Potilaan etiikka

Lääketieteen etiikan keskeisiä asioita viime vuosikymmeninä ovat olleet kysymykset potilaan oikeuksista ja itsemääräämisestä. Lääkärien osalta on keskitytty enemmän heidän velvollisuuksiinsa, potilaan velvollisuuksista ei sen sijaan ole juuri puhuttu. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin, sillä jo hippokraattisissa teksteissä kuvataan myös potilaan velvollisuuksia: "Potilaan tulee tehdä voitavansa taistellakseen sairautta vastaan yhdessä lääkärin kanssa" (1). Seuraavan kerran potilaan oikeuksiin palattiin ilmeisesti vasta vuonna 1847, kun American Medical Association (AMA) julkaisi ensimmäisen eettisen ohjeistonsa. Se sisälsi pitkän luettelon lääkärien velvollisuuksista ja vielä pitemmän listan potilaiden velvollisuuksia (2).

Pekka Louhiala

Eutanasia ja suomalaiset lääkärit

Suomalaisten lääkärien suhtautumista eutanasiaan ja siihen läheisesti liittyviin kysymyksiin selvitettiin lokakuussa 1993 kyselyllä, joka lähetettiin 500 satunnaisesti valitulle työikäiselle lääkärille. Vastanneista eutanasian laillistamista kannatti varauksetta 5 %, varauksin 25 %, ehdottomasti vastaan oli 30 % ja varauksin vastaan 20 %. Selvästi myönteisemmin suhtauduttiin hollantilaiseen käytäntöön, jossa eutanasia ei ole laillistettu, mutta tietyt tiukat ehdot täyttävissä tapauksissa lääkäriä ei rangaista. Vastaajista 17 % oli ollut tilanteessa, jossa potilas tai omainen oli pyytänyt aktiivista kuolinapua. Aktiivista eutanasiaa pyytäneistä potilaista erottui kolme suurta ryhmää: monisairaat ja kivuliaat vanhukset, psykoottiset tai vaikeasti depressiiviset potilaat ja terminaalivaiheen syöpää tai muuta sairautta potevat.

Pekka Louhiala, Tapio Tervo

Sikiön kromosomipoikkeavuuksien seulonta verinäytteestä - Rodunjalostusta vai valinnanvapautta?

Kuluvan kevään uutiset äidin verinäytteestä tehtävästä sikiön kromosomipoikkeavuuksien seulonnasta ovat herättäneet vilkasta keskustelua tiedotusvälineissä. Suuri osa äideistä pitää tutkimuksia kuitenkin tarpeellisina. Ehdoton vapaaehtoisuus ja asiallinen, riittävä neuvonta ovat seulonnan perusedellytyksiä, joilla vältetään liukastelu eettisesti epävakaalla maaperällä.

Toimittanut Pekka Louhiala

Koplaus Apollonin kautta

Minä, arkkiatri, sain kerran kamman, jossa luki 'Apollon'. Se oli ihan hyvä kampa, tosin näihin muutamaan suortuvaani kalloni peitteeksi en olisi kovin erikoista laitetta tarvinnut, mutta olihan se mielenkiintoinen uutuus. Sillä sai irrotettua ainakin hiuksiin tarttuvia hyönteisiä, joita täällä on paljon. Minua huvitti tuo Apollonin nimi laitteessa, mutta antaja osasi lipevyydessään perustella laitteen jumalaisen tarkoitusperän: hiukset suojaavat kalloa, joka suojaa aivoja, joka on ylevintä mitä jumalat ovat ihmiselle antaneet - ja mitä Apollon parantajalle. Siksi on soveliasta, miltei välttämätöntä, vaalia päätään Apollonin nimeen.

Tiina Lajunen

Hur bemöta döende patienter?

Nu när det endast återstår ett knappt år av mina medicinska studier, uppskattar jag chanserna att få lära mig att bemöta döende patienter under studietiden vara ganska små. Visst har vi sett döda patienter, på obduktionsborden, men har de en gång varit levande individer? På universitetsklinikerna betraktas döende som ett misslyckande, vilket man helst inte talar om. De exempel på bemötande av döende jag sett, t.ex. tillkännagivande av en obotlig sjukdom, har varit avskräckande. Men hur skall jag bete mig för att inte göra samma fel? Hur lär man sig något som förefaller tabubelagt inom undervisningen?

Tampereella priorisointiluokitusta pidetään työvälineenä

Julkisin varoin tuotettavien terveydenhuoltopalvelujen rajaamiseen on tunnetusti esitetty malleja viime vuosikymmenen lopulta lähtien. Vaikka Suomessa terveydenhuollon rakenteelliset muutokset ja voimavarojen käytön tehostaminen on nähty ensisijaisiksi tehtäviksi, myös valintoihin on paineita. Näkemyksiä priorisointiluokituksista erikoissairaanhoidossa ja kunnallisessa terveydenhuollossa esiteltiin joulukuussa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Hämeen lääninhallituksen järjestämässä seminaarissa.

Huntington-geeni ja tietämisen tuska

Televisiossa esitettiin joitakin kuukausia sitten tanskalainen dokumentti geenitutkimuksen saavutuksista ja ongelmista. Ohjelmassa käsiteltiin myös Huntingtonin tautia ja sen aiheuttajageenin testaamista potilaiden sukulaisilta. Nuori nainen, jonka äiti sairasti jo pitkälle edennyttä tautia, oli raskaana. Hän ei halunnut tietää omasta riskistään, mutta halusi geenitutkimuksen sikiölleen. Poikasikiöllä todettiin olematon riski ja hän syntyi aikanaan normaalisti.

Toimittanut Pekka Louhiala

ECMO ja kliinisen tutkimuksen etiikka

Kontrolloidut ja satunnaistetut kliiniset kokeet ovat tämän päivän lääketieteessä itsestäänselvyys, mutta niiden historia on varsin lyhyt. Ensimmäinen koe, joka täytti nykyiset kontrolloitujen kokeiden kriteerit, oli 1940-luvun lopulla tehty tuberkuloosin hoitotutkimus (1). Suurinta osaa lääketieteen hoitokäytännöistä ei kuitenkaan ole koskaan testattu satunnaistetuissa kokeissa, eikä se monissa tapauksissa olisi eettisistä syistä enää mahdollistakaan. Erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa pyritään tuomaan radikaalisti uudenlaisia hoitoja kriittisesti sairaiden potilaiden avuksi.

Toimittanut Pekka Louhiala

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030