Sikiön kasvuhäiriön ja äidin raskausmyrkytyksen vaikutukset lapseen 12 vuoden iässä

Tutkimuksessa selvitettiin sikiön kasvuhäiriön (pienikokoisuus raskauden kestoon nähden syntymähetkellä) ja äidin raskausmyrkytyksen vaikutuksia syntymänjälkeiseen kasvuun, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin ja lisämunuaisten toimintaan 12-vuotiailla lapsilla kahdessa seurantaryhmässä. Kysin lastenklinikassa tehdyn tutkimuksen mukaan sikiön kasvuhäiriö vaikutti lapsen myöhempään kasvuun siten, että ns. kasvuhäiriölapset olivat sekä viiden että 12 vuoden iässä merkittävästi lyhyempiä ja laihempia kuin normaalikokoisina syntyneet lapset.

Sirpa Tenhola

Entakaponi Parkinson-potilailla

Parkinsonin taudin tyyppioireita ovat vapina, lihasjäykkyys sekä liikkeiden hitaus ja jähmeys. Näiden katsotaan johtuvan pääasiassa dopamiinin puutostilasta aivojen tyvitumakkeiden alueella. Levodopa on tehokkain Parkinsonin taudin lääke. Se muuttuu aivoissa dopamiiniksi ja korvaa siis tämän puutostilaa. Koska lääke hajoaa varsin nopeasti elimistössä, lähinnä dopa-dekarboksylaasi- ja katekoli-O-metyylitransferaasi (COMT) -entsyymien toiminnan seurauksena, alkaa aivojen dopamiinin määrä (ja potilaan toimintakyky) vaihdella lääkkeenottokertojen mukaan. Ilmiötä kutsutaan tilanvaihteluksi. Entakaponi estää COMT-entsyymin toimintaa ja hidastaa täten levodopan hajoamista. Se pidentää levodopan vaikutusaikaa tilanvaihteluista kärsivillä Parkinson-potilailla.

Jukka Lyytinen

Yksilöllinen tupakoinnista vieroittava hoito tarpeen

220 newyorkilaisen palomiehen (tupakointi keskimäärin 20 savuketta/pv, Fagerstömin testin tulos 6,7) keskuudessa tehty tupakoinnista vieroittamista koskeva tutkimus antaa ymmärtää, että yksilöllisyyttä kaivataan tässäkin. Pelkkä arvio päivittäin poltettujen savukkeiden määristä ei riitä. Niin ikään eri vieroitusmuotojen yhdistelmistä näyttäisi olevan hyötyä: pitäisikö nikotiinilaastarit ja bupropionitabletit kytkeä toisiinsa? Nikotiinikorvaushoidon annosten kasvun merkitystä ei pitäisi liioitella. Vieroituksen onnistuminen oli käänteisessä yhteydessä ennen hoitoa todettuun fyysiseen riippuvuuteen, mutta ei savukkeiden määrään. Jos motivaatiota riittää, hoitoa tulisi jatkaa mielellään yli kolme kuukautta.

Hannu Puolijoki

Astman ilmaantuvuus ei ainakaan laskussa?

Suomessa astman ilmaantuvuus on ollut kasvussa, sen sijaan Italiassa, Sveitsissä ja Saksassa trendi on jo ollut laskeva. Nyt tehdyssä eteläwalesilaisessa koululaistutkimuksessa tulokset vastaavat meikäläisten havaintoja: vuosina 1973, 1988 ja 2003 olivat raportoidun astman esiintyvyydet 5,5, 12,0 ja 27,3 %. Tutkimus toteutettiin samoin metodein ja samoissa kouluissa (12-vuotiaita osallistujia 812, 960 ja 1 019). Pelkän raportoidun vinkumisen osalta luvut olivat myös nousussa: 9,8, 15,2 ja 19,7 %. Myös muissa tutkituissa parametreissa oli todettavissa nouseva trendi, joskin muutokset lääkityksessä vaikuttanevat oireiden kokemiseen (hengenahdistus juostessa tms.).

