Omalääkärimalli versio 2.0
Pitkät virkaurat sote-keskuksissa ovat todennäköisemmät, kun työmäärä on kohdallaan.
Olen viihtynyt lähes 30 vuotta samalla terveysasemalla ja hoidon jatkuvuuden merkitys on tullut selväksi. Väestövastuujärjestelmä ja sen hyvät ja huonot puolet tulivat myös tutuiksi 90-luvun lopulta lähtien. Järjestelmän purun jälkeen potilaat ovat edelleen halunneet samalle lääkärille, jos vain on löytynyt vapaa aika, vaikka ovat joutuneet odottamaan pidempään. Potilaiden palaute on ollut erittäin vahva: mahdollisuus samaan lääkäriin saa kiitosta ja lääkäreiden vaihtuvuutta harmitellaan.
Potilaan ja lääkärin välille muodostuu luottamuksellinen suhde toistuvien kohtaamisten myötä, mikä antaa huomattavan lisäarvon potilaan hoitoon. Vastaanotto on sujuvaa, kun potilaan taustatiedot tuntee valmiiksi ja potilas sitoutuu hoitoon ja saamiinsa ohjeisiin paremmin. Vuosien varrella kertyy myös hiljaista tietoa, jota ei ole sairauskertomuksessa. Tutun potilaan asioihin on mahdollista ja turvallista ottaa kantaa myös etänä.
Sosiaali- ja terveysministeriö hankkii tulevan kesän aikana selvityksen siitä, miten omalääkärimalli on mahdollista toteuttaa hoitotakuun kanssa. Malli tulee olemaan erilainen kuin aiempi omalääkärijärjestelmä ja mahdollisesti perustuu pieneen tiimiin tai omalääkäriomahoitaja -malliin.
On ollut hienoa kuulla tulevasta selvityksestä ja panostuksesta saada perusterveydenhuolto jälleen toimimaan hyvin. Ministeriössä on vahvasti tiedostettu hoidon jatkuvuuteen liittyvät hyödyt: pyydettyjen tutkimusten ja tehtyjen lähetteiden määrä on pienempi sekä päivystyspalveluiden käyttö on vähäisempää. Hyvinvointialueiden kustannukset laskevat tehostamalla hoidon jatkuvuutta. Kun työolot saadaan samalla paremmaksi, helpottuu lääkäreiden ja hoitajien rekrytointi.
Onnistuakseen tuleva omalääkärimalli versio 2.0 tarvitsee perusterveydenhuoltoon riittävästi lääkäreitä ja hoitajia sekä toimivat tukipalvelut. Mahdolliset tiimit tai työparit eivät saa olla liian haavoittuvia. Pieni tiimi romahtaa jo yhden puuttuessa ja kuormittaa sen jälkeen muita tiimejä. Omalääkärimalli 2.0 kokee edeltäjänsä kohtalon, jos työmäärää ei saada hallittavaksi eikä sijaisia ole riittävästi.
Työoloja ei saada paremmiksi ilman selkeää panostusta resursseihin. Liian niukka virkamäärä karkottaa hakijat: pysyvään vajeeseen ei haluta töihin. Virkojen ja toimien määrä tulee ensin nostaa riittävälle tasolle, jotta hakijoita löytyy. Työssä viihdytään, kun työ on mahdollista tehdä riittävän hyvin. Viime vuosina kokeneita lääkäreitä on lähtenyt terveysasemilta. Llisäksi hoitajavaje on nopeasti pahentunut eri puolilla Suomea. Tarvitaan nopeita toimia suuntauksen pysäyttämiseksi, muuten hoidon jatkuvuus on toimintamallista riippumatta kaukainen haave.
Tulevien sote-keskusten virat tulee saada asianmukaiselle tasolle: 1200–1500 asukasta lääkäriä kohti väestön kuormittavuudesta riippuen. Tällöin potilaiden hoito perustasolla toimii, hoidon jatkuvuus parantuu ja hoitotakuun on mahdollista toteutua. Potilaat hyötyvät ja hyvinvointialueet säästävät tulevina vuosina. Pitkät virkaurat sote-keskuksissa ovat todennäköisemmät, kun työmäärä on kohdallaan.
Olen huolissani uutisoinneista, joiden mukaan useat hyvinvointialueet suunnittelevat ensi vuotta kymmenien miljoonien eurojen säästötavoitteet painolasteinaan. Jääkö perusterveydenhuollon vahvistaminen ja hoidon jatkuvuus tässä ristiriitaisessa tilanteessa jälleen toteutumatta ja pitkän tähtäimen hyödyt saavuttamatta? Säästöpaineiden alla tarvitaan tahtotilaa ja rohkeutta lisätä perusterveydenhuoltoon riittävästi virkoja ja toimia.
