Alumnille on tarjolla erilaisia rooleja kiltistä tukijasta haastavaan vaikuttajaan. Suomen yliopistoissa suosituinta on yhteisöllisyyttä rakentava alumnitoiminta. Turun yliopiston vuoden alumni Risto Lammintausta näkee alumnissa myös yliopiston yhteiskunnallisen roolin sparraajan.

Alumnitoimintaa ollaan juurruttamassa myös suomalaiseen akateemiseen maailmaan. Yhdysvalloista tuttu rahankerääjän ja -lahjoittajan rooli ei välttämättä istu sinällään Suomeen, vaikka yliopistot joutuvatkin keräämään varoja toimintaansa nykyisin myös lahjoittajilta. Suomessa alumnitoimintaa onkin herätelty enemmän yhteisöllisyyden hengessä.

Kollegoja livenä

Lääketieteellisissä tiedekunnissa alumnitoiminta keskittyy paljolti yhteisöllisyyden rakentamiseen. Useimmiten toimintaa koordinoi tiedekunnan väki oman toimen ohella.

– Kenelle tahansa tekee hyvää lähteä katsomaan jotain kulttuuriesitystä, tavata tuttuja ja uusia ihmisiä, nauttia vaikka lasillinen viiniä. Moni meistä keskittyy nykyisin ruutukäyttäytymiseen, joten kannattaa pitää huolta, että joskus ihan oikeasti myös tapaa eläviä ihmisiä, toteaa emeritusprofessori Tari Haahtela.

Allergologian professorin virastaan pari vuotta sitten eläkkeelle siirtynyt Haahtela nimettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan vuoden alumniksi 2014.

Hän näkeekin alumnitoiminnan juuri mahdollisuutena tukea nuoria lääketieteilijöitä.

– Parhaimmillaan alumnitoiminta voi olla molemminpuolista näkökulmien avartamista. Äskettäin alumni-ilta käsitteli stressinhallintaa, ja totesin taas, miten kunnianhimoisia ja lahjakkaita ihmisiä lääkikseen päätyy. Opin aina itsekin heitä kuunnellessani, kertoo Haahtela.

– Olisin kyllä omina opiskeluvuosinani ja uran taitekohdissa kaivannut kokeneempaa mentoria, jonka kanssa olisi voinut vaihtaa näkökulmia omista vaihtoehdoista, hän jatkaa.

Hyöty yliopistosta yhteiskuntaan

Turun yliopiston vuoden 2014 alumniksi nimetty Forendo Pharman toimitusjohtaja Risto Lammintausta on lääketieteellisen tiedekunnan dosentti, joka näkee alumnin roolin myös yliopiston yhteiskunnallisen roolin sparraajana.

– Olisiko aika herättää Suomessakin keskustelu yliopistojen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta? kysyy Lammintausta, joka toimii muun muassa valtioneuvoston tutkimus- ja innovaationeuvoston jäsenenä.

Hän kertoo tutkimusrahoittajien Britanniassa käynnistämästä hankkeesta, jossa yliopistojen tuottavuutta ja vaikuttavuutta arvioitaessa nostetaan tieteellisten impaktifaktorien rinnalle myös koulutuksen ja tutkimuksen yhteiskunnallinen arviointi.

– Siellä on nimetty työhön alakohtaiset arviointipaneelit. Viime kädessä tarvitaan mittareita arvioimaan, mitä on yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Lääketieteessä kyse voi olla esimerkiksi uusista innovaatioista, jotka siirtyvät elinkeinoelämän tai terveydenhuollon käyttöön tai tutkimuksista, joilla voidaan parantaa terveydenhuollon käytäntöjä. Hyvin käytännönläheisiä vaikutuksia siis, Lammintausta toteaa.

Risto Lammintausta kaipaa suomalaiseenkin yliopistoon nykyistä voimakkaampaa asiakasnäkökulmaa. Tällä hän tarkoittaa tutkimuksen tuottamaa hyötyä, joka suuntautuu myös yhteiskuntaan, ei yksin akateemiseen maailmaan.

