Ongelmallinen autonomia

Autonomia eli itsemääräämisoikeus on lääketieteen etiikassa hyvin keskeisessä asemassa tai itse asiassa sen ydinkäsite, kuten Engelhardt sanoo kirjassaan The Foundations of Bioethics (1). Toisessa bioetiikan peruskirjassa, Beauchampin ja Childressin teoksessa Principles of Biomedical Ethics, autonomia on yksi neljästä perusperiaatteesta, joille lääketieteen etiikka rakentuu. Muut kolme ovat oikeudenmukaisuus (justice), hyvän tekeminen (beneficence) ja pahan välttäminen (nonmaleficence). Etenkin viime aikoina on keskusteltu siitä, onko tällaisten universaalien periaatteiden varaan rakennettu etiikka ylipäänsä mahdollinen, mutta autonomia on ja pysyy joka tapauksessa keskeisenä asiana.

Toimittanut Pekka Louhiala

Lääkintäetiikan aatehistoria priorisointikeskustelun pohjana

"Missä viipyy julkinen keskustelu priorisoinnista terveydenhuollossa?" Lääketiede 93 -päivillä esitetty kysymys osuu ajankohtaan, joka viiltävän paljaasti asettaa erilaiset intressiryhmät vastakkain. Olemme pakkotilanteessa miettimässä oikeudenmukaisuuden kriteereitä niskassamme säästämisen, menetettyjen unelmien ja ehkä epäonnistuneiden päätöstenkin taakka.

Kuinka lyhyt on liian lyhyt? - kasvuhormonihoidon etiikasta

Varhaisimpia kasvuhormoni-hoitoja rajoitti olennaisesti se, että hormonia saatiin ainoastaan kuolleiden ihmisten aivolisäkkeistä ja niistäkin kovin pieniä määriä. Yhdistelmä-DNA-tekniikka muutti tilanteen täysin, ja synteettistä kasvuhormonia voidaan nykyisin tuottaa periaatteessa rajattomasti. Ainakin toistaiseksi hinta on pysynyt kovin korkeana, ja hoitoja on yleensä subventoitu julkisen tai muun sairausvakuutuksen kautta.

Toimittanut Pekka Louhiala

Kontrolloitu kuolema

Eutanasia on perinteisesti jaettu aktiiviseen ja passiiviseen, joista edellinen on yleisesti tuomittu ja jälkimmäinen hyväksytty. Lääkärikunta on ollut linjoista varsin yksimielinen, vaikka sorääniä on esiintynytkin. Hollannin liberaali käytäntö on herättnyt keskustelua, ja varsinkin eräät filosofit ovat voimakkaasti kritisoineet aktiivinen-passiivinen-jaon näennäisyyttä.

Toimittanut Pekka Louhiala

Kaikkivoipaisuuden ongelma lääkärin työn haasteena

Lääkäri-potilassuhde on tärkeä osa hoitoa. Tietoisesti jokainen lääkäri haluaisi sen olevan hyvän. Silti yllättäen jokainen lääkäri on jonkun tai joittenkin potilaitten kohdalla kokenut ärtymystä, tyytymättömyyttä itseensä ja potilaaseen sekä tunnetta, että jostain syystä on toiminut aivan vastoin omia periaatteitaan. Miksi jotkin lääkäri-potilassuhteet tulevat ongelmallisiksi? Mikä saa lääkärin ajoittain toimimaan tavalla, joka tuntuu itselle vieraalta ja hoitosuhteen kannalta tuhoisalta? Miksi jotkut potilaskäynnit tulevat leimatuiksi "turhiksi"?

Anneli Larmo

Hollantilainen näkökulma eutanasiaan

Eutanasia on Alankomaissa laajasti hyväksytty ja sitä myös tehdään. Kuitenkin tilanne on paradoksaalinen: tämän oikeuskäytännössäkin hyväksytyn toimenpiteen tekevä lääkäri on rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan. Käytännössä lääkärit toimivat Alankomaiden lääkäriliiton ja hallituksen neuvotteluissa sovittujen ohjeiden mukaan, jotka kaikki maan ylisyyttäjät ovat myös omaksuneet, eikä lääkäriä aseteta syytteeseen. Eutanasia määritellään Alankomaiden käytännössä toisen henkilön tahalliseksi surmaamiseksi tämän nimenomaisesta pyynnöstä. Eutanasiapyynnön on tultava potilaalta itseltään vapaaehtoisesti, eikä näin ollen esimerkiksi vastasyntyneiden tai koomapotilaiden hoidosta pidättäytymistä tai hoidon lopettamista voida pitää eutanasiana. Pyynnön on myös oltava tarkoin harkittu ja pysyvä. Tuoreessa tutkimuksessa kävi ilmi, että lähes kaikissa eutanasiatapauksissa potilas on ollut kuolemansairas ja suurin osa olisi kuollut muutenkin arviolta neljän viikon kuluessa. Seuraavassa Alankomaiden kuninkaallisen lääkäriliiton eettisten kysymysten asiantuntija selvittää sikäläisen eutanasiakäytännön taustaa ja käytäntöä.

Rob Dillmann