Hannu Puolijoki

Hedelmöityshoito voi altistaa MS-taudin pahenemiselle

Ranskalaisessa tutkimuksessa selvitettiin aaltomaista MS-tautia sairastavilla naisilla (n = 6, ikä 19-29 v) esiintyviä MS-taudin pahenemisvaiheita, jotka liittyivät koeputkihedelmöityksee. MS-taudin hoidossa käytetty beetainterferonihoito oli lopetettu vuosi ennen suunniteltua raskautta. Tiedot pahenemisvaiheiden määristä kerättiin 3 kuukauden aikajaksoina ennen ja jälkeen hedelmöityksen (3 kk ennen hedelmöitystä, 3 kk, 3-6 kk ja 6-9 kk hedelmöityksen jälkeen). Hoidot oli toteutettu viimeisten 10 vuoden aikana ja samalla potilaalla saattoi olla useampia hoitoyrityksiä eri hormonivalmisteilla. Hoidoissa käytettiin lutenisoivaa hormonia vapauttavan hormonin (LHRH) antagonistia ja agonistia tai follikkeleita stimuloivaa hormonia (FSH).

Jaana Suhonen

HER2-positiivinen rintasyöpä herkempi antrasykliinille

Rintasyövän liitännäishoito syklofosfamidi-epirubisiini-fluorourasiili-yhdistelmällä (CEF) on osoittautunut tehokkaammaksi kuin vastaava metotreksaattia sisältävä yhdistelmä (CMF). HER2-reseptoria kantava syöpä on käyttäytymiseltään aggressiivisempi kuin HER2-negatiivinen tauti. HER2-reseptorin on arveltu vaikuttavan syövän herkkyyteen antrasykliineille. HER2-geeni ja topoisomeraasi II-alfa (TOP2A) -geeni sijaitsevat samassa kromosomissa lähekkäin. Antrasykliinit ovat TOP2A:n inhibiittoreita ja TOP2A-geenin amplifikaatio assosioi taudin herkkyydelle antrasykliineille. Kanadalaisessa aiemmin julkaistussa liitännäishoitotutkimuksessa oli mukana 710 rintasyöpään sairastunutta premenopausaalista naista, joilla kaikilla oli tautia myös kainalon imusolmukkeissa. Potilaat satunnaistettiin saamaan CEF- tai CMF-hoito. Seuranta-aika oli kymmenen vuotta. CEF osoittautui tehokkaammaksi. Nyt tutkittiin 639 potilaan näytteestä HER2. HER2-positiivisilla potilailla CEF oli selvästi tehokkaampi kuin CMF estämään taudin uusiutumista (riskikerroin 0,52, p = 0,003). CEF pidensi myös elinaikaa (0,65, p = 0,06). HER2-negatiivisilla CEF-ja CMF-hoitoa saaneilla hoitotulos oli yhtä hyvä. Tämän tutkimuksen perusteella HER2-negatiivisen rintasyövän hoitoon riittäisi hyvin siedetty CMF. Pääkirjoituksen laatija muistuttaa, että HER2-negatiiviset syövät ovat luokiteltavissa molekulaaristen ominaisuuksiensa perusteella ennusteellisiin alaryhmiin. HER2-reseptoria ei voida pitää ainoana ohjaavana tekijänä kun yksilöllistä hoito-ohjelmaa räätälöidään. Tutkimus osoittaa kuitenkin selvästi, että rintasyövässä HER2-reseptorin monistuma assosioi antrasykliiniherkkyyteen.

