HIV-äidin A-vitamiininpuute lisää vastasyntyneen HIV-riskiä

Malawi on afrikkalainen kehitysmaa, jossa HIV-infektion prevalenssi myös raskaana olevilla naisilla on suuri. HIV- infektio tarttuu lapseen 10-40 %:n todennäköisyydellä. Osa tästä vaihtelusta liittyy keskosuuteen, äidin CD4-solujen määrään ja rintaruokintaan. Myös aliravitsemuksen on arveltu liittyvän tarttuvuuteen, mutta täsmällistä tietoa suojaavista ravinteista ei ole ollut. Koska A-vitamiini on tärkeä immuunijärjestelmän ylläpitämisessä, tutkittiin malawilais-amerikkalaisena yhteistyönä, missä määrin HIV-positiivisen äidin seerumin A-vitamiini liittyy HIV:n tarttuvuuteen.

Immunokemoterapia ja mahasyövän ennuste

Mahasyöpä on yleisin syöpätyyppi Japanissa, ja siellä onkin nähty paljon vaivaa mahasyöpäkuolleisuuden pienentämiseksi. Standardihoitona japanilaiset antavat kuratiiviseksi arvioidun mahasyöpäleikkauksen jälkeen mitomysiiniä ja fluorourasiilia. PSK on proteiiniin sitoutunut polysakkaridi (beeta-D-glukaani), jolla on immuunijärjestelmää stimuloivia ominaisuuksia, ja se voimistaa myös solunsalpaajien vaikutuksia. Japanilaiset tutkijat päättivät selvittää, parantaisiko immunostimulantti PSK eloonjäämistä, jos se lisättäisiin tavanomaiseen kirurgian jälkeiseen adjuvanttihoitoon.

Kohtua supistavan lääkkeen valinta ensi- ja uudelleensynnyttäjille

Oksitosiinin ja ergometriinin yhdistelmä ehkäisi tehokkaammin kuin pelkkä oksitosiini jälkeisvaiheen verenvuotoa OYKS:ssa tehdyssä tutkimuksessa. Ero johtuu lääkkeiden erilaisista vaikutusajoista ja -tavoista. Ergometriinilisä näytti hyödyttävän varsinkin uudelleensynnyttäjiä. Kirjoittajat pitävät havaintoaan suuntaa-antavana ja suosittelevat ergometriinia oksitosiiniruiskeen täydennykseksi uudelleensynnyttäjille pääsääntöisesti aina, kun verenvuoto ei rauhoitu 15 minuutin kuluessa.

Leena Häivä-Mällinen, Anna-Liisa Hartikainen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 33/1994 Kommentteja

Mitkä tekijät ennakoivat rajatilapotilaan sairaalahoidon tulosta?

Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan avo-osastolla selvitettiin osastohoidon tulosta ennakoivia tekijöitä. Omasta tahdostaan hoidossa olevien potilaiden tavallisimmat oireet ovat laaja-alainen masennus ja ahdistus. Hyvää hoitotulosta ennakoivat potilaan hoidon alussa ilmaisema itsetuhoisuus ja jännittyneisyys sekä potilaan usko lääkkeiden vaikutukseen. Huono hoitotulos puolestaan liittyi kielteiseen käsitykseen lääkehoidon merkityksestä sekä siihen, että potilas uskoi pelkän levon lievittävän oireita. Taustamuuttujat, aiemmat hoitokokemukset tai diagnoosi eivät toimineet selittävinä tekijöinä. Näyttää siltä, että osa ei-psykoottisista potilaista hyötyy kriisitilanteessa osastohoidosta, joka kestää pidempään kuin oireiden välitön helpottuminen edellyttää. Potilaat on syytä valita huolellisesti ja erityistä huomiota on kiinnitettävä potilaan omiin odotuksiin ja asenteisiin hoitoa kohtaan.

Risto Antikainen, Hannu Koponen, Johannes Lehtonen, Asle Arstila

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 33/1994 Kommentteja

Gastroesofageaalisen refluksitaudin kirurginen hoito

Refluksitautia hoidetaan ensi sijassa konservatiivisesti. Kirurgista hoitoa harkitaan, kun lääkitys ei 2-3 kuukauden kuluessa paranna oireita ja esofagiittia, tai kun tautiin liittyy komplikaatioita. Tavallisimmalla refluksinestoleikkauksella, Nissenin fundoplikaatiolla saavutetaan hyvä tulos parhaimmillaan yli 90 %:lle oikein valituista potilaista. Refluksinestokirurgia näyttää soveltuvan erityisesti nuorten potilaiden vaikean refluksitaudin hoitoon. Fundoplikaatioita tehdään enenevästi myös laparoskopiatekniikalla. Näiden varhaistulokset näyttävät olevan samaa luokkaa kuin perinteisessä tekniikassa.

Eero Kivilaakso

Hypoglykemian syyt ja selvittely perusterveydenhuollossa

Hypoglykemiaan viittaavia oireita valitetaan perusterveydenhuollon vastaanotoilla melko yleisesti. Anamneesi on keskeinen lähtökohta niiden syitä etsittäessä. Taustalta löytyy kuitenkin harvoin todellinen hypoglykemia. Nykykäsityksen mukaan oireet johtuvat usein reagoinnista elimistön glukoosipitoisuuden normaaliin pienenemiseen. Selvä hypoglykemia ja sen epäilykin ovat erikoistutkimuksiin lähettämisen aihe. Tajunnan hämärtyminen ja muut insulinoomaan viittaavat oireet tutkitaan aluksi paastotilassa ja fyysisen rasituksen jälkeen otetuin glukoosinäyttein.

