Juhlapyhien ihme
Koska joulu oli tulossa, olisi ruoat pitänyt tilata jo viikko sitten.
Marja odotti vuoden 2018 joulua toiveikkaana. Kaksi vuotta aiemmin häntä hoidettiin joulun aikoihin lyhyen ajan sisällä jo toisen syövän vuoksi. Vuosi sitten hänen miehensä kuoli. Nyt Marja voi hyvin. Ensimmäisenä adventtina alkoi kuitenkin yllättäen selkäkipu, joka yltyi sietämättömäksi. Lopulta hänen oli hakeuduttava päivystykseen, josta hänet vietin kuntoutussairaalaan.
Selkäkipu jatkui hankalana. Pystyyn nouseminen aiheutti sietämättömän kivun, ja Marja vietti alkupäivät vaipoissa sängyssä. Kun Marja vahvojen opioidien avulla pääsi vihdoin pystyyn, hän päätti heti ryhtyä kuntoutumaan itse ja voimiensa mukaan käveli käytävällä rollaattorin avulla.
Joulua edeltävänä perjantaina ylilääkäri ilmoitti, että Marjan oli lähdettävä kotiin. Marja vastusti kotiuttamista, koska ei mitenkään tuntenut vielä olevansa kotikuntoinen. Samaa mieltä olivat Marjaa hoitanut lääkäri ja sairaanhoitajat. Kotiin kuitenkin oli lähdettävä. Fysioterapeutti toi rollaattorin, vaippapakkaukset ja lääkkeet.
Kotona fysioterapeutti napsautti Marjan asunnossa valot päälle ja sulake paloi. "Olipa minulla onnea", ajatteli Marja, "jos sulake olisi palanut fysioterapeutin lähdettyä, olisin ollut täydessä pimeydessä yksin, kännykkä ainoana turvanani".
Marja oli saanut sosiaalityöntekijältä puhelinnumeroita, joista hän voisi tilata ruokaa. Jääkaappi oli tyhjä, koska hän oli maannut kuntoutussairaalassa kolme viikkoa. Ruokapalvelusta vastattiin, että koska joulu oli tulossa, olisi ruoat pitänyt tilata jo viikko sitten. Nyt Marjaa alkoi itkettää. Näinkö tämä joulu menee, yksin sängyssä vaipoissa maaten ilman ruokaa?
Mielessä pyörivät myös huolestuneet ajatukset: onkohan syöpä levinnyt selkärankaan? Mitään tutkimuksia tai jatkosuunnitelmia ei ollut tehty. Kuntoutussairaalasta lähtiessä hän oli vain saanut ohjeen ottaa yhteyttä kirkon sielunhoitoon, jos joulun pyhinä alkaa ahdistaa.
Marja oli jäänyt pari vuotta sitten eläkkeelle, mutta hän oli pitänyt yhteyttä entisiin työtovereihinsa ja hänellä oli paljon ystäviä. Vaikka näillä oli jouluvalmistelut kesken, ehtivät he hankkia Marjalle ruokaa joulun pyhiksi ja auttaa Marjaa kivuliaissa käynneissä kylpyhuoneessa.
Marja koki saaneensa ystäviltään elämänsä tärkeimmän joululahjan. Marjan ystävät pystyivät puolestaan osoittamaan joulun alkuperäisen hengen mukaisesti todellista lähimmäisenrakkautta. Tämän mahdollisti vauraaksi mainitun Suomen pääkaupungin perusterveydenhuolto.
Eija Kalso
LKT, professori Eija Kalso on HUS:n kipuklinikan ylilääkäri.
