammojen synty ja hoito

Lihasvammat ovat yleisimpiä liikuntaharrastusten yhteydessä syntyvistä vammoista. Niitä esiintyy myös tapaturmissa saatujen ruhjevammojen ja luunmurtumien yhteydessä. Lihasvamman hoito alkaa immobilisaatiolla; se rajoittaa vammautuneen alueen kokoa ja sallii sidekudoksen tuotannon alkaa häiriöttä. Varhain aloitettu vammautuneen raajan mobilisoiminen on kuitenkin välttämätöntä, jotta uusiutuvat lihassäikeet asettautuisivat vammautumattomien lihassyiden suuntaisiksi ja lihaksen vetolujuus muodostuisi alkuperäistä vastaavaksi. Kirurgista hoitoa tarvitaan poistettaessa kookkaita hematoomia vamma-alueelta. Joskus on tarpeen liittää revenneet ja toisistaan etääntyneet lihaksen päät toisiinsa kirurgisesti.

Matti U.K. Lehto

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030