Sirkku Jyrkkiö

Istukkaperäiset ongelmat lisääntyvät keisarileikkausta seuraavissa raskauksissa

Länsimaissa lähes 20 % synnytyksistä hoidetaan keisarileikkauksella. Keisarileikkaukseen liittyy alatiesynnytystä enemmän välitöntä sairastavuutta, kuten infektioita, verenvuotoa ja laskimotukoksia. Myöhäisseurauksena tavataan etisistukan ja istukan ennenaikaisen irtautumisen esiintyvyyden lisääntymistä myöhemmissä raskauksissa. Tämä ilmeni 150 000 synnyttäjän aineistossa, jossa havaittiin yhden aiemman sektion lisäävän etisistukan riskiä naisen seuraavassa raskaudessa 1,5-kertaiseksi ja kahden aiemman sektion 2,0-kertaiseksi (95 %:n lv 1,3-2,0) verrattuna tilanteeseen, jossa aiemmat synnytykset olivat tapahtuneet alakautta. Samoin riski istukan ennenaikaisesta irtautumisesta lisääntyi 1,3-kertaiseksi. Alle vuoden aikaväli sektiosta seuraavaan raskauteen vielä lisäsi näiden komplikaatioiden määrää. Kohtuarven ja sen ympäristön sidekudos- ja verisuonimuutoksia arvellaan syiksi näihin ilmiöihin. Valikoimattomassa synnyttäjäväestössä etisistukkaa tavataan noin 0,5 %:lla ja istukan ennenaikaista irtautumista noin 1 %:lla. Erityisen ongelmallista on se, että keisarileikkausarven alueelle kiinnittyneellä etisistukalla on taipumus invasoitua myometriumiin ja muodostaa accreta-tyyppinen, runsaalle verenvuodolle altistava häiriö.

Pertti Kirkinen

Peyronien taudin luonnollinen kulku

Peyronien tauti on patofysiologialtaan selvittämätön sairaus, joka vaurioittaa peniksen paisuvaiskudosta ympäröivää kalvoa muodostamalla siihen paikallisen arpilaatan. Sairaus on todettavissa tuoreimpien arvioiden mukaan 3-9 %:lla miehistä. Sen esiintymishuippu on kuudennella vuosikymmenellä. Tauti ei uhkaa henkeä, mutta sen aikaansaama peniksen kipu, käyristyminen erektiossa ja erektion heikkeneminen aiheuttavat epätietoisuutta ja levottomuutta.

Ossi Lindell

Pieni hippokampus ja amygdala altistavat dissosiaatiohäiriölle?

Dissosiaatiohäiriöille on tyypillistä kyvyttömyys yhdentää menneisyyden muistoja, identiteetin tunnetta, välittömiä aistimuksia ja ruumiinliikkeitä. Niihin liittyy usein lapsuuden hyväksikäyttöä tai muita traumaattisia kokemuksia. Onkin ajateltu, että varhaiset traumaattiset kokemukset voivat johtaa psykologisiin tai neuropsykologisiin muutoksiin, jotka aktivoituvat aikuisiän rasitustapahtuman yhteydessä. Näyttää siltä, että muistin ja voimakkaan ahdistuksen kokemisen kannalta keskeiset aivorakenteet hippokampus ja amgdala voivat olla ratkaisevia dissosiaatiokokemuksen synnyssä.

Raimo K.R. Salokangas

Lääkäreiden, sairaanhoitajien ja muiden kunta-alan työntekijöiden sairauspoissaolotrendit 2000-2004

Kuntien palveluksessa olevan henkilöstön sairauspoissaolot lisääntyivät 1990-luvulla. Myös sairaalahenkilöstön, erityisesti lääkäreiden, pitkät sairauslomat lisääntyivät. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko nouseva trendi jatkunut 2000-luvulla kysyen erityisesti, poikkeaako poissaolojen kehitys terveydenhuollossa muista kunta-alan sektoreista ja ovatko työelämässä 2000-luvun alussa koetut muutokset heijastuneet terveyssektorin, erityisesti lääkäreiden, sairauspoissaoloihin.

Pekka Virtanen, Jussi Vahtera, Jaana Pentti, Marianna Virtanen, Mika Kivimäki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030