Tehohoidosta eettiset ohjeet
Suomen Tehohoitoyhdistys on julkaissut tehohoitoa koskevat eettiset ohjeet. Tätä varten koottiin toimikunta, jonka puheenjohtajana oli ylilääkäri Aarno Kari Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Ohjeet julkaistiin, koska haluttiin kirjata vallitseva käytäntö, tarkentaa ja soveltaa aiemmin liiton antamia ohjeita ja verrata käytäntöä muihin maihin. Ohjetta on tarkoitus jakaa myös potilaille ja heidän läheisilleen, ja tämän vuoksi siinä käsitellään monia asioita laajemmin kuin yksinomaan lääketieteellisestä näkökulmasta.
Tehohoidon tehtävänä on valvoa ja pitää yllä elintoimintoja. Hoidolla pyritään voittamaan aikaa perussairauden hoitamiseen torjumalla ja estämällä hengenvaara.
Teho-osastoilla hoidetaan vuosittain noin 25 000 potilasta. Hoidon tulokset ovat hyvät, koska yli 90 % potilaista siirtyy elossa osastolta pois. Vuoden kuluttua tehohoidosta noin 75 % potilaista on elossa. Tehohoito on yleensä melko lyhytaikaista, hoitoaika on keskimäärin 3-3,5 vuorokautta.
Tehohoitoon liittyy monia eettisiä kysymyksiä ja ongelmia. Ohjeessa käsitellään potilaan itsemääräämisoikeutta, jota kunnioitetaan myös potilaan ollessa tehohoidossa. Usein kuitenkaan teho-osaston potilaat eivät kykene itse ilmaisemaan tahtoaan esim. hoidon lopettamisen tai jatkamisen suhteen, ja tällöin on tehohoidon asiantuntijan meneteltävä oman parhaan ymmärryksensä mukaisesti. Ylilääkäri Kari haluaa korostaa, että päätöksenteko ja vastuu ovat aina teho-osaston lääkärillä. Omaisten toivomuksesta pyritään tehohoitoa vielä jatkamaan epätoivoisessakin tilanteessa, mikäli osaston resurssit antavat siihen mahdollisuuden. Tehohoitoa tarvitsevan lapsen vanhemmilla ei ole vakaumuksellisista syistä oikeutta rajoittaa hoitoa.
Toimikunta on käsitellyt laajasti oikeudenmukaisuusperiaatetta, jonka mukaan potilaalla on oikeus saada erityishoitoa kaikissa niissä tilanteissa, joissa järjestely todennäköisesti parantaa hänen mahdollisuuksiaan selviytyä hengenvaarasta. Taloudellisten näkökohtien tai perusteettoman ammattiylpeyden ei saa antaa vaikuttaa päätöksentekoon.
- Valitettavasti tällä hetkellä lääkärit on pakotettu ylitietoisiksi hoidon kustannuksista. Tästä on seurannut paljon negatiivisia ilmiöitä. Esim. palovammapotilas ei välttämättä saa hoitoa siihen erikoistuneessa tehohoitoyksikössä ja varsinkin aivokuolleiden elinluovuttajien hoito on ollut vaarassa liiallisten säästöhalujen vuoksi, toteaa Aarno Kari.
Ohjeessa paneudutaan myös kuolevan potilaan hoitoon, joka edellyttää ennusteen toivottomuuden luotettavaa toteamista, läheisten valmistamista kuoleman kohtaamiseen, hoidon teknistä rajoittamista ja keskittymistä oireiden lievittämiseen ja epämukavuuden vähentämiseen. Potilaan tilan arviointi luotettavasti on vaikea tehtävä, johon kliinisen kokemuksensa lisäksi lääkärillä on käytettävissään erilaisia tilastollisia malleja. Päätös hoidosta luopumisesta on kuitenkin raskas, ja ohjeessa todetaan, että ratkaisu tulisi tehdä usean asiantuntijan yhteispäätöksellä.
Teho-osastolla pitää aina olla valmius vastaanottaa potilaita. KYS:n teho-osasto täyttää vapaita potilaspaikkoja elektiivisen kirurgian potilailla, mutta kiireellistä hoitoa tarvitseville jätetään aina varaa. Jatkuvaa tasapainoilua aiheuttaa toisaalta riittävän täyttöasteen toteutuminen ja toisaalta riittävän varan säilyminen.
- Yleensä resurssit ovat niukemmat kuin kysyntä. Oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaisesti meidän on aina hoidettava ensin kaikkein sairaimmat potilaat, sanoo teho-osaston ylilääkäri Kari. (MP)
