Lapsettomuus psykososiaalisena kriisinä
Lapsettomuus on vieläkin vaiettu ongelma ja lapsettomien kohtaaminen on terveydenhuollossakin monelle uusi ja vaikea asia. Terveydenhoitohenkilökunnalle järjestetyssä seminaarissa pohdittiin lapsettomuutta kriisinä, jossa lasta haluavan pariskunnan psykososiaalinen auttaminen oli tärkeä kysymys. Hedelmöityshoidoissa meillä on keskitytty kliinisiin ja eettisiin kysymyksiin, mutta vähintään yhtä tärkeää on pariskuntien psykososiaalinen tukeminen. Vaikka hedelmöityshoidoissa saavutetaan yhä parempia tuloksia, ei kaikkia lasta haluavia voida auttaa. Erikoislääkäri Eero Varila Tampereelta totesi, että lapsettomuuden hoidon tulos ei ole koskaan ennustettavissa. Hoidon tarkoituksena on luoda mahdollisuuksia ja lopputulos ei ole riippuvainen pelkästään lääketieteellisestä osaamisesta, vaan mukana ovat monet muutkin tekijät.
Lapsettomuus aiheuttaa yleensä kriisin, joka vaikuttaa voimakkaasti miehen ja naisen itsetuntoon, parisuhteeseen sekä ystävyys- ja sukulaissuhteisiin. Puheenjohtaja Pirre Saario Lapsettomien Tuki ry:stä totesi, että lapsettomat kokevat kahdenlaisia paineita. Pariskunta kokee pettäneensä ympäristön odotukset, kun lasta ei ala kuulua, ja kun he hakeutuvat hedelmöityshoitoihin, paheksutaan kalliiden terveyspalvelujen käyttöä. Kuitenkin juuri hoitojen läpikäyminen saattaa olla monelle parasta terapiaa ongelman työstämisessä. Molempia osapuolia hoidetaan erikseen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, kertoi erikoissairaanhoitaja Tarkki Helsingin Diakonissalaitokselta.
Lapsettomuudesta kärsivien on vaikea lähestyä ulkopuolista ongelmineen. Lapsettomuus koetaan niin intiimiksi asiaksi, että sen syistä puhuminen edes terveydenhuollon henkilökunnalle on hankalaa. Toisaalta henkilökunta saattaa esiintyä koko kentän asiantuntijana, mutta ei kuitenkaan osaa auttaa juuri tässä ongelmassa. Asennemuutosta tarvitaan myös terveydenhuollossa, ja viime vuosina sitä on selvästi tapahtunutkin.
Lapsettomuus kriisinä -seminaari järjestettiin Helsingin Diakoniaopistossa 22.-23.1.1998.
