Kuka auttaisi ylilääkäriä?
Vuodenvaihteen ja hyvinvointialueiden aloittamisen lähestyessä epävarmuus lisääntyy.
Ylilääkäri Heli Leinolla on sellainen olo, että samalla kun hän huolehtii siitä, että alaisilla, eli terveyskeskusten vastaavilla lääkäreillä on turvallinen olo siirtyä hyvinvointialueen palvelukseen, kukaan ei huolehdi hänestä ja muista keskijohdossa olevista ylilääkäreistä.
Leino työskentelee Turun terveysasemien ylilääkärinä ja vastaa työssään henkilöstöhallinnosta, rekrytoinnista sekä yleisten asioiden suunnittelusta ja koordinoinnista. Virka on määräaikainen ja päättyy vuoden vaihteessa, hyvinvointialueiden aloittaessa. Leino on yksi kolmesta ylilääkäristä.
– Tehtävämme on huolehtia, että homma toimii terveysasemilla. Sen sijaan meidän itsemme ylempää saama tuki ja se, että meille tiedotettaisiin, kuinka asiat hoituvat, puuttuu tai on kovin vähäistä, Leino sanoo.
– Olemme väliinputoajia. Kukaan meistä ei tiedä sitä, onko meillä tammikuussa edes työpaikkaa. En tiedä edes omaa esimiestäni, koska nykyinen on jäämässä eläkkeelle.
Leinolla on vakituinen virka Runosmäen terveysaseman vastaavana lääkärinä, ainakin sinne hän voi palata. Muuten jatkosta ei ole vielä tietoa.
– Uusia virkoja on perustettu, ja meille on esitelty kaavioita ja laatikoita eri viroista. Luin Kuntarekryä ja yritin saada selvää, mistä on edes kysymys. Kuvio on monimutkainen ja vaikeasti hahmotettava. Varmaan minulle joku pesti löytyy, jos osaan jotain hakea, hän tuumii.
Älä palkkaa ketään
Tietoa tulevasta ei ole monen muunkaan asian suhteen.
Leinoa on muun muassa kielletty tekemästä uusia palvelussuhteita lääkäreille ensi vuoden puolelle. Syy liittyy tietojärjestelmiin ja siihen, ettei ole järjestelmää, mihin palvelusuhteet tehtäisiin. Tämä vaikeuttaa palkanmaksua ja tunnuksien luomista sairauskertomusjärjestelmään.
– Hyvänen aika, täytyyhän meillä olla lääkäreitä ensi vuonnakin! Leino parahtaa.
– Normaalisti teemme päätöksiä pitkälle eteenpäin, mutta nyt emme voi tehdä oikein mitään.
Turussa on juuri vaihtumassa myös sairauskertomusjärjestelmä, joka sekin on iso mullistus.
Leino uskoo, että rivityöntekijöiden osalta siirtyminen hyvinvointialueisiin sujuu ihan hyvin, mutta ylilääkäreiden osalta epätietoisuus on suurta.
– En tiedä, ymmärtääkö sitä kukaan, miten kovan paineen alaisina keskijohdossa tehdään tällä hetkellä töitä.
Leino on huolissaan siitä, että osaajia menetetään, kun ihmiset kyllästyvät paineeseen ja epävarmuuteen.
Hän muistuttaa, että työtä tehdään potilaita varten.
– Toivon kovasti, että hyvinvointialueisiin siirtyminen ja ylipäänsä terveydenhuollon kehittäminen voisivat jatkossa perustua siihen, että potilaat saavat tarvitsemansa hoidon, eivät erilaisiin laatikkoleikkeihin ja organisaatio edellä menemiseen.
Leino toivoo myös, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistyminen on aitoa, ja potilaita hoidetaan tasavertaisina toimijoina.
Samaa viestiä kiirii muualtakin
Lääkäriliittoon on kantautunut muualtakin huolia vastaavan kaltaisia huolia.
– Kyllä tällaisia viestejä tulee, kertoo Lääkäriliiton va. työmarkkinajohtaja Timo Kaukonen.
– Organisaatiot ovat suurelta osin vielä keskeneräisiä. Jatkossa itsenäisten kuntien tai kuntayhtymien johtavien lääkärien virkoja ei enää ole. Hyvinvointialueella on vain yksi vastaava lääkäri. Monessa paikassa on vielä auki, miten lääketieteellisen linjan esimiesasia hoituu.
Muutos on nopea: yhdessä yössä vastuu siirtyy pois kunnan vastaavalta lääkäriltä toiselle organisaatiolle. On hankalaa, elleivät ihmiset tiedä edes sitä, kuka on oma esimies.
– Aikataulu tulee aiheuttamaan suuria ongelmia monella tavalla, Kaukonen uskoo.
Helpommalla päästäneen alueilla, joissa on jo aikaisemmin yhdistetty perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toiminnot yhteiseen kuntayhtymään, kuten vaikkapa Soitessa tai Siun sotessa.