Hän toivoisi lääketieteellisissä tiedekunnissa myös kysyttävän, vastaako lääkärikoulutus suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän vaatimuksiin. Onko valmistuneilla esimerkiksi valmiuksia omilla toimillaan parantaa terveydenhuollon tuottavuutta sen eri tasoilla?

– Alumniyhteisö voisi tuoda tällaista arkielämän tarpeista lähtevää keskustelua yliopistoon. Opiskelijat tarvitsevat roolimalleja. Mutta myös yliopiston sisällä pitäisi ryhtyä näkemään ja palkitsemaan niitä, jotka menestyvät muuallakin kuin vain tieteellisten julkaisujen rintamalla, Risto Lammintausta sanoo.

Tiedekunnat hakevat muotoja alumnitoiminnalle

Uuden yliopistolain seuralaisena alumnitoimintaa on aloitettu tai järjestelty uudelleen. Tampereen yliopisto aloitti alumnitoimintansa ensimmäisenä Suomessa jo vuonna 1987, ja toiminta siirtyi yhdistykseltä yliopistolle 2012. Silloin perustettiin myös Tampereen Lääketieteen Kandidaattiseuran alumnit.

– Järjestämme yhteisiä tapaamisia ja illanviettoja. Joukkoon kaivattaisiin erityisesti varttuneita lääkäreitä, ja tavoitteena on muodostaa koko maan kattava kollegaverkosto, kertoo alumnitoimintaa koordinoiva Laura Saarinen Tampereen yliopistosta.

Itä-Suomen yliopistossa alumnit ovat järjestäytyneet opiskelijayhdistys KuoLon yhteyteen. Alumneja on kutsuttu yhteisiin juhliin ja speksin ensi-iltoihin. Kuopiolaiset korostavat, että alumniuden merkitys ei ole yksisuuntainen. Ajatuksena on perinteiden ja kollegiaalisuuden ylläpitäminen myös opiskeluvuosien jälkeen.

Yhteisöllisyyden luominen istuu alumnitoimintaan, mutta se voi olla myös yhteiskunnallista vaikuttamista. Turun yliopistossa toimiva Alumni Medicinae Aboenses järjestää mm. seminaareja ja on jo pitkään kutsunut kerran vuodessa seudun kansanedustajat kuulemaan tiedekunnan suunnitelmista ja työstä.

– Yliopiston tehtävä on viestiä kansalaisille ja päättäjille työstään, mutta puhumme joskus myös toiveistamme ja tarpeistamme. Mistä muualta poliitikot saisivat tietoa siitä, mitä yliopisto tekee, jollei meiltä itseltämme, sanoo alumniyhdistyksen puheenjohtaja Vivian Visnapuu.

Alumneja hyödynnetään myös yliopistojen omissa tilaisuuksissa. Publiikit ja valatilaisuudet ovat lääketieteellisten tiedekuntien juhlahetkiä, joihin mielellään kutsutaan puhujiksi eri puolilla yhteiskuntaa vaikuttavia lääkäreitä. Näin tapahtuu muun muassa Oulussa.

– Alumniverkostossamme on valmistuneiden määrään suhteutettuna vasta varsin vähäinen määrä lääkäreitä, toteaa Karoliina Kekki Oulun yliopistosta.

Hänen mukaansa lääketieteen alumnitoiminta onkin paljolti alumnien keskinäistä ja itse järjestämää toimintaa. Osa vuosikursseista on hyvin aktiivisia, eikä alumniverkosto välttämättä edes kuule kaikista tapahtumista, joita kurssit omatoimisesti järjestävät.

– Lääketieteellisen vuosikurssit ovat hyvin tiiviitä ja opintojen aikana syntynyt kollegiaalinen side säilyy elävänä vuosikymmentenkin yli.

Ulla Järvi
Kuva Vesa-Matti Väärä