Väsyttämättömissä antihistamiineissa on eroja
Erilaiset allergiset sairaudet kuten atopia, allerginen nuha ja astma ovat yleisiä pitkäaikaissairauksia. Näiden sairauksien hoidossa mm. "uusilla" väsyttämättömillä antihistamiineilla on tärkeä osa. Lindquist ja Edwards julkaisivat vastikään Lancetissa WHO:n haittavaikutusrekisterin tietoihin perustuvan raportin antihistamiinien haittavaikutuksista (Lindquist ym. Risks of non-sedating antihistamines. Lancet 1997 Vol 349, May 3, 1322).
Ranskasssa terfenadiini on otettu pois markkinoilta ja USA:ssa samaa asiaa harkitaan. Koska myös astemitsolin, toisen piperidiiniluokkaan kuuluvan lääkkeen, turvallisuus on asetettu kyseenalaiseksi, on raportin mukaan tärkeää tutkia yleisesti käytettyjen ei-väsyttävien antihistamiinien riskiprofiilit yhdessä. Viiden teholtaan samankaltaisen ja suurimman kansainvälisen myynnin omaavien väsyttämättömien antihistamiinien haittavaikutusilmoitukset (ADR-reports) tutkittiin WHO:n tietokannoista. 17 maasta kertyi yhteensä 9 976 haittavaikutusilmoitusta (99 % kaikista näitä lääkkeitä koskevista ilmoituksista). Ilmoitusten lukumäärä laskettiin miljoonaa myytyä päivittäisannosta (Defined Daily Dose, DDD) kohti. Vertailtavien aineiden päiväannokset olivat: akrivasiini 24 mg, astemitsoli 10 mg, setiritsiini 10 mg, loratadiini 10 mg ja terfenadiini 120 mg. Tutkimusperiodit olivat 1986-91 ja 1992-96. Nämä ajankohdat valittiin siksi, että ensimmäiset terfenadiinin käytön yhteydessä ilmenneet rytmihäiriöt julkaistiin vuonna 1992. Raportit luokiteltiin elinryhmittäin ja niistä yksi alaryhmä oli sydämen rytmihäiriöt: kammioperäiset rytmihäiriöt, sydänpysähdys, kammiovärinä, QT-ajan pitenemä, supraventrikulaarinen takykardia, kammiotakykardia, torsades de pointes ja eteisvärinä. Myös kuolemantapaukset rekisteröitiin.
Raportoitujen elinkohtaisten haittavaikutusten määrä oli kaikilla viidellä tutkitulla lääkkeellä alhainen, kaikilla alle 0,25/miljoona DDD. Keskushermostoa, psyykkisiä ja sensorisia toimintoja koskevia sekä yleisreaktioraportteja oli näistä eniten, yli 0,1/miljoona DDD. Kuolemantapaukset oli pääosin raportoitu otsikkojen "yleistä" ja "sydänperäiset sivuvaikutukset" alla. Kaaviossa esitetään haittavaikutusten kokonaismäärät ja osuus/miljoonaa DDD:a. Terfenadiini ja astemitsoli molemmat salpaavat suurina annoksina sydänlihaksen kaliumkanavia, mistä seuraa pidentynyt QT-aika ja lisääntynyt sydämen rytmihäiriöiden riski. Loratadiinin taas ei ole kuvattu salpaavan kaliumkanavia (Ducic I ym. Comparative effects of loratadine and terfenadine on cardiac K-channels. J Cardiovasc Pharmacol, painossa). Jatkoanalyysejä tehtiinkin 57 ilmoituksen pohjalta koskien juuri loratadiinia ja sen käyttöön liittyviä kammioperäisiä rytmihäiriöitä. Näistä 27 tapauksessa ei ollut mainintaa muiden lääkkeiden samanaikaisesta käytöstä: ryhmään sisältyi 5 kuolemantapausta. Näitä tapauksia tutkitaan edelleen kausaliteetin selvittämiseksi.
Vaikka lopulliset vastaukset vielä odottavatkin lisätutkimuksia, osoittavat nämä tulokset raportin mukaan kuitenkin sen, että jotkut uusimmistakin vasyttämättömistä antihistamiineista saattavat aiheuttaa terfenadiinin kaltaisia ongelmia, minkä vuoksi antihistamiinien valinnassa on syytä vertailla eri valmisteiden hyöty-/riskisuhteita.
Referoijan kommentti: Akrivastiinin ja setiritsiinin raportoitujen haittavaikutusten määrä oli tutkituista valmisteista alhaisin. Loratadiinin valmistaja on ilmoittanut vastineena em. raporttiin julkaisevansa laajempaan materiaaliin perustuvan tapauskohtaisen tutkimuksen.
Kuvio 1. Haittavaikutusilmoitukset 1986-1996 kaikista antihistamiinien käyttöön liittyneistä sydämen rytmihäiriöistä, tietyistä rytmihäiriötyypeistä (*) ja rytmihäiriöihin liittyneistä kuolemista sekä äkkikuolemista. Haittavaikutusten määrät on ilmoitettu suhteellisina lukuina miljoonaa DDD ostoa kohden. Palkkien päällä ovat haittavaikutusilmoitusten todelliset määrät. Terf. = terfenadiini. DDD = defined daily dose.
