Ensiaskeleet uudessa
On ollut mukava aloittaa uudessa paikassa. Kiitos siitä kuuluu uudelle työyhteisölle ja perehdytykselle.
Uudet työpaikat kuuluvat erityisesti lääkärin uran alkuvaiheeseen ja erikoistumiseen. Toisinaan omaa polkua on pitänyt etsiä jonkin aikaa, ja tällöin on tästä muutoksesta kertynyt jopa kokemusta. Huolimatta siitä, että kuulun edellä mainittuun porukkaan, uudet kuviot jännittävät ainakin minua.
Erikoisalan sisälläkin prosessit ja toimintatavat eroavat usein merkittävästi eri työpaikoilla. Se ei ole väärin, sillä samaan lopputulokseen voidaan päästä useilla eri tavoilla, jotka ovat vahvasti sidottuja työpaikan kulttuurin. Samalla tulee runsaasti uusia naamoja – eli uusia nimiä, jotka olisi hyvä oppia. Unohtuu helposti, kuinka paljon uutta opittavaa lyhyessä ajassa on, jotta työhön pääsee kunnolla kiinni.
Aloitin toukokuun alussa Oulun yliopistollisen sairaalan naistenklinikalla. Erikoistuvien kapteeni Henri Sova otti yhteyttä etukäteen ja toimitti kirjallisen perehdytysoppaan. Lueskelin sen läpi ennen ensimmäistä työpäivää ja totesin monen asian muuttuneen kahdeksassa vuodessa, joka ovat kuluneet gynekologian peruskurssin suorittamisesta.
Ensimmäisenä aamuna kello 6.57 tuli Whatsapp-viesti, jossa muistutettiin, mihin piti tulla ja moneltako. Minulle oli nimetty erikoistuvista oma vertaistuutori, jonka kanssa käytiin läpi asioita. Ei kaikki kuitenkaan kivuttomasti sujunut. Eksyin matkalla pukuhuoneeseen ja sairaalan työvaatteet olivat pitkien pyhien jälkeen loppuneet – vaihtoehtoina olivat XXS ja XXXL. Tietojärjestelmien tunnusten kanssa oli pientä säätämistä. Paperisia lomakkeita oli paljon täytettävänä.
Ensimmäinen työviikko oli kuitenkin varattu kokonaan perehdytykselle – ehdin siis hyvin hoitamaan noita käytännön asioita. Lisäksi oli aikaa kiertää eri pisteissä ja kysellä käytännön asioista. Vinkkinä vasta-alkajille, että kahvipakettietiketti kannattaa selvittää heti alussa.
Sittemmin olen ollut synnytyssalisijoituksessa. Luontainen paikka aloittaa, koska suurin osa naistentautien ja synnytysten päivystyksellisistä asioita liittyy synnytyksiin. Kun käytännöt ovat tuttuja, pystyy aloittamaan päivystämisen. Sektioita on päässyt tekemään parissa viikossa enemmän kuin keskussairaalassa monessa kuukaudessa. Tekniikkaeroja on tässäkin yleisessä toimenpiteessä, ja erilaisia vaihtoehtoja instrumenteille ja langoille on runsaasti. Puhumattakaan kirjaamisesta ja tietojärjestelmien käytöstä. Hoidon porrastuksen vuoksi olen päässyt tutustumaan kokonaan uusiin potilasryhmiin, kuten pienillä viikoilla tapahtuviin ennenaikaisiin synnytyksiin ja vaikeampiin sikiön kasvun hidastumiin.
Vertaistuutorin lisäksi minulle on nimetty erikoislääkärimentori. Mervi Haapsamo otti homman heti haltuun. Tapasimme lounaan yhteydessä ja kartoitimme, missä erikoistumispalveluissani mennään. Kävimme läpi lokikirjaani ja keskustelimme aikataulusta, jolla asettaisin tulevalle puolivuotiskaudelle tavoitteita. Sovimme tälle pohdinnalle parin viikon deadlinen.
Perehdyttämisen lisäksi palaute, kehittyminen ja tavoitteet ovat kaikki kriittisiä osia erikoistumisessa. Työhyvinvoinnista puhumattakaan. Pelkkä työ kun ei tekijäänsä kiitä, vaan tarvitaan niin kehuja kuin rakentavaa palautettakin. On ollut hienoa saada niitä uudessa paikassa. Vaikka on ollut kovasti ikävä edellisen työpaikan kavereita, on ollut mukava aloittaa uudessa paikassa. Kiitos siitä kuuluu uudelle työyhteisölle ja perehdytykselle.
Kesä on perehdytyksen osalta kriittisintä aikaa, kun kandit ottavat ensiaskeleitaan lääkärintyön parissa. Pidetään yhdessä huolta, että työpaikoilla nämä käytännöt ovat kunnossa.
Kirjoittaja on pohjoissuomalainen synnytyksiin ja naistentauteihin erikoistuva lääkäri, tutkija ja sähköisten terveydenhuollon palvelujen yliopisto-opettaja.
