Biohajoavasta virtsaputkistentistä lupaavia kokemuksia
Biohajoavasta virtsaputkistentistä saatiin lupaavia kokemuksia virtsaputken arpireaktion aiheuttaman ahtauman hoidossa.
Biohajoaviin virtsaputkistentteihin on mahdollista liittää lääkeluovutusominaisuus, todetaan Tampereen yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa.Laillistettu lääkäri Andres Kotsar tutki uuden punotun, verkkorakenteisen, biohajoavan virtsaputkistentin (laajentimen) hajoamista ja kudossoveltuvuusominaisuuksia sekä kliinisiä käyttömahdollisuuksia. Tutkimuksen toisena tarkoituksena oli kehittää aivan uusi, lääkeainetta luovuttava biohajoava virtsaputkistentti.
Stenttimateriaalin vaikutusta tulehdustekijätuottoon tutkittiin monosyytti-makrofagi-solumallissa. Stentin hajoamista ja kudossoveltuvuutta selvitettiin vertaamalla punottuja, biohajoavia stenttejä metallistentteihin kanin virtsaputkessa.
Kliinisessä pilottitutkimuksessa selvitettiin vastaavanlaisen stentin toimivuutta eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun aiheuttaman akuutin virtsaummen hoidossa yhdistettynä eturauhasta pienentävään lääkitykseen.
Koe-eläinmallissa stentti hajosi hallitusti ja oli kudossoveltuvuudeltaan parempi kuin metallistentti. Kliinisessä pilottitutkimuksessa stentin asennus onnistui hyvin tutkimuksessa kehitetyn asettimen avulla ja asennuksen jälkeen kaikki potilaat kykenivät virtsaamaan. Kuitenkin joillakin potilailla laajennin litistyi, jolloin virtsaaminen huononi uudelleen.
Hajoaminen tapahtui hallitusti
Lääkeainetta luovuttavien biohajoavien stenttien kudossoveltuvuus oli verrattavissa puhtaiden biohajoavien stenttien ominaisuuksiin, minkä lisäksi biohajoavat stentit aiheuttivat vähemmän kudosreaktioita kuin kontrollistentit. Soluviljelymallissa stenttimateriaalin havaittiin lisäävän tulehdustekijätuottoa, jota voitiin hillitä tulehduskipulääkkeenä tunnetulla indometasiinilla.
Uuden biohajoavan, verkkorakenteisen virtsaputkistentin hajoaminen tapahtui hyvin hallitusti ja sen kudossoveltuvuus oli parempi kuin metallistenteillä. Kliinisessä pilottitutkimuksessa kävi ilmi, että aikaisempiin stentteihin liittyvät liukumisongelmat ja rakenteen nopeasta romahtamisesta johtuvat ongelmat ratkesivat uuden, verkkomaisen rakenteen ansiosta. Kuitenkin stentin kasaanpuristuminen on ongelma, joka pitää pystyä vielä ratkaisemaan.
Tutkimustulokset osoittavat, että lääkeluovutusominaisuus on mahdollista liittää biohajoaviin virtsaputkistentteihin ja tutkittujen lääkeaineiden osalta kudossoveltuvuusominaisuudet olivat hyvät. Tulevaisuudessa tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi kehitettäessä lääkettä luovuttavia virtsatiestenttejä ja uusia menetelmiä virtsaputken ahtauman hoitoon.
Laillistetun lääkärin Andres Kotsarin urologian väitöskirja tarkastetaan 16.10.2009 Tampereen yliopistossa.
