Nöyryyttävä ero myrkkyä mielelle

Rasittavat elämänmuutokset altistavat masennus- ja ahdistusepisodille. Yli 7 000 kaksosta käsittävässä tutkimuksessa elämänmuutokset luokiteltiin neljään ryhmään: menetys, nöyryytys, ansa ja vaara. Psyykkinen häiriö luokiteltiin puhtaaksi masennukseksi (M), puhtaaksi ahdistukseksi (A) ja niiden yhdistelmäksi (M+A). Seurantahaastattelun perusteella menetys ja nöyryytys lisäsivät kuukauden sisällä tapahtumasta M- ja M+A-episodien riskin moninkertaiseksi. Kuolema tai itse aiheutettu ero johtivat usein puhtaaseen masennukseen. Erityisen suuri masennuksen riski oli silloin, kun elämänmuutoksessa oli sekä menetyksen että nöyryytyksen piirteet. Tästä malliesimerkki oli toisen aiheuttama ero. Ansaan joutuminen lisäsi ainoastaan M+A-episodin ja vaaran kokeminen A-episodin riskiä. Tutkimus osoitti teoreettisesti, että puhtaan masennuksen ja puhtaan ahdistuksen aiheuttajat eroavat kohtuullisen selvästi toisistaan, mutta että puhtaan masennuksen ja ahdistuksen sävyttämän masennuksen aiheuttajat ovat pitkälti samanlaisia. Käytännön kannalta tärkeämpi havainto oli, että nöyryytetyksi joutuminen osoittautui yhtä depressiogeeniseksi kuin menetys. Kumpikin yksinään lisää masennuksen riskin noin 10-kertaiseksi, mutta jos menetys on samalla nöyryyttävä, on riski jo 20-kertainen. Tätä sietäisi kaikkien eroa harkitsevien jo etukäteen ajatella.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Ikä, miessukupuoli ja geenit altistavat tuberkuloosille?

Gambian kaltaisissa suuren riskin maissa riittää materiaalia tuberkuloosialttiuden tutkimiseen. Kohteena oli 315 ysköspositiivista perheineen, verrokkiperheet (n = 305) saatiin muusta väestöstä. Tuberkuliinipositiivisuus iholla (TST) oli luonnollisesti potilaiden kontaktihenkilöillä vahvempaa, ja riippui myös tapauksen vakavuudesta, kuten basillierityksestä, mutta ei esim. hiv-positiivisuudesta. Kontaktihenkilöiden TST+-riskiä lisäsivät ikä, miessukupuoli, samassa taloudessa asumisen aika, mutta yhteyttä kalmetointiarpeen ei sen sijaan todettu (Gambiassa toteutettu rokotus v. 1984-, peitto n. 96 %!). Ensiasteen sukulaisuus näytti lisäävän jonkin verran riskiä, joten geeneilläkin lienee osuutensa sairastumisalttiudessa.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Vahingoittaako alkoholi naisten aivoja eri tavalla?

Tutkijat määrittivät juomaputkesta toipuneiden sekä raittiiden naisten ja miesten aivojen otsalohkon harmaan ja valkean aineen hermovauriota tai -katoa osoittavan N-asetylasparaatin pitoisuuden. Terveisiin verrattuna oli alkoholistinaisten ja -miesten valkean aineen N-asetylasparaattipitoisuus selvästi alentunut viitaten samanlaiseen valkean aineen vaurioon. Sen sijaan harmaan aineen alueella alkoholistinaisten ja molempien miesryhmien N-asetylasparaattipitoisuudet olivat samalla tasolla, mutta terveillä naisilla selvästi muita korkeammat. Joko naiset ovat miehiä herkempiä alkoholin aiheuttamille harmaan aineen vaurioille tai terveiden naisten harmaan aineen hermokapasiteetti on miehiä suurempi. Joka tapauksessa, runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyy kiistatta hermokudoksen vaurioita, mikä olisi hyvä muistaa, kun korkkia aletaan kiertää.

