- Kun Biocityä ryhdyttiin luomaan Turkuun, sieltä löytyi jalansijaa minunkin tutkimusalueelleni, immunologiselle syöpätutkimukselle. Biocityn malli tieteenalojen raja-aitoja ylittävästä tutkimuksesta ja yritysmaailman mukaantulosta oli Suomessa tuolloin ainutlaatuinen, ja on sitä monella tapaa edelleen, sanoo Matti Äyräpään palkinnon saaja, professori

Sirpa Jalkanen

.

- Me päätimme Turussa alusta alkaen vetää yhtä köyttä, yrittää olla kampittamatta toisia ja neuvotella yhteisistä hankinnoista. "Hattukeräyksillä" hankittiin varoja yhteisiin laitteisiin, suunniteltiin ja vuoroteltiin resurssien jakamisessa. Kun rahaa oli tarjolla rajattu määrä, sitä ei kannattanut tuhlata riitelyyn, kertoo Sirpa Jalkanen.

- Nyt laitteet niin Turussa kuin muuallakin alkavat olla auttamattomasti vanhentuneita. Silti rahaa moderneihin koneisiin ei tahdo maasta löytyä, pahoittelee Jalkanen.

Suomen menestystarina uhkaa kuihtua alkuunsa, jos poliitikkojen antamia lupauksia tieteellisten innovaatioiden tukemisesta ei lunasteta.

Syöpä on ovela, muttei voittamaton

Alun perin Sirpa Jalkasesta piti tulla kliinistä työtä tekevä "ihan tavallinen" lääkäri. Puoliso

Markku Jalkasen

tie vei kuitenkin postdoc-tutkijaksi Yhdysvaltoihin Stanfordiin, ja Sirpa Jalkanen pääsi mukaan vielä aloittelevan, 33-vuotiaan apulaisprofessori

Eugene Butcherin

tutkimusryhmään. Ryhmän oli määrä keskittyä tutkimaan valkosolujen liikennettä.

- Butcherilla ei vielä nuorena ja tuntemattomana ollut vetoa sikäläisiin huippututkijoihin, mutta hän oli oman professorinsa

Irv Weissmanin

lempioppilaita, jolta odotettiin paljon. Minua siis odotti nuori, innostunut ryhmä uskomattoman innostuneen johtajansa kanssa. Se oli upeaa aikaa! kertoo Sirpa Jalkanen.

Tutkimusryhmän johtaja halusi lunastaa häneen kohdistetut lupaukset, ja työhön ryhdyttiin Sirpan mukaan valtavalla uteliaisuudella, johon kuului aimo annos luovuutta ja iloa.

- Olimme kuin perhe, jolla on yhteinen päämäärä ja jossa kaikkia tuetaan ja kannustetaan. Tiesimme toki, että meiltä jokaiselta odotettiin tuloksia, mutta se ei ollut painostavaa, vaan eteenpäin vievää, kertoo Sirpa Jalkanen.

Ryhmän tutkimustyö keskittyi uusien soluliikennettä säätelevien molekyylien karakterisointiin ja niiden merkityksen selvittämiseen kliinisissä taudeissa, kuten nivelreumassa ja syöpätaudeissa. Menestystä ja onnistumisia alkoi tulla, ja myös Sirpa Jalkanen sai nimeä tutkijana.

Jalkanen on omine tutkimusryhmineen löytänyt useita kotiutumismolekyylejä, esimerkiksi niin sanotun VAP-sarjan, josta ryhmillä on lukuisia julkaisuja kansainvälisissä arvostetuissa tiedelehdissä. VAP-1 on endoteelisolun adheesiomolekyyli, joka välittää valkosolujen ja endoteelisolujen vuorovaikutuksia monissa tulehdustiloissa ja taudeissa.

- Syövät ovat ovelia vastustajia, mutta eivät mahdottomia voitettavia. Uusimmat syövän kasvutekijöihin puuttuvat lääkkeet ovat osoittaneet, että olemme jo oikeilla jäljillä. Jotkut syöpätyypit ovat ärhäköitä ja siksi vaikeasti hoidettavia. Moni syöpätauti kuitenkin muuntunee tutkimuksen edistyessä taudiksi, jonka kanssa voi elää lääkityksellä hyvinkin pitkään.