Maanviljelijöillä vähemmän syöpää kuin muilla
Suomalaisten maanviljelijöiden syöpäsairastuvuus on selvästi pienempi kuin muun väestön. Tärkein syy tähän on se, että viljelijät tupakoivat muita vähemmän. Maanviljelijöiden syöpäsairastuvuutta vuosina 1979-93 selvitettiin Suomen Syöpärekisterin ja Työterveyslaitoksen tutkimuksessa, jonka tekijät ovat dosentti Eero Pukkala ja FT Veijo Notkola. Mukana ovat syöpätiedot kaikista maatilarekisterissä tutkimuksen alussa olleista maanvijelijöistä, 120 000 miehestä ja 85 000 naisesta.
Syöpäsairastuvuus oli miesviljelijöillä 18 % ja naisilla 17 % pienempi kuin muussa väestössä. Kaikkiaan syöpätapausten määrä oli noin 3 500 pienempi kuin väestön odotusarvo. Noin kolmasosan erosta selittää keuhkosyövän ilmaantuvuuden ero.
Dosentti Eero Pukkala Suomen Syöpärekisteristä toteaa, että tutkimuksessa tarkastellun ajanjakson syöpätapauksissa heijastuvat viljelijäväestön elämäntavat 1950- ja 1960-luvulla. Muuhun väestöön verrattuna maanviljelijät tupakoivat vähemmän - niin tuolloin kuin myös nykyään. Tupakointiin liittyvien syöpien ilmaantuvuus oli tutkimuksen mukaan miesviljelijöillä kolmanneksen ja naisviljelijöillä puolet pienempi kuin muussa väestössä. Itä- ja pohjoissuomalaiset viljelijät tupakoivat enemmän ja myös sairastuivat tupakkasyöpiin useammin kuin etelä- ja länsisuomalaiset.
Paksusuolisyöpää oli miesviljelijöillä noin 30 % ja naisilla noin 20 % vähemmän kuin muussa väestössä. Tutkijat arvelevat selitykseksi ruokavalion erot, mm. viljatuotteiden ja perunan runsaamman käytön viljelijäperheissä.
Maanviljelijänaisten rintasyöpäsairastuvuus oli neljänneksen pienempi kuin muiden naisten, ja myös kohtu- ja munasarjasyövät olivat viljelijänaisilla selvästi harvinaisempia. Näidenkin lukujen tutkijat arvelevat heijastavan eroa riskitekijöissä, joita ovat mm. myöhäinen ensisynnytys ja pieni lapsiluku. Viljelijäperheissä oli vuonna 1985 keskimäärin 3,6 lasta, kun muissa perheissä luku oli lähellä kahta.
Ainoat syöpämuodot, joita viljelijöillä oli enemmän kuin muilla, ovat miesten ihosyöpä, huulisyöpä ja Hodgkinin tauti. Ihosyöpälukujen ero oli pieni, mutta huulisyövän riski on viljelijöillä 1,5-kertainen muiden riskiin nähden. Syyksi tähän on jo pitkään tiedetty tupakoinnin ja ulkotyön yhteisvaikutus. Hodgkinin taudin tavallista suurempi ilmaantuvuus maanviljelijöillä on havaittu myös muissa maissa.
- Viljelijöiden Hodgkinin taudin riskin on epäilty liittyvän eläinpölyaltistukseen. Tässä tutkimuksessa kuitenkin Hodgkinin tauti oli yleisin viljatilan omistajilla. Syytä voisi etsiä esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käytöstä, sanoo dosentti Eero Pukkala.
Eräät viljelijöille tyypillisiksi tiedetyt syövät ovat sen sijaan vähentyneet viime vuosikymmeninä. Maataloudessa altistutaan esimerkiksi hengitysteitse monille syöpävaarallisille aineille, pölylle, sienille ja eläinperäisille mikrobeille, ja mm. nenäsyöpä onkin ollut aiemmin tyypillinen maanviljelijöillä. Nykyään viljelijöillä on kuitenkin nenäsyöpää jopa vähemmän kuin muilla. Hengityssuojainten käytön yleistyminen voi olla selitys tälle.