Raimo K.R. Salokangas

Lyhyesti: Mesotelioomaan uusi kasvainmerkkiaine

Asbestille altistuminen ja tupakointi lisäävät selvästi sairastumisriskiä mesotelioomaan eli keuhkopussin syöpään. Mesoteliini on glykoproteiini, joka on kiinnittynyt solukalvolle ja josta osa irtoaa verenkiertoon ja jota tarvitaan ilmeisesti solujen välisessä vuorovaikutuksessa. Sitä on löydetty ainakin mesotelioomasta ja munasarjasyövästä. Australialaisessa tutkimuksessa todettiin, että 37 mesotelioomapotilaalla 44 tutkitusta seerumin mesoteliinin pitoisuus oli kohonnut. Tutkimuksessa oli mukana myös 40 asbestille altistunutta tervettä henkilöä. Näistä seitsemällä mesoteliinipitoisuus oli kohonnut, ja seuranta-aikana kolme sairastui mesotelioomaan ja yksi keuhkosyöpään. Mesoteliini saattaa siis toimia ennustetekijänä. Toivottavasti tämä lupaava tulos johtaa kliinisesti käyttökelpoiseen sovellukseen diagnosointivaiheen ja asbestille altistuneiden potilaiden seurannan avuksi.

Sirkku Jyrkkiö

Lyhyesti: Kuiskaustesti on hyvä kuulonseula

Kahdeksan tutkimuksen meta-analyysin mukaan kuiskaustesti on sekä herkkä että tarkka alentuneen kuulon seulontamenetelmä. Kuiskauskuulotestillä voidaan napata aikuisista 90-100 %:n herkkyydellä ja 70-87 %:n tarkkuudella henkilöt, joiden kuulo on alentunut 30-40 dB. Vastaavat luvut lapsilla ovat 80-96 % ja 90-89 %. Testi on tehty niin, että kuiskaaja on kyynärän etäisyydellä (60 cm) testattavan korvasta ja kuiskaa numero-kirjain-numeroyhdelmän (esim. 4 K 2). Todetut herkkyys- ja tarkkuuserot johtunevat tavasta, jolla testi toteutetaan. Meikäläisittäin tapa ei tunnu tutulta - tosin omakielisistä tietokannoistamme en löytänyt kuiskauskuulon testaussuositusta.

Robert Paul

Keisarileikkaus lisää sikiön kuoleman riskiä seuraavassa raskaudessa

Keisarileikkaukseen liittyy operaation aikana ja synnytyksen jälkeen enemmän sairastavuutta kuin alatiesynnytykseen. Myöhemmissä raskauksissa etisistukan, istukan ennenaikaisen irtautumisen ja accreta- ja increta-istukkatyyppien ja jopa kohdunulkoisen raskauden esiintyvyyden otaksutaan lisääntyvän. Uutena sektion jälkeisenä ongelmana todettiin selittämättömät sikiökuolemat seuraavan raskauden 34. viikon jälkeen. Havainto tehtiin tutkittaessa noin 120 000 naisen kahden ensimmäisen raskauden kulkua. Mikäli ensimmäinen raskaus päättyi alatiesynnytykseen, riski tuntemattomasta syystä johtuvaan sikiömenetykseen seuraavan raskauden lopulla tai synnytyksessä oli 0,5 per 1 000 naista. Vastaavasti sektion jälkeen riski oli 1,1 per 1 000 naista (riskisuhde 2,23 (1,74-4,30)). Äidin ikä, pituus, sairaudet, tupakointi, sosiaalinen asema, raskauksien väli, edellisen lapsen paino tai ennenaikaisuus tai edellinen perinataalikuolema eivät selittäneet tätä havaintoa. Sen mahdollisina syinä voisi olla huonontunut kohdun verenkierto sektion jälkeen tai istukan kehityksen toistaiseksi tuntematon häiriö. Sektion jälkeen myös taipumus ennenaikaiseen synnytykseen ja sikiön kasvun hidastumiseen näytti lisääntyvän. Vaikka absoluuttinen riski sikiömenetykseen sektion jälkeen on pieni, se tuli laajassa aineistossa esille ja tutkijoiden mielestä pitää ottaa huomioon ainakin silloin, kun keisarileikkaukseen ei ole varsinaista obstetrista syytä.

Pertti Kirkinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030