Onko parasetamolilla enää sijaa nivelkulumakivun hoidossa?

Verkostometa-analyysillä selvitettiin eri kipulääkkeiden (koksibit, diklofenaakki, naprokseeni, ibuprofeeni, parasetamoli) tehoa nivelkulumakivun hoidossa. Meta-analyysiin valikoitui 74 satunnaistettua tutkimusta, joissa oli yhteensä lähes 60 000 potilasta. Tulosten perusteella parasetamolilla ei ole tehoa nivelkulumakivun hoidossa millään annoksella. Saatavilla olevista tulehduskipulääkkeistä etorikoksibi ja diklofenaakki (annoksella 150 mg/vrk) vaikuttivat tehokkaimmilta. Tutkijat huomauttivat, että lääkärin täytyy tuloksia arvioidessaan pohtia lääkkeiden mahdolliset yksilölliset haitat potilaille. Julkaisuun liittyvässä pääkirjoituksessa todetaan, että nivelkulumakivun lääketutkimukset eivät vastaa tavallista hoitotilannetta monesta syystä ja pahoiteltiin lääkevaihtoehtojen vähäisyyttä.

Kehitteillä olevan lipoproteiini (a) -lääkkeen vaikutuksia ennakoitiin geenitiedon avulla

LPA-geenin koodaama lipoproteiini (a) eli Lp(a) on ateroskleroosin itsenäinen riskitekijä. Lp(a)-pitoisuus voi olla suuri perintötekijöistä johtuen, ja sen pienentämiseksi on kehitteillä ainakin yksi LPA-geenin toimintaan vaikuttava lääke. Suomalaisvetoinen kansainvälinen tutkijaryhmä kartoitti genominlaajuisella assosiaatiotutkimuksella (GWAS) perintötekijöiden vaikutuksia rasva-aineenvaihduntaan. Sähköisiä potilastietoja käyttämällä selvisi, että LPA-geenin perinnöllinen vaihtelu on yhteydessä sepelvaltimotautiin, mutta ei muihin tutkittuihin sairauksiin. Näin ollen Lp(a)-lääkkeen oletetaan pienentävän sydäntautiriskiä ilman vaikeita haittoja. Tämäntyyppisellä tutkimuksella pyritään nopeuttamaan lääkekehitystä.

Statiineihin liittyvä autoimmuunimyopatia

Statiinien aiheuttamat vakavat lihashaitat ovat harvinaisia. Oireet, mukaan lukien lihasheikkous, häviävät yleensä lääkkeen lopettamisen jälkeen, ellei kyseessä ole autoimmuunimyopatia. Sille on tunnusomaista lihassolunekroosi ja vasta-aineiden muodostuminen statiinien kohteelle eli 3-hydroksi-3-metyyliglutaryylikoentsyymi A-reduktaasille. NEJM-lehdessä julkaistussa katsauksessa kuvataan mm. statiiniautoimmuunimyopatian hoitoa, johon voidaan tarvita immunosuppressiivista lääkitystä.

Inkretiinimimeetit eivät lisää riskiä joutua sairaalaan sydämen vajaatoiminnan vuoksi

Kohorttiin valittiin potilasrekistereistä yhteensä 1,5 miljoonaa diabeteslääkettä käyttävää potilasta, joista lähes 30 000 joutui sairaalahoitoon sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Kohortin sisäisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa inkretiinimimeettejä (DPP-4:n estäjiä tai GLP-1-analogeja) saaneiden riski joutua sairaalaan sydämen vajaatoiminnan vuoksi ei ollut suurempi kuin muita suun kautta otettavia diabeteslääkkeitä saaneiden potilaiden. DPP-4:n estäjiä ja GLP-1-analogeja saaneiden ryhmien tulokset olivat samanlaiset. Aiemmin todettu sydämen vajaatoiminta ei vaikuttanut johtopäätöksiin.

Diabeteslääkkeiden turvallisuudesta uutta tietoa

Euroopan lääkevirasto EMA arvioi, että natriumin- ja glukoosinkuljettajaproteiinin 2 estäjien eli niin sanottujen glukoosinpoistajien (dapagliflotsiini, empagliflotsiini ja kanagliflotsiini) hyöty-haittasuhde on tyypin 2 diabeteksen hoidossa edelleen positiivinen. Samalla EMA antoi tarkempia suosituksia lääkkeiden käytöstä, jotta diabeettisen ketoasidoosin riski olisi mahdollisimman pieni. Osa tähän mennessä ilmoitetuista tapauksista on ollut epätyypillisiä, sillä ketoasidoosiin joutuneen verensokeriarvo on ollut tavanomaista pienempi. Erikseen muistutetaan, että ketoasidoosia on raportoitu myös tyypin 1 diabetesta sairastavilla, mikä ei ole glukoosinpoistajien hyväksytty käyttöaihe.