Sirkku Tulokas

Magneettikentät ja syöpävaara

Epidemiologiset tutkimukset antavat viitteitä, että altistumiseen voimajohtojen yli 0,2 mikroteslan magneettikentille liittyisi lasten syöpävaaran 1,5-3-kertainen kasvu. Tämä merkitsisi yhtä ylimääräistä lasten syöpää Suomessa vuosittain. Aikuisilla erityisesti ammattiperäisellä altistumisella näyttäisi olevan merkitystä. Magneettikenttien mahdollinen syöpää aiheuttava mekanismi on epäselvä.

Pia Verkasalo, Jukka Juutilainen, Jaakko Kaprio, Eero Pukkala, Markku Koskenvuo

Palvelutuotannon toimintojen analysointi kustannuslaskennan pohjana

Terveydenhuollon lisääntyneeseen kustannustietoisuuteen liittyy keskeisesti laadun takaaminen. Parhaillaan ollaan käynnistämässä toiminnan laadun parantamisen projekteja; laatu laajana käsitteenä nähdään yhdeksi menestystekijäksi. Yksi tapa tukea näitä hankkeita on toimintojen analysointi ja siihen perustuva laskenta. Se tuottaa yksikön johtamisen tueksi entistä tarkempaa tietoa toimintojen tuottavuudesta ja taloudellisuudesta.

Juha Kotikangas, Arto Kivisaari, Kalevi Somer, C.-G. Standertskjöld-Nordenstam

Terveydenhuollon toimipisteiden jätehuolto

Pääkaupunkiseudulla on laadittu uudet terveydenhuollon laitosten jätehuolto-ohjeet. Näissä on otettu huomioon uuden jätelain ja Euroopan Unionin säädöksien vaatimukset. Ohjeet on tarkoitettu terveydenhuollon yksiköiden yleisohjeiksi, joiden pohjalta voidaan laatia toimipaikkakohtaisia tarkempia määräyksiä. Suurimmat muutokset koskevat tartuntavaarallisen jätteen määrittelyä, jota on olennaisesti supistettu. Pääkaupunkiseudulla uuden ohjeistuksen käyttöönotto merkitsee noin 3 miljoonan markan vuosittaisia kustannussäästöjä.

Antti Pönkä, Seppo Ahonen, Hannu Arovaara, Alli Kaski, Marita Korhonen, Juhani Lähdevirta, Heikki Repo, Petri Perkiömäki

Huumeita kokeilleet varusmiehet syksyllä 1992

Varusmiesten huumekokeiluista on tehty systemaattisia kyselytutkimuksia vuodesta 1968 lähtien. Vuoden 1992 syksyllä tehtyyn lomakekyselyyn vastasi nimettöminä lähes 90 % otantajoukosta. Vastanneista 17,2 % ilmoitti joskus kokeilleensa huumeita ja lisäksi puolet tunsi jonkun huumeiden käyttäjän. Yleisimmin varusmiesten tuttavapiirissä oli käytetty kannabisvalmisteita, ja niitä oli myös yleisimmin vastaajille kaupattu. Vastaukset analysoitiin erilaisten taustatekijöiden suhteen, ja huumeiden kokeilun riski-indikaattoreiksi osoittautuivat mm. työttömyys ennen armeijaan tuloa ja huumeiden käyttäjän tunteminen. Huumekokeiluilta näyttävät suojaavan esimerkiksi avioliitto ja omien vanhempien luona vietetty lapsuus.

Vesa Jormanainen, Matti Lehesjoki, Timo Seppälä, Ari Peitso, Kimmo Koskenvuo

Päihdediagnoosit ja päihdepotilaiden hoitokustannukset yliopistosairaalassa

Päihteisiin liittyvää erikoissairaanhoidon palvelujen käyttöä ja kustannuksia Tampereen yliopistollisessa sairaalassa selvitettiin poistoilmoitustietojen perusteella vuodelta 1992. Päihde-ehtoisiksi hoidoiksi katsottiin kaikki sellaiset vuodeosastohoitojaksot ja poliklinikkakäynnit, joissa potilaan poistoilmoitustietoihin joksikin diagnoosiksi oli kirjattu päihdediagnoosi. Päihde-ehtoisiksi osoittautui 0,6 % potilaista ja 2,1 % hoitopäivistä, vaikkakin esiintyvyydessä oli suuria klinikka- ja osastokohtaisia eroja. Päihteistä alkoholi oli selvästi yleisin ja tyypillinen potilas oli keski-ikäinen mies. Poistoilmoitustiedoista saatu aineisto muodostui yksinomaan vaikeasti päihdeongelmaisista. Silti kokonaiskustannukset olivat aikaisempia arvioita suuremmat: vuodeosastoilla 10 miljoonaa markkaa ja poliklinikoilla 1 miljoona markkaa. Sairaalahoidon jälkeen 75 % päihdepotilaista tarvitsi jatkohoitoa.

Päivi Sillanaukee, Pekka Sillanaukee, Raimo Anttila, Kaija Seppä

Raudan imeytyminen ruoasta paranee raskauden aikana

Raskauden aikana tapahtuu useasti sellaisia muutoksia punasoluindekseissä ja seerumin rauta- ja ferritiinipitoisuuksissa, jotka sopivat raudanpuuteanemiaan. Rautasupplementaatio onkin tavallista raskauden aikana. On kuitenkin osoitettu, että ainakaan alkuraskaudessa rautalisäys ei vaikuta näihin muuttujiin. Tilannetta mutkistaa sekin, että rautahoito sinänsä voi aiheuttaa makrosytoosia. On esitetty, että raskauden aikana ei voitaisikaan käyttää samoja rautastatuksen mittareita kuin muulloin.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030