Ajan­kohtai­sta

Aktiiviurheilijan sydänperäinen äkkikuolema johtuu usein perinnöllisistä tekijöistä

– Joskus on hyvin vaikea havaita pieniä muutoksia, sanoo urheilukardiologi Kirsi Korpi.

Tiiamari Pennanen
Kuvituskuva 1
Adobe/AOP

Urheilijan sydänperäiselle äkkikuolemalle voi olla useita syitä, kertoo urheilukardiologi Kirsi Korpi Sydänsairaalasta.

– Kun puhutaan aktiiviurheilijoista, eli 14–35-vuotiaista, syynä on usein jokin perinnöllinen sairaus. Yli 35-vuotiailla eli senioriurheilijoilla sen sijaan puhutaan hankinnallisista sairauksista, joista ehdottomasti yleisin on sepelvaltimotauti.

Nuorilla urheilijoilla eniten äkkikuolemia, noin 26–36 prosenttia, aiheuttaa hypertrofinen kardiomyopatia. Muita syitä ovat sepelvaltimoanomaliat, sydänlihastulehdus, perinnölliset rytmihäiriöt sekä erityisesti Amerikassa commotio cordis, mikä voi tapahtua etenkin amerikkalaisessa jalkapallossa suuressa törmäyksessä.

Hypertrofinen kardiomyopatia on perinnöllinen sydänlihassairaus, missä sydänlihaksen seinämät paksuuntuvat. Yleensä tauti alkaa ilmentyä 16–20-vuotiaana.

– Taudissa on vaarana, että rasituksessa tulee huomattava rytmihäiriö.

Esimerkiksi jalkapallossa tehdään urheilijoille terveystarkastuksia Fifan ja Uefan määräysten mukaan, eli sydämen ultraääni ja sydänfilmi otetaan joka toinen vuosi. Elokuussa 2018 Englannissa julkaistiin 11 000 jalkapalloilijan tutkimus, jossa keski-ikä oli 16,4 vuotta. Vaikka tarkastuksia oli tehty, todettiin aineistossa kahdeksan äkkikuolemaa, kertoo Korpi.

– Voi olla, että tauti oli vasta kehittymässä, joten tämän vuoksi löydökset olivat normaalit. Joskus on hyvin vaikea havaita pieniä muutoksia vaikka sydämen ultraäänilaitteiden tekniikat ovat kehittyneet arvioimaan mm diastolisia funktioita aikaisempaa huomattavasti paremmin.

Kuolema juosten

Italiassa yleisin äkkikuoleman syy on ARVD eli oikean kammion dysplasia, jossa oikean kammion sydänlihas muovautuu rasvaksi, kertoo Korpi.

– Mutta tätä tautia on myös muualla. Muun muassa ruotsalaisilla äkkikuoleman saaneilla suunnistajilla oli sydäntulehduksia sekä neljällä ARVD, mikä todettiin post mortem -tutkimuksissa.

ARVD on perinnöllinen sydänlihassairaus ja kehittyy murrosiän kynnyksen jälkeen. Se on tunnettu jo sata vuotta sitten Kuolema juosten -tautina.

– Kun syke nousee, rasvoittunut sydänlihas ei enää kuljeta impulssia.

Kun Italiassa vuonna 1982 terveystarkastukset tulivat lakisääteisiksi, äkkikuolemien määrä on saatu laskemaan.

Salakavala sydänlihastulehdus

Myös sydänlihastulehdus aiheuttaa aktiiviurheilijoiden äkkikuolemia. Myokardiitin oireet saattavat olla alkuun hyvinkin vähäisiä ja tauti voi edetä salakavalasti. Sydänlihastulehdus voi tulla tavallisen hengitysteiden virusinfektion yhteydessä.

– Sydänlihastulehdus voi tulla arvaamatta tarkastuksen jälkeenkin.

Euroopan kardiologinen seura ohjeistaa uusissa viime vuonna julkaistuissa urheilukardiologian ohjeissa, että mikäli sydämen magneettitutkimuksessa todetaan T2-mapping arvot koholla oleviksi, on kaikki rasittaminen kielletty, kunnes tehdään kontrollimagneetti ja nähdään, että akuuttiin ödeemaan viittaavia koholla olevia arvoja ei enää havaita.

– Edes rasituskoetta ei saa tehdä, jos T2-arvot ovat koholla.

Korona on tuonut uusia haasteita, koska virus saattaa säilyä elimistössä pitkään, vaikka oireet olisivat lieviä. AHA:n (American Heart Association) urheilukardiologien return to play -protokollan (RTP) ohjeistus on, että pitää kulua vähintään 10 päivää taudin alusta ja olla 7 päivää oireeton, minkä jälkeen saa aloittaa ohjeistuksen mukaisen paluun harjoitteluun.

Maailmalla ja huippu-urheilijoilla Suomessa on ollut käytössä RTP-protokolla, millä on saatu hyviä tuloksia aikaiseksi harjoitteluun paluussa COVID-19 infektion jälkeen.

– Voi olla, että koronan oireena on ollut vain lievä kurkkukipu, mutta kun on lähtenyt urheilemaan, onkin tullut rintakipua ja sydänlihastulehdus lähtenyt kehittymään.

Kilpaurheilu kiellettyä

Myös ionikanavasairaudet, kuten pitkä QT-oireyhtymä, voivat johtaa äkkikuolemaan. Tällöin kilpaurheilu on kiellettyä.

Lue myös

Urheilukardiologin tärkein tehtävä onkin Korven mukaan arvioida, koska kilpaurheilu on kiellettyä ja määrittää urheilijalle, millä tasolla hän saa harrastaa liikuntaa, mikäli jokin sydänsairaus todetaan.

– Erityispiirteenä lajeista on mainittava, että triathlon-kilpailuissa äkkikuolema on yleensä aiheutunut uimaosuudella, kun urheilija on mennyt liian korkealla sykkeellä veteen eikä hän ole pystynyt hengitysfrekvenssillä kompensoimaan hapen tarvetta ja on kehittynyt keuhkoödeema.

Myös suolareaktio merivedessä pitkällä uintimatkalla on voinut aiheuttaa nesteen kertymisen keuhkoihin. Näissä tapauksissa on taustalla ollut yleensä jokin niin sanottu hiljainen sydänsairaus, minkä vuoksi tilanne on johtanut äkkikuolemaan.

On myös harvinaisia tiloja, jotka alkuun saattava vaikuttaa kardiologisilta tiloilta, mutta eivät olekaan.

– Esimerkiksi WDEIA eli rasituksen ja vehnäallergian provosoima analyflaksia saattaa aiheuttaa merkittävän hengenahdistuksen ja pahimmassa tapauksessa sydänpysähdyksen.

Urheilijoiden sydänperäisten kuolemien määrästä ei ole Suomessa tilastoa. Määrä vaihtelee maittain ja on noin yhden suhde 40 000–80 000.

– Viimeisten 15–20 vuoden aikana tarkastukset ovat lisääntyneet, ultraäänilaitteiden tekniikat kehittyneet ja urheilijoita kuvannetaan enemmän, eli varmaan myös sydänsairauksia diagnosoidaan enemmän ja toivon mukaan äkkikuolematapaukset vähenevät.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030