Työttömien ja ikääntyneiden siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle on vähentynyt selvästi

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä kasvoi 2000-luvun alkuvuosiin saakka mutta on sen jälkeen vähentynyt selvästi. Vuonna 2007 työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi 25 400 henkilöä, vuonna 2016 enää vain 18 800. Väheneminen on kuitenkin koskenut vain täysiä työkyvyttömyyseläkkeitä, sillä osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on kasvanut (1).

Myös eläkkeiden alkavuus eli työikäisen väestön kokoon suhteutettu työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on pienentynyt, joten eläkkeelle siirtymisen vähenemistä ei selitä yksinomaan työikäisen väestön määrän muutos (2). Ei ole kuitenkaan tietoa siitä, miten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on muuttunut eri väestöryhmissä kymmenen viime vuoden aikana ja miten tämä on vaikuttanut eläkkeelle siirtymisen vähenemiseen.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan henkilövuosiin suhteutettua työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutosta eri väestöryhmissä vuodesta 2007 vuoteen 2016.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksessa käytettiin Eläketurvakeskuksen rekisteritietoja vuosilta 2007–2016. Kunkin tutkimusvuoden alussa sosiaalivakuutuksen piirissä olevaa väestöä seurattiin kyseisen vuoden loppuun, mutta seuranta lopetettiin henkilön jäädessä työkyvyttömyys-, vanhuus- tai työttömyyseläkkeelle, hänen täyttäessään 63 vuotta tai kuollessa. Tilastokäytäntöä seuraten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiksi katsottiin ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka eivät olleet saaneet mitään eläkettä kahtena edeltäneenä vuotena. Tutkimus rajattiin 25 vuotta täyttäneisiin.

Tutkimuksessa tarkastellaan vain työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Pelkkää kansaneläkettä saavat eivät siis ole tarkastelussa mukana.

Kaikkien työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden lisäksi tarkastellaan erikseen täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle ja osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä. Täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää, että eläkkeen hakijan työkyky on heikentynyt ainakin 60 % vähintään vuoden ajaksi, osatyökyvyttömyyseläkkeen perusteeksi riittää vähintään 40 % (3).

Työkyvyttömyyseläkkeen perusteena olevat diagnoosit jaettiin mielenterveysongelmiin (ICD-10-koodit F), tuki- ja liikuntaelinsairauksiin (M) ja muihin somaattisiin sairauksiin.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä sataa henkilövuotta kohti voidaan käytännössä tulkita prosentteina. Se esitetään ensin eläkkeen tyypin ja diagnoosin mukaan, ja sen jälkeen vertaillaan eläkkeelle siirtymisen ikävakioitua muutosta väestöryhmittäin vuosien 2007 ja 2016 välillä. Lisäksi kullekin väestöryhmälle lasketaan sen koolla painotettu osuus, jonka kyseisessä väestöryhmässä tapahtunut muutos selittää eläkkeelle siirtymisen kokonaismuutoksesta.

Tarkasteltavat väestömuuttujat ovat sukupuoli, ikä, koulutustaso, sosioekonominen asema ja työskentelysektori (Liitetaulukko 1 artikkelin sähköisessä versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 33/2019). Koulutustasoa ja sosioekonomista asemaa koskevat tiedot saatiin Tilastokeskukselta. Henkilöt jaettiin yksityisellä ja julkisella sektorilla työskenteleviin sen mukaan, kummalla sektorilla työeläkevakuutettuja ansioita oli kertynyt enemmän. Tiedot perustuvat yleensä edellisen vuoden lopun tilanteeseen. Sosioekonomista asemaa ja sektoria koskevia tietoja katsottiin kuitenkin myös sitä edeltäviltä kahdelta vuodelta, jos edellisen vuoden lopun tiedot puuttuivat.

Tulokset

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä sataa henkilövuotta kohti pieneni vuosien 2007 ja 2016 välillä 0,99 %:sta 0,72 %:iin (kuvio 1). Täysien työkyvyttömyyseläkkeiden alkaminen väheni 0,85 %:sta 0,51 %:iin. Osatyökyvyttömyyseläkkeiden alkaminen puolestaan lisääntyi 0,14 %:sta 0,21 %:iin.