Testosteronilisästä voi olla hyötyä ikääntyville miehille

Testosteronilisän vaikutuksista iäkkäisiin miehiin on ristiriitaisia tuloksia. Yli 65-vuotiaiden miesten (n = 790) testosteronipitoisuus nostettiin satunnaistetussa tutkimuksessa testosteronigeelillä 19–40-vuotiaiden miesten fysiologiselle tasolle. Vuoden käytön seurauksena oli seksuaalitoimintojen (aktiivisuus, halu ja erektio) koheneminen lumeeseen verrattuna. Tutkijoiden mukaan tarvitaan laajempia tutkimuksia, jotta hoidon mahdolliset riskit saataisiin selville.

Lääketutkimusonnettomuuden selvittely jatkuu Ranskassa

Ranskan lääketutkimusonnettomuutta tutkiva komitea on todennut, että kliinistä vaihetta edeltäneet tutkimukset olivat asianmukaisia ja riittäviä. Valmiste täytti tutkimuslääkkeen laatuvaatimukset. Koehenkilöillä havaitut neurologiset häiriöt ilmaantuivat hyvin nopeasti ja olivat kaikilla luonteeltaan suhteellisen samanlaisia, mutta vakavuudeltaan vaihtelevia (yksi potilas kuoli). Vastaavasti aivojen magneettikuvauksessa todetut vauriot olivat tyypiltään samanlaisia, mutta eriasteisia. Mitään varoitusmerkkejä ei havaittu, sillä samantyyppisiä neurologisia oireita ei ilmennyt tutkimuksen aiemmissa vaiheissa. Selvitystyö jatkuu.

Uusia syöpälääkkeitä ja käyttöaiheita

Uusia syöpälääkkeitä ja käyttöaiheita

Euroopan lääkevalmistekomitea (CHMP) esitti helmikuun kokouksessaan trifluridiinia ja tipirasiilia sisältävän Lonsurf-valmisteen hyväksymistä paksu- ja peräsuolisyövän hoitoon. Lisäksi CHMP suositteli uusia käyttöaiheita: afatinibille (Giotrif) levinneeseen ei-pienisoluiseen keuhkosyöpään platinapohjaisen solunsalpaajahoidon jälkeen ja nivolumabille (Opdivo) edenneen munuaissyövän toiseen linjaan.

Aiheuttavatko protonipumpun estäjät dementiaa?

Prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa seurattiin saksalaisen sairauskassan vakuuttamia yli 75-vuotiaita potilaita vuosina 2004–11. PPI-lääkkeitä säännöllisesti käyttäneillä (n = 2 950) oli suurempi riski (HR = 1,44; 95 %:n luottamusväli 1,36–1,52) sairastua dementiaan kuin niillä, jotka eivät PPI-lääkkeitä käyttäneet (n = 70 729). Tutkijoiden päätelmänä oli, että PPI-lääkkeiden käytön välttäminen ehkäisisi dementiaa. Jos syy-seuraussuhde on todellinen, voisi pienikin riskin suureneminen olla merkittävää, sillä dementia on yleinen ilmiö.

Vasta-aineeseen yhdistetty antibiootti nitistää piilottelevan stafylokokin

Vasta-aineeseen yhdistetty antibiootti nitistää piilottelevan stafylokokin

Staphylococcus aureus -bakteerit voivat hakeutua elimistössä isäntäsolujen sisään suojaan mikrobilääkkeiltä. Tutkijat kehittivät vasta-aineen ja rifampisiinijohdannaisen konjugaatin, joka sitoutuu stafylokokin seinämään. Kun stafylokokki siirtyy isäntäsolun sisään, proteaasit irrottavat vasta-aineen mikrobilääkkeestä, joka näin aktivoituu. Yksi annos kyseistä konjugaattia toimi bakteremian hiirimallissa paremmin kuin vankomysiini. Tämä tuo toivoa mm. MRSA-infektioiden hoitoon. Kohdentamalla mikrobilääke vain infektoituneisiin soluihin voitaisiin vähentää resistenssiongelmia ja hyödyllisille mikro-organismeille aiheutuvaa haittaa. Konjugaatti voisi myös mahdollistaa sellaisten mikrobilääkkeiden käytön, jotka eivät muuten sovellu ihmisten lääkintään esimerkiksi epäsuotuisan farmakokinetiikkansa tai toksisuutensa takia.

Parasetamolin tehosta pitkäkestoisessa kivussa ei ole näyttöä

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella parasetamolin teho pitkäaikaiseen kipuun on vähäinen. Tutkijat tunnistivat lopulta vain 4 varteenotettavaa lumekontrolloitua tutkimusta, joissa parasetamolin käyttö oli kestänyt yli 2 viikkoa. Näissä tutkimuksissa parasetamolia käytettiin lonkan tai polven nivelrikon vuoksi. Parasetamolihoidon tehoa tulisi tarkastella säännöllisesti hoidon pitkäaikaiskäyttäjillä.

