Ajan­kohtai­sta 3/1997 vsk 52 s. 217

Talven urheiluvammat

Talven tullessa suuret joukot liikkuvat laduilla, rinteissä ja luistinradoilla. Talviurheilun tyyppivammat ovat erilaisia kuin kesälajien. Kaatumisesta johtuvat vammat ovat tavallisia, ja ranteiden murtumat sekä polven nivelsiteiden repeämät yleistyvät.

Laskettelussa vammautumisriski on suurempi kuin monessa muussa urheilumuodossa. Laskettelun vammat ovat nykyisin lähinnä polvi- ja peukalovammoja. Polvivammat syntyvät voimakkaasta kiertoliikkeestä laskettelijan kaatuessa vaikka vauhti olisi hiljainenkin. Nykyisin käytössä oleva korkea hiihtokenkä suojelee nilkkaa ja säärtä, mutta väännön voimat kohdistuvat polveen. Nivelside- ja kierukkavammat ovat tavallisimmat vammatyypit. Peukalovamma syntyy, kun laskettelija kaatuu sauva kädessä peukalo edellä. Nivelsiteen repeämä aiheuttaa pinsettiotteen heikkenemisen, jonka voi korjata ainoastaan leikkauksella.

Lumilautailun vammaprofiili on erilainen kuin laskettelun. Vasta-alkajilla pään tärähdykset ja niskan venähdykset ovat tavallisia, myös yläraajojen murtumia ja nivelsidevaurioita on enemmän kuin laskettelussa. Opetteluvaiheen jälkeen lumilautailuvammat vähenevät selvästi eikä vammautumisriski tässä lajissa ole suurempi kuin laskettelussa.

Vaaralliset törmäyksestä johtuvat vammat ovat hyvin harvinaisia, vaikka rinteissä on joskus hyvinkin ruuhkaista.

Jääkiekossa vammat johtuvat törmäyksestä toiseen pelaajaan tai kaukalon seinämiin. Suojukset ja kypärä vaimentavat tärähdyksiä, mutta esim. polven vääntymisestä johtuva vammautuminen on tavallista. Pää edellä päin seinämää törmäävä pelaaja voi saada vakavan niska- tai kallovamman, jota ei voi ennalta täysin suojata. Juniorikiekkoilijat ovat ottaneet käyttöön kasvo- ja hammassuojat, jotka ovat vähentäneet leuka- ja hammastapaturmia. Varsinkin jääkiekossa voidaan suojusten käytön valvontaa ja tuomarityöskentelyä tehostamalla parantaa tilannetta huomattavasti nykyisestä.

Lue myös

Taitoluistelussa on tullut suosituksi muodostelmaluistelu, jossa jäällä voi samaan aikaan olla jopa 24 luistelijaa. Tässä lajissa törmäyksestä aiheutuva vammariski on suurempi kuin jäätanssissa ja pariluistelussa, koska monissa kuvioissa luistellaan takaperin kovalla vauhdilla.

Vuosina 1987-91 sattui maassamme 54 000 vammaa aktiiviurheilijoille. Kaikkein vamma-alttiimpia lajeja ovat ne, jossa urheilijat tai pelaajat liikkuvat vastakkaisiin suuntiin kovalla vauhdilla, jolloin törmäysvaara on suuri. Kestävyystyyppiset yksilölajit ovat turvallisimpia.

Suurelta vaikuttavista vammautumisluvuista huolimatta liikunta on edelleenkin terveellistä ja liikunnallinen elämäntapa kannattaa. Entiset huippu-urheilijat käyttävät noin 15 % vähemmän terveydenhuollon palveluja kuin muut samanikäiset. He myös elävät pitempään kuin muut.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030