Muutos työkyvyttömyyseläkkeen tyypin mukaan

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen väheneminen oli miehillä voimakkaampaa kuin naisilla (Liitetaulukko 2). Tämä koski sekä kaikkia työkyvyttömyyseläkkeitä että täysiä työkyvyttömyyseläkkeitä. Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen puolestaan yleistyi naisilla enemmän kuin miehillä, ja tämän seurauksena sukupuolten välinen ero kasvoi enemmän kaikkia työkyvyttömyyseläkkeitä kuin täysiä työkyvyttömyyseläkkeitä tarkasteltaessa. Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen lisääntymisestä 73 % johtui tämän eläkemuodon yleistymisestä naisilla.

Täysien työkyvyttömyyseläkkeiden alkaminen väheni erityisesti kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä: puolet kokonaisvähenemästä johtui yli 55-vuotiaiden täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen vähentymisestä. Osatyökyvyttömyyseläkkeet yleistyivät puolestaan lähes yksinomaan yli 55-vuotiailla.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen väheneminen kohdistui erityisesti perus- ja keskiasteen koulutuksen saaneisiin. Ylemmän tai alemman korkea-asteen koulutuksen saaneiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni hyvin vähän, joskin alemman korkea-asteen koulutuksen saaneilla täysien työkyvyttömyyseläkkeiden alkaminen väheni jonkin verran. Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen puolestaan yleistyi erityisesti keskiasteen ja alemman korkea-asteen koulutuksen saaneilla.

Erityisen voimakkaasti väheni työttömien ja työntekijöiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen. Vaikka työttömiä oli tarkastelujoukosta vain noin 10 %, kokonaisvähenemästä 40 % johtui tästä ryhmästä. Myös yrittäjien työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni selvästi, mutta toimihenkilöillä vähenemä oli pieni. Tulokset ovat samansuuntaiset täysiä työkyvyttömyyseläkkeitä tarkasteltaessa. Osatyökyvyttömyyseläkkeiden yleistyminen puolestaan kohdentui alempiin toimihenkilöihin ja työntekijöihin.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni enemmän yksityisellä sektorilla kuin julkisella. Ero oli selvästi suurempi kaikkia työkyvyttömyyseläkkeitä kuin täysiä työkyvyttömyyseläkkeitä tarkasteltaessa, sillä osatyökyvyttömyyseläkkeet lisääntyivät enemmän julkisella sektorilla.

Muutos sairauspääryhmän mukaan

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni vuosien 2007 ja 2016 välillä kaikissa tarkastelluissa sairausryhmissä likimain yhtä paljon (Liitetaulukko 3). Mielenterveyssyistä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi eläkkeelle siirtyminen väheni miehillä ja naisilla lähes saman verran, mutta muiden somaattisten sairauksien perusteella myönnettyjen eläkkeiden vähenemä oli miehillä suurempi kuin naisilla.

Ikäryhmittäiset erot sairausryhmittäin tarkasteltuna olivat likimain samanlaisia: kaikissa diagnoosiryhmissä vähenemä keskittyi vanhimpiin ikäryhmiin. Muissa kuin mielenterveyssyiden ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella myönnetyissä eläkkeissä tämä oli vielä korostuneempaa.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni eniten perusasteen koulutuksen saaneilla ja koski kaikkia sairauspääryhmiä. Mielenterveyssyistä myönnetylle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni hieman myös korkea-asteen koulutuksen saaneilla, mutta tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja muiden somaattisten sairauksien vuoksi eläkkeelle siirtyminen pysyi heillä ennallaan.

Mielenterveyssyistä myönnetylle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni erityisesti työttömillä, ja tämä selitti puolet näiden eläkkeiden kokonaisvähenemästä. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja muiden somaattisten sairauksien vuoksi eläkkeitä alkoi selvästi vähemmän myös työntekijöillä. Valtaosa kokonaisvähenemästä näissä sairausryhmissä johtui työttömien ja työntekijöiden eläkkeelle siirtymisen vähenemisestä. Toimihenkilöryhmissä muutokset olivat vähäisiä.

Mielenterveyssyistä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden alkaminen väheni sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Muiden somaattisten sairauksien vuoksi myönnettyjen eläkkeiden vähenemä sen sijaan kohdentui yksityiselle sektorille.