Fimea seuraa Ranskan lääketutkimusonnettomuutta

Bial-lääkeyrityksen tutkimus päättyi Ranskan Rennesissä yhden tutkittavan kuolemaan. Lisäksi viisi muuta joutui sairaalahoitoon. Tutkimuksessa annettiin ensimmäistä kertaa ihmiselle BIA 10-2474 -valmistetta. Se estää endokannabinoideja hajottavaa entsyymiä (fatty acid amide hydrolase, FAAH), jolloin anandamidin pitoisuudet suurenevat. Anandamidi osallistuu kivun ja erilaisten neurodegeneratiivisten häiriöiden säätelyyn.

Metformiini muuttaa suolen mikrobistoa

Suolen mikrobiston koostumuksen ja toiminnan muutokset näyttävät olevan yhteydessä moniin sairauksiin. Tutkijat selvittivät 784 suoliston metagenomiston avulla, että tyypin 2 diabetekseen liittyy tunnusomainen mikrobiston epäsuotuisa muutos, jota metformiini puolestaan lieventää. Myös metformiinin haittavaikutukset voivat välittyä suolen mikrobiston muutosten kautta. Suolen mikrobiston ja sairauksien yhteyksien tutkimisessa pitäisi siis ottaa huomioon myös potilaiden käyttämät lääkkeet.

Lääketeollisuuden investointien tuotto pienenee

Deloitte analysoi 12 biotieteen alan yrityksen liiketoimintaa. Analyysin perusteella lääketeollisuuden tutkimuksen ja tuotekehityksen investoinnin tuottoprosentti oli 10 % vuonna 2010 ja 4 % vuonna 2015, vaikka yritykset olivat kyseisellä aikavälillä onnistuneet tuomaan markkinoille 186 valmistetta. Menestyksekkään lääkekehityksen suuntana näyttää olevan keskittyminen tarkasti valittuihin ja erikoistuneisiin terapia-alueisiin. Myös perusterveydenhuollon lääkkeissä nähdään uusia vaikutusmekanismeja ja hoitojen kohdentamista pienempiin potilasryhmiin.

Vasta-aineeseen yhdistetty antibiootti nitistää piilottelevan stafylokokin

Staphylococcus aureus -bakteerit voivat hakeutua elimistössä isäntäsolujen sisään suojaan mikrobilääkkeiltä. Tutkijat kehittivät vasta-aineen ja rifampisiinijohdannaisen konjugaatin, joka sitoutuu stafylokokin seinämään. Kun stafylokokki siirtyy isäntäsolun sisään, proteaasit irrottavat vasta-aineen mikrobilääkkeestä, joka näin aktivoituu. Yksi annos kyseistä konjugaattia toimi bakteremian hiirimallissa paremmin kuin vankomysiini. Tämä tuo toivoa mm. MRSA-infektioiden hoitoon. Kohdentamalla mikrobilääke vain infektoituneisiin soluihin voitaisiin vähentää resistenssiongelmia ja hyödyllisille mikro-organismeille aiheutuvaa haittaa. Konjugaatti voisi myös mahdollistaa sellaisten mikrobilääkkeiden käytön, jotka eivät muuten sovellu ihmisten lääkintään esimerkiksi epäsuotuisan farmakokinetiikkansa tai toksisuutensa takia.

Lääkkeenmääräämisvirhe on tavallinen vakavaan haittaan johtava hoitopoikkeama

WHO:n aloitteesta tehdyssä järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa tutkittiin potilasturvallisuutta perusterveydenhuollossa. Erityisesti selvitettiin, minkä tyyppiset hoitopoikkeamat aiheuttavat haittaa potilaille. Katsaukseen hyväksyttiin 9 järjestelmällistä katsausta ja 100 alkuperäistutkimusta vuosilta 1980–2014. Katsauksen perusteella hoitopoikkeamat ovat varsin yleisiä perusterveydenhuollossa (2–3 tapausta / 100 käyntiä tai potilasasiakirjaa). Vain 4 % hoitopoikkeamista johti vakavaan haittaan. Tällöin oli tavallisimmin kyseessä diagnostinen erehdys (väärä diagnoosi tai virheellisesti tekemättä jäänyt diagnoosi) tai lääkkeen määräämiseen liittyvä poikkeama. Lääkkeenmääräämisvirheelle erityisen alttiina olivat iäkkäät ja monia lääkkeitä käyttävät. Tutkijat ehdottavat, että diagnostiikka ja lääkkeiden määrääminen priorisoitaisiin tutkimuksessa ja terveyspolitiikassa.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030