Etätyö vaatii kokemusta

Etätyöt yleistyvät lääkäreilläkin. Yleislääkärit Marika Kandell ja Mikko Lehtovirta tekevät pääosin etätöitä. Radiologi Susanna Räinä lausuu etänä puolitoista päivää viikossa. Parasta etätyössä on vapaus, mutta kaikille se ei sovi.

Marika Kandell työskentelee pääosin kotinsa työhuoneessa. Välillä hän kaipaa työyhteisöä. Perheen kissa pitää toisinaan seuraa.

– Etälääkärillä pitää olla reaalimaailman kokemusta tai hyvä konsultaatioryhmä. Työ ei sovi jokaiselle, Mikko Lehtovirta sanoo.

Kotona sanellessa pitää muistaa tietosuoja. – Perheeni tietää, ettei työhuoneeseeni ole asiaa, kun sanelen kuvia, Susanna Räinä kertoo.

Marika Kandell, yleislääkäri, Tampere

Sadan kilometrin työmatka poistui

"Siirryin helmikuussa lähes täysipäiväiseen etätyöhön. Etätyö kattaa ainakin 90 prosenttia työajastani. Työskentelen kotona.

Toimin vanhuspalvelujen vastuulääkärinä Pihlajalinnalla. Tarjoan perusterveydenhuollon palvelut vanhusten asumisyksiköihin ja tehostetun palveluasumisen paikkoihin. Minulla on yksiköitä eri puolilla maata Pieksämäeltä Kauhavalle.

Puhelinkierrot kuhunkin yksikköön hoidan kerran viikossa, ja olen keskittänyt ne tiistaiksi ja keskiviikoiksi. Lähikierrot, jolloin tapaan asukkaat, teen kolmen kuukauden välein. Hoitajien tavoitettavissa olen kaikkina päivinä.

Takapäivystän yleensä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Takapäivystys kattaa kaikki yksikkömme noin 60 kunnan alueella. Torstaisin ja perjantaisin minulla on usein takapäivystys tai lähikierto jossakin.

Olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että viikkoni on näin selkeä.

Aiemmin toimin terveyskeskuslääkärin virassa sadan kilometrin päässä kotoani. Moni ihmetteli, kun jaksoin ajaa sitä matkaa kolme vuotta. Päivät venyivät pitkiksi.

Etätyöhön halusin nyt, kun minulla on pieni lapsi.

Kotoa voi tehdä laadukasta työtä

Olen ollut ratkaisuun tyytyväinen. Työ on vapaampaa, ja pystyn järjestämään aikatauluni niin kuin parhaaksi näen.

Voin antaa asioille sen ajan, minkä ne tarvitsevat. Tulee tunne, että pystyy tekemään laadukasta työtä.

Isoin plussa on se, ettei aika kulu enää työmatkoihin. Talvella saan tehdä töitä takkatulen ääressä ja kesällä terassilla.

Työnantaja ei sanele. Olen itse katsonut, minkä verran pystyn ottamaan yksiköitä, mikä on päivittäinen tavoitettavuus ja koska tulen käymään. Työnantajalta tulee vain laatuvaatimuksia, ja palkkio tulee vastuun määrästä.

Huono puoli on työyhteisön puuttuminen. En kaipaa sitä, että oltaisiin kolmesti päivässä yhdessä kahvihuoneessa, mutta edes kerran viikossa.

Työn sisältö on muuttunut. Toimenpiteitä ei enää ole. Ennen tein myös lasten päivystyksiä ja pidin ehkäisyvastaanottoa, mutta nyt keskityn vanhuksiin.

Omassa tuttavapiirissäni olin ensimmäinen lääkäri, joka aloitti etätyöt. Nyt olen oppinut tuntemaan muitakin.

Uskoisin, että etätyö yleistyy lääkäreilläkin. Kiinnostusta siihen kyllä on.

Ei sovi vastavalmistuneelle

Etätyö sopii kaikkeen sellaiseen työhön, missä ei tarvitse olla käsin mukana.

Syrjäisille paikkakunnille, joille on hankalaa saada lääkäreitä, voidaan tarjota palveluita videovastaanotoilla. Toisaalta etävastaanotto ei aina ole etätyötä lääkärille, jos hän itse istuu terveyskeskuksessa.

