Lääkärien kollegiaalisuus on usein näkymätöntä mutta vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Arjen kollegiaalisuus on ystävällisiä käytöstapoja, toisen sivistynyttä huomioimista ja avun antamista, miettii turkulainen terveyskeskuslääkäri Minna Kaarisalo.

Esimerkiksi sitä, että hoitaa potilaan asian loppuun asti eikä vieritä sitä kollegalle, vaikka oma aikataulu paukkuu. Seuraavalla kollegalla aikaa on ihan yhtä vähän.

Kaarisalon mielestä kollegiaalisuus onkin usein näkymätöntä - kuin kodin siivous. Siihen ei juuri kiinnitetä huomiota, niin kauan kuin kaikki on kunnossa.

Todellista arjen kollegiaalisuutta on auttaminen neuvoa pyydettäessä. Siitä hänellä on lämpimiä muistoja ajalta, jolloin hän aloitti työn terveyskeskuksessa.

- Minuun suhtauduttiin aina ystävällisesti ja arvostavasti, kun koputin naapurihuoneen oveen kysyäkseni neuvoa - ja aluksi koputin tosi usein. Vaikka kollega oli tiedoiltaan aivan ylivertainen, hän opetti ja kannusti eteenpäin. Tietoisuus siitä, että saan apua tarvitessani - etten ole yksin - auttoi tekemään työtä yksin.

Kaarisalo muistuttaa, että neuvoa kysyy se, joka sitä tosiaan tarvitsee.

- On hienoa, että lääkärikunnassa tiedot jaetaan avoimesti. Sitä kautta koko professio menee eteenpäin. Monilla akateemisilla aloilla kilpailu on niin kovaa, että omia tietoja pantataan.

Kollegiaalisuuteen kuuluu myös luottamus toisen lääkärin tekemiin ratkaisuihin.

- Se, ettei arvostele niitä jälkikäteen. Silloinhan arvosteleminen on helppoa, koska tietoa on kertynyt enemmän.

Kullanarvoiset kahvihetket

Kollegiaalisuus - varsinkin esimiehen kollegiaalisuus - punnitaan silloin, kun on tehty virheitä. Niitä sattuu jokaiselle.

- Ymmärtävä suhtautuminen ja kannustus pääsemään asiasta yli on tuntunut hyvältä. Minusta siinä on kasvettu ja opittu.

Kaarisalon mielestä kollegiaalisuus on säilynyt huolimatta lääkärien valtavasti kasvaneesta työpaineesta, joka koettelee sitä kaikkein eniten. Toisaalta asiasta on syytä kantaa huolta, jottei se unohtuisi itse kunkin painiessa työtaakkansa alla.

- Siksi esimerkiksi kahvitunnit ovat kullanarvoisia. Tuntojen jakamisella kahvihuoneessa on iso merkitys, sillä lääkärit ymmärtävät toistensa paineita. Se on vertaistukea ja käytännön kollegiaalisuutta.

Yksityisenä gynekologina työskentelevälle helsinkiläiselle Heidi Nilssonille kollegiaalisuus merkitsee arjessa sitä, että saman koulutuksen saaneet ihmiset pitävät yhtä. Hän saa apua kollegoilta ja myös itse tukee heitä, jos he tarvitsevat apua.

Nilssonin mukaan kollegaa voi aina konsultoida.

- Kollegat suhtautuvat kyselyihin myönteisesti ja auttavat ja opastavat.

Kollega aina toinen lääkäri

Yksityisvastaanottoa pitävä Nilsson tapaa kollegoitaan satunnaisesti toimipisteen taukotiloissa, lääkäripäivillä ja muissa koulutuksissa. Kun Nilsson työskenteli sairaalassa, kollegat muodostivat työryhmän ja ajatuksia vaihdettiin päivittäin. Hänen mielestään kollega on nimenomaan toinen lääkäri, ei muu työtoveri.

Kollegiaalisuus merkitsee Nilssonille myös sitä, että lääkärin käydessä toisen lääkärin vastaanotolla laskua ei aina ole tapana kirjoittaa.

Hän ei kannata sellaista kollegiaalisuutta, että toista lääkäriä puolustetaan, jos tämä olisi toiminut omasta mielestä väärin.

- Pitää olla rehellinen ja realisti. Jos potilas valittaa toisen lääkärin toiminnasta, kuuntelen, yritän ymmärtää ja tukea potilasta.

Yhteinen sävel löytyy

KYS:n johtajaylilääkärin Jorma Penttisen mielestä kollegiaalisuus on parhaimmillaan lääkäreiden avointa keskustelua yhteisistä ongelmista: toisen mielipiteen pyytämistä ja vaihtoehdon saamista.

- Perinteisesti vanhempi kollega on opastanut nuorempaa, mutta myös vanhempi lääkäri voi kysyä neuvoa nuoremmalta. Virka-asemalla ei ole merkitystä, jos toinen tietää asiasta enemmän kuin toinen, Penttinen tähdentää.

Jorma Penttinen on työskennellyt ulkomailla urheilulääkärinä ja huomannut, että eri maista kotoisin olevat lääkärit ovat samalla aaltopituudella. Yhteisen sävelen löytyminen on hänestä yksi hyvä esimerkki kollegiaalisuudesta.

Kollegiaalisuutta koetellaan riitatilanteissa

Pahimmillaan kollegiaalisuus on Penttisen mukaan kateellista puhetta. Kollega saattaa sanoa toisesta lääkäristä, että ei hän tuostakaan asiasta ymmärtänyt mitään.

