Suomessa vertaillaan luunpuutoksissa käytettävien materiaalien eroja isossa EU:n laajuisessa monikeskustutkimuksessa.

Suomessa vertaillaan luunpuutoksissa käytettävien materiaalien eroja isossa EU:n laajuisessa monikeskustutkimuksessa. Siinä verrataan kahta biomateriaalia ja perinteisiä luusiirteitä.

– Saimme juuri yksikköömme Suomen Akatemialta 200 000 euron rahoituspäätöksen vuosille 2011–2012, kertoo Turun yliopiston ja Tyksin ortopedisen tutkimusyksikön johtaja, professori Hannu Aro.

Euroopan Unionilla on käynnissä Turun yliopiston koordinoima 4-vuotinen projekti, jossa kehitetään lasikuidusta tehtyjä ei-metallisia ortopedisia kantavia implantteja. Alkuvaiheessa tarkoitus on kiinnityslevyjä ja ydinnauloja luunmurtumien kiinnitykseen.

– Kysymys on vielä soveltavasta perustutkimuksesta. Kliinisiä potilastutkimuksia voi tulla muutaman vuoden kuluttua, Hannu Aro kertoo.

Bioaktiivinen lasi on elimistössä liukeneva synteettinen biomateriaali, joka edistää uudisluun muodostumista.

– Bioaktiivinen lasi ei sovellu kantavaksi rakenteeksi, joten sillä ei voida korvata nykyisin käytössä olevaia kantavia metallisia tekoniveliä ja luuimplantteja. Sen sijaan bioaktiivinen lasi voi olla hyvä vaihtoehto korvaamaan nykyisin käytössä olevia luunsiirteitä, Aro muistuttaa.

Varaosia koeputkista

Biomateriaalien avulla voidaan välttää kudossiirteiden ja kudospankkimateriaalien haittoja. Parhaimmillaan nykyaikaiset biomateriaalit ja elimistöön laitettavat istutteet eli implantit ovat korjaussarjoja tai tarvikevaraosia. Niillä pyritään hoitamaan kudospuutoksia siten, että luonnollinen paraneminen voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin.

Suomalainen biomateriaalitutkimus on tuottanut jo käytännön sovellutuksia.

Ulla Järvi

Kuva: Pixmac