Lääkäri on syystä harmissaan, kun potilas kontrollikäynnillä kertoo apteekin varoitelleen lääkkeestä niin, ettei potilas uskaltanut käyttää sitä, eikä vaivakaan siis ole parantunut. Ongelma liittyy erityisesti ihotautilääkärien määräämiin lääkkeisiin.

Tilanne toistuu niin usein, että nyt professori ja ihotautien erikoislääkäri

Raimo Suhonen

on lähestynyt apteekkitoiminnan ammattieettistä neuvottelukuntaa asiaa koskevalla kirjeellä. Asiaa käsitellään neuvottelukunnassa joulukuun alussa.

Sama lääke, mutta monta käyttöohjetta

- Jos reseptissä joku asia epäilyttää, apteekin pitää ottaa yhteys lääkkeen määränneeseen lääkäriin, eikä pelotella potilasta, manailee ihotautien erikoislääkäri Raimo Suhonen.

Mikkeliläinen Suhonen kohtaa vähintään kerran viikossa tilanteen, jossa potilas kertoo, että apteekin tiskillä varoiteltiin lääkkeestä, sen annostuksesta tai hoidon pituudesta.

Usein potilas on uskonut viimeistä sanojaa eli apteekkia, ja käyttänyt vahvaa lääkevoidetta vain viikon, vaikka Suhonen olisi määrännyt sitä kolmeksi viikoksi. Niinpä hankala vaiva, joka ajoi potilaan erikoislääkärin pakeille, ei ole parantunut ja lääkärikin on turhautunut.

Suhonen arvelee, että ongelma koskee erityisesti ihotauteja ja ihotautien lääkkeistä erityisesti vahvimpia kortikoidivoiteita sekä uusia ei-kortikoideja takrolimuusia ja pimekrolimuusia. Sisäisesti käytettävistä aknelääke isotretinoiini ja psoriaasilääke asitretiini aiheuttavat usein apteekissa asiaankuulumattomia ja suhteettomia varoituksia.

- Apteekit eivät ymmärrä, että ihotaudeissa samalla lääkkeellä voidaan hoitaa montaa eri tautia, mutta ei yhdellä ja samalla ohjeistuksella. Apteekki lukee ohjeen Pharmacasta tai Käypä hoito -suosituksista ja luulee, että lääkäri on tehnyt virheen kun poikkeaa rutiiniohjeesta, Suhonen sanoo.

- Joskus potilaan asianmukainen hoitaminen vaatii ohjeiden soveltamista, näkee myös dosentti, ylilääkäri

Johanna Höök-Nikanne

HUS:n Lohjan sairaalan ihotautien poliklinikalta.

Kun lääke tulee markkinoille, se rekisteröidään tietyllä käyttöohjeistuksella ja tiettyyn tarkoitukseen. Ajan kanssa opitaan muita käyttötarkoituksia ja käyttötapoja. Nämä kuitenkin päivittyvät Pharmacaan hitaasti.

- Tulee täystörmäys, kun apteekki katsoo Pharmacasta ja sanoo potilaalle, ettei lääkettä saa näin käyttää, Suhonen sanoo.

Sic-merkinnän pitäisi riittää

Tavallisesta poikkeavaa lääkemääräystä kirjoittaessaan Suhonen ja Höök-Nikanne varustavat reseptin asiaankuuluvalla sic!-merkinnällä. Sen pitäisi kertoa apteekille, että lääkäri on tiedostanut poikkeavansa rutiiniohjeista. Tästä huolimatta apteekissa usein arvostellaan reseptiä potilaan kuullen.

- Jos kirjoitan potilaalle jonkun vahvemman valmisteen, joudun opastamaan häntä erikseen, että apteekissa käyttöohjetta mahdollisesti arvostellaan, mutta tehkää silti kuten sovimme, Suhonen kertoo.

- Välillä lääkkeiden mahdollisista haitoista pelotellaan liian dramaattisesti, Höök-Nikanne sanoo.

Esimerkiksi takro- ja pimekrolimuusivoiteiden yhteydessä on varoiteltu auringonvalolta suojautumisesta niin topakasti, että potilas ei ole uskaltanut käyttää voidetta koko kesänä. Kuitenkin näitä voiteita käytetään myös maissa joissa paistaa aina aurinko.

- Valtaosin yhteistyö apteekin kanssa on hyvää ja on tärkeää, että siellä ollaan tarkkoina lääkemääräysten kanssa, koska virheitä voi aina tulla.

Höök-Nikanne on muutaman kerran antanut palautetta apteekkarille tai vastaavalle proviisorille.

Ei ulkoa opittuja neuvoja

- Lääkeinformaatio on oleellinen osa apteekin toimintaa, sen tavoite on lääkelakiin perustuen varmistaa lääkkeen oikea käyttö ja auttaa potilasta lääkkeen käyttämisessä, sanoo apteekkari Kari Piskonen Ristiinan apteekista.

Piskonen on kuitenkin kiinnittänyt huomiota ilmiöön, jota kutsuu papukaijafarmakologiaksi: lääkkeen ostajalle kerrotaan hyvästä lähteestä peräisin olevia sinänsä paikkansapitäviä asioita, mutta ei välttämättä osata huomioida kokonaisuutta ja informaation kliinistä merkitystä.

- Olen ollut vähän huolissani, että lääkkeisiin liittyvässä neuvonnassa on ulkoa opitun maku. Vaikka asiat ovat sinänsä tosia, niillä ei siinä tilanteessa ole merkitystä ja ne voivat kääntyä jopa hoidon tavoitteita vastaan.

Piskonen pohtii farmaseuttien saamaa perus- ja täydennyskoulutusta.

- Tähän asiaan pitäisi kiinnittää huomiota koulutuksessa. Kun koulutuksessa annetaan tietoa lääkkeistä ja niiden ominaisuuksista, pitää varmistua että tietoa osataan käyttää. Se edellyttää jonkinlaista kykyä faktojen kliinisen merkityksen arvioimiseen. Pelkään, että se jää helposti sivuun.

Piskosella itsellään on tapana kysäistä potilaalta, että mitä lääkärin vastaanotolla sanottiin ja kuulostella millaista tietoa potilas tuntuu tarvitsevan. Jos lääkkeen käyttöön sisältyy merkittävä riski tai ongelma, hän soittaa lääkkeen määränneelle lääkärille, kommentoimatta lääkemääräystä potilaalle.

- Näitä asioita on vaikea ohjeistaa yksityiskohtaisesti. Jokainen ihminen tekee työtä omalla persoonallisella tavallaan, mutta apteekin traditiolla sen suhteen, kuinka vuoropuhelua potilaiden kanssa käydään, voi olla merkitystä.

Apteekilla on osavastuu reseptistä

Apteekissa ei pidä arvostella potilaalle määrättyä hoitoa, tiivistää Suomen apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja, apteekkitoiminnan ammattieettisen neuvottelukunnan pääsihteeri Sirpa Peura. Lääkärin on Peuran mukaan toisaalta muistettava, että apteekillakin on osavastuu reseptin ja lääkityksen oikeellisuudesta.

- Poikkeuksellisissa määräyksissä tai annostuksissa sic!-merkintä siirtää koko vastuun lääkärille, mutta jos sitä ei ole, apteekilla on velvollisuus varmistaa asia lääkäriltä.

Peura muistuttaa, että apteekeilla on lakisääteinen velvoite neuvoa lääkkeiden käytöstä ja vastata potilaan kysymyksiin. Tästä huolimatta viesti apteekin sanomisista värittyy joskus matkalla.