Ajan­kohtai­sta

Haimasyöpä voisi löytyä aiemmin

– Sain vinkkejä opetustyöhön, kiittelee molekyylipatologian professori Johanna Arola Sigrid Jusélius Symposiumin antia Kollega kongressissa -palstalla.

Heli Väyrynen
Kuvituskuva 1

Haima-asiantuntijat ympäri maailman ovat koolla Sigrid Jusélius Symposiumissa Espoossa.

Sigrid Juséliuksen Säätiön ja Suomen Haimaklubin konferenssiin osallistuu sekä huippututkijoita että kliinistä työtä tekeviä lääkäreitä.

Yksi osanottajista on Helsingin yliopiston molekyylipatologian professori, HUSLABin osastonylilääkäri Johanna Arola.

– Suomessa järjestettävät kokoukset ovat sen verran harvinaista herkkua, että olen mukana koko tilaisuuden sunnuntaista keskiviikkoon, Arola kertoo.

Mikä sai lähtemään symposiumiin?

– Aihe koskettaa työtäni monelta kantilta. Olen patologi, ja työni sisältää diagnostiikkaa, opetusta ja tutkimusta. Kokous käsittelee teemaa monipuolisesti, perustutkimuksesta kliinisiin asioihin. Aiheet eivät ole niinkään patologiaa, vaan sen ympäriltä, ja sitä kulmaa minun pitää ymmärtää.

Mikä aihe erityisesti kiinnostaa?

– Haimasyöpä ja sen diagnostiikka ovat tärkeitä aiheita. Neuroendokriinisen haimasyövän tutkiminen on osa omaa tutkimustyötäni. Toisaalta haiman endokriininen puoli ja diabetes kiinnostavat myös. En osaa rankata, kumpi osuus kiinnostaa enemmän. Asiaa on paljon!

Millaisia asioita ammennat arkityöhön?

– Patologian opetukseen tuli paljon vinkkejä. Paikalla on paljon ulkomaisia huippuasiantuntijoita.

Arkityön kannalta on ollut tärkeää ymmärtää, mitä haimasyöpäkirurgiassa tapahtuu ja miten patologin diagnoosit vaikuttavat toimenpiteisiin. Kirurgian kehitys on merkittävä asia, kuten sekin, mitkä ovat ennusteeseen ja uusiin hoitoihin vaikuttavia tekijöitä ja miten niitä pitäisi tutkia.

Kokouksessa tuli esille uusia mahdollisuuksia kehittää haimasyövän diagnostiikkaa Suomessa.

Paraneeko haimasyövän ennuste?

– Haimasyövän yksi ongelma on, että se löydetään usein liian myöhään. Professori Juha Kere puhui kokouksessa, että voisimme löytää riskiryhmiä uusien geenitestausmenetelmien avulla. Meillä olisi mahdollisuus tutkia kasvaimen liukoista DNA:ta verestä.

Ehkä tulevaisuudessa syöpä löytyy aiemmin veritestillä. Kaikissa seulonnoissa on toki omat ongelmansa, mutta siihen suuntaan uskoakseni ollaan menossa.

Haimasyöpä on monimuotoinen ja leviää varhain. Se on usein systeemitauti. Meidän pitää ymmärtää taudin luonne ja kulku, jotta voimme kehittää uusia tapoja hoitaa. Tärkeää on, että kun tauti uusii, se havaitaan ajoissa, kun kasvainmassaa ei ole vielä paljon, jolloin mahdollisuudet saada hyviä tuloksia ovat paremmat.

Lue myös

Ehkä opimme pitämään taudin yhä useammin uinumassa. Vaikka elimistöön jääkin yksittäisiä kasvainsoluja, ne ehkä opitaan pitämään hiljaisina niin, että ennuste hiljalleen paranisi.

Minkä viestin haluaisit välittää kollegoillesi seminaarista?

– Sen, ettei pidä käydä vain oman alan kokouksissa, vaan myös näissä, joissa on monen alan tutkijoita sekä perustutkijoita ja kliinikkoja yhdessä. Tämä on se tapa, jolla lääketiedettä viedään Suomessakin eteenpäin.

Yllätyitkö jostain?

– Yllätykset tulivat perustutkimuksen puolelta. Yksi huikea luento käsitteli haiman saarekesoluja ja sitä, miten niitä diabeteksessa yritetään säilyttää ja saada uudelleen kasvamaan. Se ei liity omaan tutkimukseeni, mutta on yleissivistävää ymmärtää, mihin suuntaan ala kehittyy.

Kollega kongressissa -palstalla haastattelemme mielenkiintoiseen kokoukseen osallistunutta lääkäriä.

Kuva: Caj Haglund

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030