Kriisityöstä psyykkisen trauman hoitoon

Psyykkisesti traumatisoituneiden hoidon saamista leimaa edelleenkin sattumanvaraisuus ja lyhytjänteisyys. Vaativa traumatisoituneiden kriisihoito annettiin 1990-luvulla kriisiryhmien tehtäväksi. Kriisityö ei ole kuitenkaan saanut selvää organisatorista asemaa eikä resursseja, eikä traumaperäisten psyykkisten häiriöiden hoitoon ole vieläkään resursseja eikä osaamista. Aseman, organisoinnin ja johtamisen puuttuminen on todettu suuronnettomuustilanteista tehdyissä selvityksissä.

Soili Poijula

Intuitiivinen kumppanuus sitouttaa pitkään hoitoon

Intuitiivinen kumppanuus ja oman persoonan rohkeampi käyttäminen hoitosuhteissa voivat motivoida potilasta paremmin kuin lääkärin perinteinen auktoriteetti. Vaikuttavan potilasesimerkin sitoutuneesta kumppanuudesta tarjosi rovasti Esko Eho Sairaanhoitajapäivillä Helsingissä. Eho kertoi sairastaneensa vuosikymmenen eriasteista depressiota kahden lapsensa kuoleman jälkeen. Hän ei kyennyt suremaan, vaan pakeni tunteitaan ylenpalttiseen työntekoon. Vasta, kun psykologi kirosi ja löi nyrkkiä pöytään Ehon nenän edessä, rovasti ajatteli, että oli paras kuunnella naista, joka kiroaa papille. Sairaalasielunhoitajana työskennelleen Ehon toipuminen pääsi alkuun hoitajan intuitiivisesti valitsemasta voimakkaasta käytöksestä, jolla hän näytti olevansa sitoutunut työtoverinsa auttamiseensa.

Avoin artikkeli Ajan­kohtai­sta 1.4.2005 Kommentteja

Tietojärjestelmä ja 22 mahdollisuutta tehdä virhe

Käyttäjille vaikeinta oli se, etteivät he nähneet yhdeltä ruudulta kaikkia potilaan saamia lääkkeitä. Potilaan kaikkien tietojen selvittäminen vaati enimmillään 20 näyttöruudun selaamista. Lääkityksen muuttaminen tai peruuttaminen oli monimutkaista. Toimenpiteen peruuntuessa siihen liittyviä esilääkityksiä ei purettu automaattisesti. Tarvittaessa tai vain kerran annettu lääke saattoi jäädä ”päälle”.

Avoin artikkeli Ajan­kohtai­sta 1.4.2005 Kommentteja

Tietojärjestelmissä huomioitava paremmin kliinisen työn todellisuus

Tietokoneet toimivat objektiivisesti ja etenevät järjestelmällisesti vaiheesta toiseen. Kliininen työ, varsinkin sairaaloissa, on usein niiden vastakohta. Työ keskeytyy helposti, työntekijä hoitaa montaa tehtävää samaan aikaan, työtä tehdään välillä yhdessä, toisinaan taas tehtäviä delegoidaan muille. Ristiriita työn todellisuuden ja tietojärjestelmän edellyttämän logiikan välillä voi johtaa virheisiin potilastyössä, ellei ongelmakohtia tunnisteta.

Maria Kuronen

Avoin artikkeli Ajan­kohtai­sta 12-13/2005 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030