- Urheilulääketieteessä joutuu usein ottamaan kantaa asioihin, jotka eivät kuulu omaan erikoisalaan. Tällöin tilannetta täytyy selvitellä yleislääkärin näkökulmasta. Lääkäri voi tokaista toiselle lääkärille, että luuletko olevasi kaikkien alojen asiantuntija.

Myös kollegan virheiden peittely on Penttisen mielestä huonoa kollegiaalisuutta. Penttinen sanoo, että kollegiaalisuus ilmenee kuitenkin suurimmaksi osaksi positiivisina asioina lääkärin arjessa. Hän kohtaa kollegiaalisuutta jatkuvasti esimerkiksi käytäväkeskusteluissa toisten lääkärien kanssa.

Penttinen kokee, että riitatilanteet ovat kollegiaalisuuden koetinkiviä. Kollega saattaa yrittää käyttää työtoveruutta hyväkseen vaikka siten, että koettaa saada lisää palkkaa tai ohittaa virkavalinnassa toisen suhteiden avulla.

Hänen mielestään kaikki terveydenhuollon työntekijät ovat kollegoita, eivät pelkästään toiset lääkärit.

- Kun esimerkiksi ulkomailla työskennellään urheilujoukkueessa, kaikki työntekijät ovat samalla tavalla kollegoina mukana tiimissä.

Penttisen mielestä kollegiaalisuuskäsite on ylevä, muuttumaton arvo sinänsä. Hänestä ylevyys on kuitenkin eri asia kuin ylpeys, joka nousee toisten yläpuolelle.

Avoimuus motivoi

Tutkijalääkärin näkökulmasta arjen kollegiaalisuus on tiedon ja osaamisen jakamista tutkimustyössä.

- Tutkimusryhmien kesken se merkitsee yhdessä ideoimista ja kunkin parhaan osaamisen tuomista yhteen. Tutkimusryhmän sisällä se on konkreettista auttamista niin, että tietyn asian parhaiten osaava neuvoo toisia, kuvaa ylilääkäri, dosentti Jaana Suvisaari Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Hän ottaa esimerkiksi äskettäisen kansainvälisen kokouksen, jossa eri tutkimusryhmien tutkijat kertoivat tuloksistaan erittäin avoimesti ja toiset kommentoivat, neuvoivat ja ideoivat, mitä voisi tehdä paremmin.

- Sellainen on valtavan motivoivaa.

Suvisaaren mukaan tällainen kollegiaalisuus on tiedeyhteisössä toisaalta lähes välttämätöntä, jottei jokaisen tarvitse itse keksiä pyörää.

Tutkijoiden kollegiaalisuutta koettelee eniten kilpailu.

- Voisin kuvitella, että kova kilpailu samasta rahoituksesta saattaa vaikuttaa niin, ettei kanssakäyminen ole yhtä avointa kuin tutkimusmaailmassa keskimäärin. Itse en ole juurikaan törmännyt tähän ilmiöön.

Vanhempien kollegojen tuki muistetaan

- Minusta arjen kollegiaalisuutta on aito yhteenkuuluvuuden tunne tämän ammattikunnan sisällä. Sellainen ammatillinen voimakas me-henki, sanoo gastroenterologian erikoislääkäri Markku Pajala KYS:sta.

Sairaalassa tehdään töitä tiiviisti yhdessä ja koetaan yhdessä onnistumisia.

- Kun onnistuu, on joku, jonka kanssa iloita siitä, ja jos joku epäonnistuu, kaikki tietävät, miltä se tuntuu. Jokainenhan kuitenkin yrittää tehdä ammatillisesti parhaansa.

Niin kuin monelle lääkärille, myös Pajalalle on jäänyt mieleen uran alussa koettu kollegiaalisuus, tuki vanhemmilta kollegoilta. Kun ylilääkäri taputtaa selkään ja sanoo, että potilaalla on keuhkoembolia, niin kuin arvelit.

- Täytyisi vain muistaa, että vaikka kandeja on 140, niin pitäisi huolehtia, että he oppivat. Tuoda nuoret kollegiaalisesti tähän ammattikuntaan sisään.

Kollegiaalisuus tuntuu myös Pajalan työssä KYS:n sisätautien klinikan luottamusmiehenä.

- Me koetamme oikeasti tehdä yhteistyötä ja järjestellä lääkärien asioita kuntoon. Yhteistyö toimii hyvin, mutta totta kai se vaatii neuvottelemista.

Kollegat ovat usein myös ystäviä, monet opiskeluajoista lähtien.

- Minusta lähtökohta on siinä, että opiskellaan samoja asioita ja käydään läpi samoja asioita: kasvamista ja epävarmuutta, tietojen riittämättömyyttä. Sitten pikku hiljaa taitoa karttuu, käydään ensimmäisissä päivystyksissä ja pamlataan medisiinaa niin, että kaikki ovat kurkkua myöten täynnä toisten juttuja. Vähitellen rauhoitutaan ja tulee ammatillista itsevarmuutta. Se on pitkä prosessi.

➤ Kollegiaalisuus on Lääkäriliiton vuoden 2013 teema.

➤ Lue myös Näkökulma, s. 26 ja Edunvalvoja, s. 72.

➤ Ehdota vuoden kollegaa! Lue lisää s. 76.