Pöytälaatikossa yli sata aihetta
Janna Rantala aloittaa Lääkärilehden uutena kolumnistina tässä numerossa. Lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja tietokirjailija on aiemmin kirjoittanut lehteen verkkokommentteja.
Yrittäjänä toimivan Rantalan työ koostuu lastenpsykiatrin työstä, psykoterapeutin vastaanotoista, työnohjauksista, koulutuksista ja kirjoittamisesta. Voisi kuvitella, että perheenäidin aika olisi yhtälössä kortilla.
– Onneksi minun ei tarvitse olla aamukahdeksalta röntgenpalaverissa, joten se helpottaa. On kuitenkin totta, että aika ei aina riitä kaikkeen hyvin, joten välillä kirjoitan viikonloppuisin ja iltaisin. Lapset saavat hieman ylimääräistä peliaikaa, kun äiti naputtaa kolumnia, Rantala hymähtää.
Mistä aiheesta syntyy hyvä teksti?
– Usein mietin, mahtaako sitä hyvää tekstiä syntyäkään. Tyylini on ollut, että tekstissäni pitää olla ripaus minua. Ripaus omia kokemuksia vanhemmuudesta ja lääkäriydestä, mutta niin, että siinä on jotain yleisesti mielenkiintoista.
Rantala ei ole koskaan kokenut tyhjän paperin kammoa. Hän löytää inspiraatiota kaikkialta.
– On hienoa, että kolumni antaa kommenttikirjoitusta enemmän vapauksia kirjoittajalle. Kun alan kirjoittaa, käytän tajunnanvirtaa, enkä välitä siinä vaiheessa kirjoitusvirheistä. Pyörittelen aiheita ja etsin oikeita lauseita.
Aiheet eivät tule loppumaan, koska Rantalan pöytälaatikossa on yli sata aloitusta. Sieltä voi ammentaa lähtökohdan, jos eteen tulee tiukka tilanne aikataulujen suhteen.
– Aihe, josta lähden kirjoittamaan kokonaisuutta, voi olla pieni huomio arjesta tai vaikka sitaatti jostain kirjasta.
Rantala on kirjoittanut Lääkärilehteen paljon lääkärin identiteetistä. Siitä hän aikoo kirjoittaa jatkossakin, koska on tärkeää muistaa, että lääkärikin on ihminen, hauras ja erehtyväinen.
On kuitenkin aiheita, joista kirjoittamista hän harkitsee tarkkaan. Helsingin Sanomien kolumnistina hän on saanut kirjoituksistaan jopa vihapostia.
– Esimerkiksi maahanmuuttajien hyvinvointi ja lasten kasvatusväkivalta ovat aiheita, joista on tärkeä kirjoittaa, mutta mietin sitä kahteen kertaan ihan palautteen takia.
› Janna Rantalan kolumni Kielikriiseistä ja kunnioituksesta s. 784.