Etätyö ei ole vastavalmistuneen työtä. Olen tehnyt aiemmin samaa työtä terveyskeskuksessa ja päivystänyt paljon.

Etätyö vaatii itsevarmuutta omaan tekemiseen, ja se tulee kokemuksen kautta. Teen valtaosan työstä yksin, ja työssä pitää pystyä tekemään itsenäisiä ratkaisuja.

Tarvittaessa pystyn konsultoimaan kollegoja tai toteamaan, että nyt potilaan täytyy käydä päivystyksessä diagnoosin varmistuksessa. Akuuttitilanteidenkin jatkohoito pystytään usein toteuttamaan omassa yksikössä kotisairaalan avulla.

Työtä pitää osata rajata. Ei voi olla tavoitettavissa 24/7. Minulle työtunteja kertyy tällä mallilla noin 38 viikossa."

Mikko Lehtovirta, yleislääkäri, LT, Helsinki

Osasto on hajautettu ympäri maailman

"Työskentelen etälääkärinä vakuutusyhtiöiden matkahätäpalvelussa. Teen työtä kotona ja missä tahansa.

Vakuutuslääkärinä en ole hoitovastuussa enkä pidä etävastaanottoa. Koordinoin, teen taustatyötä, luen asiakirjoja, neuvottelen kollegojen kanssa sekä jututan hoitavaa lääkäriä, potilasta ja suomalaisia vastaanottavia terveydenhuollon yksiköitä.

Tilanteet käsittävät kaikkia mahdollisia sairaustapauksia, joita suomalainen kohtaa matkustaessaan ulkomailla.

Yhteys minuun otetaan yleensä tekstiviestillä, joita tulee 10–30 päivässä.

Tuntuu, että olen ei-hoitovastuinen osastonlääkäri, jonka osasto on hajautettu ympäri maapalloa.

Etätyötä on 80 prosenttia palkkatyöstäni. Lisäksi teen tutkimusta Molekyylilääketieteen instituutissa FIMMissä post doc -statuksella.

Tulin aikanaan etätyöhön etulinjassa, ja toimin jonkin aikaa myös MeeDocin etälääkärinä. Olen aina halunnut olla oman itseni herra aikataulujen suhteen.

Etätyön tekemistä edesauttaa riittävä ammatillinen kokemus. Olen aiemmin nähnyt tarpeeksi potilaita myös livenä.

Erikoissairaanhoito tulee perässä

Tilastoja siitä, minkä verran lääkärit tekevät etätyötä, ei ole.

Isoilla yksityisillä palveluntarjoajilla on todennäköisesti jo satojatuhansia etävastaanottokontakteja vuodessa.

Etätoiminta täydentää, harvoin korvaa perinteistä vastaanottoa. Se voi lisätä kontaktien määrää sinne, missä sitä jouduttaisiin muuten niukkuuden vuoksi karsimaan.

Etähoito voi kasvaa paljonkin joillakin erikoisaloilla, kuten ei-raskaassa psykiatriassa. Tietyille alueille se ei sovi, esimerkiksi jos on akuutti ongelma vatsassa tai raskauskomplikaatio. Ei myöskään voi ottaa hoitovastuuta etänä potilaasta, joka ei kykene kommunikoimaan.

Etälääkärillä pitää aina olla mahdollisuus ohjata potilas reaalivastaanotolle.

Tekniikkakin rajoittaa käyttöä, eli etätyötä ei voi tehdä mitä tahansa pilliä pitkin. Turvallinen tekniikka on ydinasia.

Etäpalveluissa julkinen puoli laahaa perässä, samoin erikoissairaanhoito.

Toisaalta vanhuspalveluissa toiminee lääkärin etäkontakteja enemmän kuin tiedetään. Kukaan ei ole näitäkään kartoittanut.

Tavoitettavuutta on tärkeä rajata

Etälääkärillä pitää olla reaalimaailman kokemusta tai hyvä konsultaatioryhmä. Työ ei sovi jokaiselle.

Pitää myös ymmärtää keskimääräistä paremmin sanallista viestintää. Etätyössä täytyy vaivautua esittämään aina se tarpeellinen lisäkysymys.