Pohdinta

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä sataa henkilövuotta kohti pieneni vuosien 2007 ja 2016 välillä neljänneksellä. Vuonna 2016 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä oli 6 600 vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Ero johtui täytenä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemisestä, osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen sen sijaan hieman yleistyi.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni erityisen voimakkaasti tietyissä väestöryhmissä: yli 45-vuotiailla, matalan koulutuksen saaneilla, sosioekonomiselta asemaltaan työntekijäryhmään kuuluvilla ja työttömillä. Toisissa väestöryhmissä, kuten korkeasti koulutetuilla ja toimihenkilöryhmissä, muutokset olivat hyvin vähäisiä. Muutokset olivat samansuuntaisia kaikissa sairauspääryhmissä.

Sosioekonomisista ryhmistä työttömien työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni voimakkaimmin. Yli puolet muutoksesta johtui mielenterveyssyiden perusteella myönnettyjen eläkkeiden vähenemisestä. Vaikka työttömiä oli aineistossa vain reilut 10 %, heidän työkyvyttömyyseläkkeidensä väheneminen selitti 40 % kokonaismuutoksesta.

Työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemiseen on osaltaan vaikuttanut se, että eläkehakemuksia hylätään aiempaa useammin. Tämän tutkimuksen tarkastelujaksolla hylättyjen työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkehakemusten osuus kasvoi 20 %:sta 28 %:iin, ja työttömillä hylkäysosuuden kasvu oli suurempi kuin muissa ryhmissä (4). Enemmän on kuitenkin vaikuttanut se, että työkyvyttömyyseläkkeiden hakeminen on vähentynyt. Tämä voi heijastaa muutosta toimintakulttuurissa ja käsityksissä siitä, mitä työkyky on ja millaista työkykyä eläkettä hakevalta voidaan edellyttää. Samaa ilmiötä voi heijastaa myös se, että yli 55-vuotiaiden osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat voimakkaasti yleistyneet, samalla kun täydet työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet.

Viime vuosina on tehty paljon toimenpiteitä, jotta työkykyongelmiin voitaisiin puuttua mahdollisimman varhain ja jäljellä olevaa työkykyä voitaisiin hyödyntää aikaisempaa paremmin. Nämä toimenpiteet ovat kohdistuneet etupäässä työpaikoille ja työterveyshuoltoon (5,6). Aktiivisuus työkyvyn tuen toimenpiteisiin on voinut lisääntyä erityisesti työntekijäryhmissä. Sosioekonomiselta asemaltaan työntekijöihin kuuluvien työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen väheni erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, joissa ammatillinen kuntoutus on yleisintä (7). Vaikka työttömien työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on vähentynyt, se on edelleen selvästi yleisempää kuin muissa sosioekonomisissa ryhmissä. Työttömien työkyvyn edistäminen vaatii siis laajaa huomiota myös jatkossa (8,9).

Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen lisääntyminen on osittain kompensoinut täysien työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemistä. Osatyökyvyttömyyseläkkeet eivät kuitenkaan ole yleistyneet samoissa väestöryhmissä, joissa täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on vähentynyt. Yleistyminen on erittäin voimakkaasti painottunut yli 55-vuotiaisiin sekä työntekijöihin ja alempiin toimihenkilöihin; osittain tätä selittää tämän eläkemuodon yleisyys julkisella sektorilla työskentelevillä naisilla. Peruskoulutuksen saaneiden ja työttömien osatyökyvyttömyyseläkkeiden yleistyminen on ollut vähäistä.

Tutkimus perustui rekisteripohjaiseen kokonaisaineistoon. Aineistossa ei ollut tietoa terveydentilasta (10,11,12) tai työoloista (13,14). Niissä tapahtuneet muutokset ovat voineet vaikuttaa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen vähenemiseen.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen kehitys viime vuosikymmenen aikana on ollut myönteistä. Täysien työkyvyttömyyseläkkeiden alkamisen vähenemisen ja osatyökyvyttömyyseläkkeiden yleistyminen viittaavat toisaalta työkyvyn paranemiseen ja toisaalta siihen, että jäljellä olevaa työkykyä pyritään hyödyntämään entistä paremmin (15,16). Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on kuitenkin vähentynyt voimakkaimmin sellaisissa väestöryhmissä, joissa se alun alkaen oli erityisen yleistä. Muutoksen keskittyminen erittäin voimakkaasti suuren riskin ryhmiin viestii siitä, että suurin vähenemäpotentiaali voi olla käytetty. Kymmenen vuotta kestäneen laskusuunnan jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen kääntyi vuonna 2018 nousuun (17). Mikäli kehitys palaa uudelleen laskusuuntaiseksi, muutos tuskin jatkuu yhtä voimakkaana kuin tähän asti.