Riskinä on tehdä päätelmiä silloin, kun niitä ei oikeasti voi tehdä. Tästä voi olla seurauksena ylihoito varmuuden vuoksi. Tyypillisin esimerkki on antibioottien turha käyttö.

Potilasturva on myös riski, eli pitää pohtia, millä välineillä työtä tehdään, onko yhteys oikeasti suojattu, kuunteleeko langalla muita, onko potilas yksin tai se joka väittää olevansa ja onko lääkäri se joka väittää olevansa.

Pidän tärkeänä, että etätyötä tekevät rajaavat tavoitettavuuttaan. Olen kantapään kautta oppinut, mitä on olla koko ajan tavoitettavissa. Se ajaa jaksamisen loppuun.

Aion jatkaa etätyötä varmaan eläkkeelle asti, mutta toisaalta menen intuition mukaan."

Susanna Räinä, radiologi ja lastenpsykiatri, Oulu

Radiologi lausuu kotona enemmän

"Teen etätöitä keskimäärin puolitoista päivää viikossa.

Työskentelen yhden päivän viikossa radiologina potilastyössä. Kun teen ultraäänitutkimuksia, on pakko olla läsnä potilaiden luona.

Muut päivät toimin yksityisenä lastenpsykiatrina ja -psykoterapeuttina, ja teen siinä ohessa etäradiologiaa, osin kotona ja osin yksityisvastaanotollani.

Etätyöt mahdollistavat sen, että voin tehdä molempien erikoisalojen töitä yhtä aikaa.

Radiologina toimin Coronaria Radiologipalveluissa. Sanelen etänä terveyskeskusten ja sairaaloiden röntgen-, tietokonetomografia- ja magneettikuvia. Tätä työtä voi tehdä missä vain, jos on nettiyhteys ja sanelutyöasema.

Kotona sanellessa pitää muistaa tietosuoja. Perheeni tietää, ettei työhuoneeseeni ole asiaa, kun sanelen kuvia.

Etätyö on ekologista

Jos teen töitä kotona, olen paljon tehokkaampi. Saan saneltua enemmän, kun ei ole häiriötekijöitä. Virkatyössä sairaalassa on paljon muutakin, mitä pitää tehdä.

Etätyössä täytyy olla itsenäinen, itseohjautuva ja ahkera. On enemmän itse vastuussa tekemisestä ja ajassa pysymisestä. Taipumusta lorvimiseen ei saa olla. Jatkuvasti ei voi kysyä muilta, mutta kukaan ei osaa kaikkea yksin, joten kyllä minäkin kollegoita konsultoin.

Parasta on järjestelynvapaus. Voi tehdä työnsä silloin kun parhaiten sopii. Saatan herätä aikaisin lausumaan, ennen kuin lähden muuhun työhön ja lausun myös iltaisin sen jälkeen, kun lapset ovat laittaneet nukkumaan. Viikonloppuisin teen töitä vain, jos jotain on jäänyt tekemättä.

Etätyö on ekologista. Liikkumiseen kuuluu vähemmän aikaa ja energiaa.

Huonoin puoli on yksinäisyys. Pitää huolehtia sosiaalisista suhteista, sopia vaikka lounaita kollegojen kanssa.

Kollega lausui Australiasta

Tunnen monta etätyötä tekevää kollegaa, pääasiassa radiologeja.

Vielä 20 vuotta sitten radiologi saattoi käydä kerran kahdessa viikossa lausumassa terveyskeskuksessa kuvapinkan. Nyt kuvat sanellaan päivittäin etäyhteydellä, mikä on järkevää kaikin puolin.

Yksi kollega saneli Australiassa päiväaikaan eurooppalaisia päivystyskuvia. Sellaista tehdään ilmeisesti paljonkin.

Etäradiologiassa on se uhka, että lausuntoja teetetään halpatyömaissa, joissa taso ei välttämättä ole niin hyvä. Esimerkiksi Intiassa tyypilliset sairaudet ovat erilaisia kuin Euroopassa. Suomessa kieli suojaa jonkin verran tältä.

Kaikkeen, kuten lastenpsykiatriaan etätyö ei sovi. Tietysti, jos asuu vaikka Kilpisjärvellä, eikä siellä ole terapeuttia, Skype-yhteysterapia voi olla parempi kuin ei terapiaa ollenkaan."